Maija Eränen, Zodiak – Uuden tanssin keskus
Työvaihto-organisaatio: Campbelltown Arts Centre and Critical Path, Sydney, Australia
Ajankohta: 9.3.–22.3.2013
TYÖVAIHTONI AUSTRALIAAN
Lähdin Australiaan käynnistämään ja konkretisoimaan vaihtohanketta Zodiakin ja sydneyläisten Campbelltown Arts Centren ja Critical Pathin välille.Yhteistyötä aloitellessa tarkoituksena oli kartoittaa paikallista tanssikenttää; tekijöitä, rakenteita ja tukimuotoja sekä erityisesti tutustua ihmisiin henkilökohtaisesti.
Matkallani oli kaksi vaihetta: kumppaniorganisaatioihin ja heidän piireissään toimiviin tanssitaiteilijoihin tutustuminen Sydneyssä sekä Australian tanssikentän hahmottaminen ja ajankohtaisten teosten katsominen Melbournessa.
TAUSTAA
Mietin pitkään vaihtokohdetta ja pohdiskelin sen mielekkyyttä suhteessa omiin ammatillisiin intresseihini ja työpaikkani tavoitteisiin. Olin aloittanut uudessa työssä Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa alkuvuonna 2012 ja uudessa kontekstissa työskenteleminen toi jo sinänsä vaihtelua. Lisäksi uudella kentällä ja uudessa tehtävässä oli ensin vaikea hahmottaa, mikä kehityssuunta on mielekäs. En halunnut lähteä vaihtoon vain matkan vuoksi – halusin, että sillä on jotain oikeaa merkitystä työpaikalleni sekä jotain erityistä mielenkiintoa minulle. Alkuperäisissä tavoitteissani jo edellisessä työpaikassani TAIVEXia aloitellessani toiveideni kohde oli Euroopan ulkopuolella, mutta englanninkielisessä ympäristössä. Halusin lähteä Keski-¬Eurooppaa pidemmälle ja oleskella ympäristössä, jossa en ole vain muiden tulkkauksen varassa.
Ehdin jo haudata haaveeni maailmalle lähdöstä, kunnes kesällä 2012 kävin keskusteluja Australia Councilin Sophie Traversin kanssa. Travers oli Suomessa kartoittamassa potentiaalisia kumppaneita australialaistahojen kanssa käynnistettäviin yhteistyöhankkeisiin. Kerroin Zodiakista, suunnitelmistamme ja haaveistamme ja Travers yhdisti meidät kahteen sydneyläisorganisaatioon, Campbelltown Arts Centreen ja Critical Pathiin. Hankkeen aloitus oli siis sokkotreffityyppinen. Aloin suunnittelemaan vaihtoa Australiaan heti jo kesällä, mutta en vielä esitellyt ajatustani työnantajalleni. Päätin antaa asian kehittyä.
Hanketta vietiin eteenpäin syksyllä, Sophie Travers kävi Helsingissä ja tapasi työyhteisöni jäseniä. Edistin tässä vaiheessa työvaihtoani konkreettisemmin. Joulukuussa australialaiskumppanit Michael Dagostino Campbelltown Arts Centrestä ja Justine Shih Pearson Critical Pathista vierailivat Ice Hot --tanssiplatformissa Helsingissä. He pääsivät tutustumaan Zodiakiin ja osaan piirissämme työskentelevistä taiteilijoista, minä sain keskusteltua tarkemmin työvaihtoni käytännön tavoitteista ja suunnitelmista.
TYÖSTÄ JA TEHTÄVISTÄ
Työtehtäväni Australiassa sisälsivät ennen kaikkea tutustumista ja verkottumista, ei niinkään käytännönläheisiä järjestelytehtäviä. Se oli tärkeää, jotta pystyin keskittymään nimen omaan tarkkailuun ja minulla oli mahdollisuus antautua keskusteluille sekä syventyä kohtaamisiin.
Vietin neljä päivää Sydneyssä koreografi Maija Hirvasen kanssa tavaten taiteilijoita ja tutustuen paikalliseen kontekstiin ja kaupunkitilaan. Perehdyin myös monitaiteisen Campbelltown Arts Centren organisaatioon ja kehitimme johtaja Michael Dagostinon kanssa Suomi-¬‐Australia taiteilijavaihtohanketta. Koreografinen tutkimuskeskus Critical Path järjesti tiloissaan taiteilijatapaamisen, jossa paikalliset taiteilijat pitivät presentaation tai esittivät pieniä pätkiä teoksistaan. Oli arvokasta nähdä välähdyksiä taiteilijoiden työstä, sen tyylistä ja laadusta. Vaihtohankkeessa on tärkeää ymmärtää paikallista kenttää, jotta tajuaa millaisesta kontekstista australialaistaiteilijat tulevat ja mihin suomalaistaiteilijat lähtevät.
Melbournessa osallistuin National Dance Forumiin sekä neljän talon yhteiseen Dance Massive --‐festivaaliin. Tapasin lisää taiteilijoita, tuottajia, taiteellisia johtajia, virkamiehiä sekä näin paljon esityksiä ja osallistuin panelistina "Whose responsibility is it to make sense of this?" -¬‐ sessioon osana National Dance Forumia. Melbournessa sain laajemman käsityksen Australian tanssikentästä kokonaisuutena, erityisesti National Dance Forumin paneeleissa ja seminaareissa sekä Dance Massiven yhteydessä järjestetyissä tilaisuuksissa. Useat organisaatiovierailut auttoivat ymmärtämään myös Australian taidehallintoa ja taiteen tukiratkaisuja.
TAVOITTEDEN TOTEUTUMISESTA
Olin asettanut oppimistavoitteikseni hankepartnereihin ja heidän piirissään toimiviin tanssitaiteilijoihin tutustumisen, Australian tanssikenttään perehtymisen sekä verkostojen kehittämisen. Lisäksi halusin ymmärtää syvemmin kansainvälisen esittävän taiteen toimintamekanismeja. Saavutin nämä tavoitteet erinomaisesti; tapasin kymmeniä tanssikentällä työskenteleviä ammattilaisia, näin lukuisia teoksia sekä sain perehtyä erilaisiin tuotantomalleihin ja problematiikkaan, joka sisältyy taiteen tekemiseen, kiertueisiin ja muuhun työskentelyyn sekä Australiassa että kansainvälisesti.
Työvaihtoni tavoitteita oli käynnistää monivuotinen tanssitaiteilijoiden vaihtohanke Suomen ja Australian välille, tuoda uutta näkökulmaa kotimaiseen tanssin tuotantoon, residenssitoimintaan ja taiteellisen tutkimuksen fasilitointiin sekä lisätä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen tunnettuutta Australiassa. Ensimmäinen tavoite, hankkeen käynnistys, vaikuttaa onnistuvan. Vaihtoni osui juuri oikeaan kohtaan ja oli äärimmäisen tärkeä – tällaisessa organisaatioiden välisessä, taiteellisen tutkimustyön tukemiseen keskittyvässä hankkeessa ei osapuolilla ole pakottavaa tarvetta toteuttaa hanketta. Kiinnostusta ja halua löytyy, mutta eteenpäin vievää voimaa ei välttämättä ole tarpeeksi. Heikkoutena on arjen kiireet ja verkostotyön vaatima yhteydenpito erityisesti, kun toteuttajat eivät tunne toisiaan hyvin. Nyt vaihtoni seurauksena oma motivaationi hankkeen läpiviemiseen on sen verran korkea, että pidän keskustelua yllä ja edistän suunnitelmia.
Australialaisen näkökulman saaminen tuotantoon, residenssitoimintaan ja taiteellisen tutkimuksen fasilisointiin oli kiinnostavaa. Erityisen innostunut olin melbournelaisten Lucy Guerin Incin ja Moriarty’s Projectin toiminnasta, sekä Critical Pathista koreografisena tutkimuskeskuksena. Lucy Guerin on etabloitunut melbournelaiskoreografi ja harvoja Australiassa, joilla on oma ryhmä. Ryhmällä on oma tila, jota he avaavat muun vapaan kentän käyttöön anteliaasti. Tilassa järjestetään pieniä demoja ja tapahtumia – samalla Guerinin nimellä ja tiedotuksen avulla tuntemattomampien tekijöiden työ pääsee näkyviin. Guerin on myös nimittänyt nuoren koreografin, Stephanie Laken, koreografin assistentiksi ja apulaisjohtajaksi ryhmäänsä. Lake pääsee taiteellisen työskentelyn lisäksi tutustumaan ryhmän työskentelyyn myös hallinnollis--‐tuotannollisesta näkökulmasta. Moriarty's Project on melbournelainen taiteilijakollektiivi, jolla on hallinnassaan vanha teatteri sekä todella mielenkiintoinen toimisto-¬‐myymälä-¬‐valaistuslaboratorio yhdessä muutaman yrittäjän kanssa. Konsepti on äärettömän kiinnostava. Sydneyläinen Critical Path on koreografinen tutkimuskeskus, joka ei ole tuotantotaho, vaan nimen omaan taiteellisesta tutkimusta fasilitoiva keskus. Nämä kolme organisaatiota toimivat kekseliäästi omissa konteksteissaan ja ovat järjestäytyneet tavoin, jollaisia en ole aikaisemmin kohdannut. Tapaamiset ja vierailut ovat olleet minulle hyvin inspiroivia ja olen pohdiskellut ideoiden soveltuvuutta meidän kontekstiimme, toimintakulttuuriimme ja tekijöihimme. Ideoista voi ammentaa tulevaisuudessa jotain.
Tavoite Zodiakin tunnettuuden lisääntymisessä onnistui kohtaamisten ja tapaamisten seurauksena. Useat olivat jo kuulleet Zodiakista ja moneen taipuva toimintamme herätti kiinnostusta, erimuotoisia yhteistyöehdotuksia ja muita yhteydenottoja on seurannut. Lisäksi vaihtohanke sinänsä herättää kiinnostusta, Dancehouse Melbourne ja The Body Festival Uuden-¬‐Seelannin Christchrurchista ovat erittäin kiinnostuneita seuraamaan hanketta ja kenties tulemaan jollain muotoa sen osaksi tulevina vuosina.
TAIVEX²:N ROOLI
Työvaihto vaikuttaa mainiolta tavalta oppia uutta sekä saada tuoreita näkökulmia ja ideoita omaan työhön. Verkottumisen kannalta se on erinomainen väline, samoin oman organisaation promotoinnissa. Myös uuden hankkeen käynnistämisessä sillä voi olla varsin merkittävä rooli.
Työvaihto on luksusta – jotain sellaista, mitä harvoin arjessa tulee ajatelleeksi, saati tehneeksi. Toki sen voi toteuttaa ilman TAIVEX² -¬ohjelmaa, mutta todennäköisesti niin ei tule tehtyä, koska se ei ole välttämätöntä. En olisi tehnyt tätä vaihtoa ilman TAIVEX²ta. Ohjelman kautta saadulla rahallisella tuella on merkitystä, mutta ennen kaikkea sillä, että vaihto oli yhteinen tavoitteemme ja pyrimme sen siis saavuttamaan. Sen kohdetta, motivaatiota, hyötyä ja muita näkökulmia tuli mietittyä paljon. Myös vaihtosuunnitelma ja matkaraportti pakottavat artikuloimaan ja analysoimaan ajatuksia ja tekoja sekä niistä jää jäljelle dokumentti, johon voi tulevaisuudessa palata.
HAVAINTOJA JA TULOKSIA
Australiassa oli äärimmäisen helppo olla. Kulttuuri on rento ja ystävällinen, vailla pohjoisamerikkalaista yltiöpositiivisuutta. Ihmiset tuntuivat helposti lähestyttäviltä ja lyhyen oleskeluni aikana tunsin saavuttaneeni syvempiäkin kohtaamisia. Ennakkoajatukseni australialaisesta tanssitaiteesta vertautui pohjoisamerikkalaiseen tyyliin ja odotukset olivat varsin matalalla. Olin positiivisesti yllättynyt tekemisen kirjosta ja tasosta sekä erityisesti monialaisesta, ennakkoluulottomasta työskentelystä, niin taiteessa kuin organisoitumisessakin.
Maija Hirvasen läsnäolo vaihtoni Sydney-¬‐osiossa syvensi hankkeen taustatyötä ja mahdollisuuksia, hänen tehtävänään oli tuoda taiteilijaperspektiiviä vaihtohankkeeseen jo suunnitteluvaiheessa. Mielestäni taiteilijoille suunnattuja tai heitä työllistäviä hankkeita suunnitellaan aivan liian usein tuottajavetoisesti, yhdestä näkökulmasta. Moniäänisyys ja monitahoinen suunnittelutyö alkuvaiheessa tuottaa toivon mukaan tarkoituksenmukaisempaa jälkeä. Taiteilijan läsnäolo taiteilijatapaamisissa syvensi keskusteluja – Hirvanen toi oman kokemuksensa mukaan ja se loi keskusteluihin toisen sävyn kuin ainoastaan ulkomaiselle tuottajalle presentoitaessa. Lisäksi taiteilijat saivat paremman käsityksen suomalaisesta tekijyydestä sekä Zodiakista organisaationa.
Kiinnostavien kohtaamisten lisäksi vaikutuin erityisesti paikallisesta tavasta hyödyntää laajemmin taiteilijoiden ammattitaitoa osana taideorganisaatioiden toimintaa. Australiassa on tyypillistä, että kulttuuriorganisaatioissa työskentelee poikkitaiteellinen joukko kuraattoreja suunnittelemassa erimuotoisia projekteja – ja kuraattorit ovat usein samanaikaisesti ammatissa toimivia taiteilijoita. Esimerkiksi Campbelltown Arts Centressä työskentelee tanssin, musiikin, teatterin, live artin ja kuvataiteen kuraattorit. Kuraattorin tehtävää voisi verrata läänintaiteilijamalliin, he työskentelevät itse suunnittelemiensa projektien parissa organisaation tarjoamassa viitekehyksessä. Osa kuraattoreista työskentelee osa-¬‐aikaisesti, jotta omalle taiteelliselle työlle jää tilaa.
Suomalaisissa taidelaitoksissa työskentelee harvoin taiteilijoita pidemmissä työsuhteissa taiteellisia johtajia lukuun ottamatta. Mielestäni siinä, että taidelaitoksissa työskentelee eri alojen taiteilijoita jakamassa arkea, työkulttuuria ja kontakteja, on jotain todella arvokasta ja mielenkiintoista. Puhumattakaan taiteilijoiden monipuolisemmista työskentely-¬ ja vaikutusmahdollisuuksista omissa yhteisöissään. Lisäksi usein taide-¬ ja kulttuurihankkeissa ongelmallista on se, ettei taidesisältöjä ole suunniteltu taiteilijanäkökulmasta. Taiteellinen työskentely on voitu raamittaa siten, että se rajoittaa työtä eikä mahdollista sen täyttä potentiaalia.
Erityisesti National Dance Forumin ja Dance Massiven osana järjestetyissä seminaareissa, paneeleissa ja erimuotoisissa keskusteluissa oli hauska huomata, kuinka samanlaisten pulmien kanssa maailman reunoilla painiskellaan. Australiassa kotimaan kiertuetoiminta on kehittymätöntä ja paine uusien teosten jatkuvaan tehtailuun on kova. Vapaa kenttä kaipaa tukirakenteita ja taiteellisen tutkimustyön mahdollistavia malleja.
Tuottajan näkökulmasta oli mielenkiintoista kuulla, kuinka Australia Council on käynnistänyt kokeilun independet-¬tuottajien työn tukemiseksi. Hakemusten perusteella on valittu kymmenkunta tuottajaa, jotka saivat kaksivuotisen työskentelyapurahan työsuunnitelman toteuttamista varten -¬‐ ja tuottajien työsuunnitelmat keskittyivät nimen omaan vapaan kentän taiteilijoiden tukemiseen. Australiassa käytetään titteliä Creative Producer kuvaamaan tuottajaa, jonka työ sisältää suunnittelu-¬‐ ja kehitystyötä pelkän toteuttavan tuottamisen sijaan. Itselleni luova suunnittelu ja kehittäminen on jo pitkään ollut tärkeä osa työtäni, josta saan parhaan inspiraation työhöni. Creative Producer on kiinnostava tittelinä, en ole ennen törmännyt nimekkeeseen, joka toisi esiin tuottajan työn luovan puolen.
Olin todella ihastuksissani australialaiseen tanssin kenttään ja elämäntyyliin, ja vieraalle tietenkin tuodaan esille vain positiivisia puolia. Kriittisiä kannanottoja kuului erityisesti suhteessa Australian alkuperäisväestön kohteluun niin historiallisesti kuin nykyäänkin, samoin ympäristönäkökulmien huomiotta jättäminen. Viime vuosien talouskasvu ja hyvä taloustilanne näkyy yleisenä hyvinvointina, myös freelance‐taiteilijat vaikuttivat tulevan hyvin toimeen. Tuottajien keskuudessa kova rotaatio työpaikoissa vaikutti yleiselle, erityisesti isommissa organisaatioissa. Työpaikkojen vaihto on usein oireellista, mutta syihin en tällä kertaa päässyt vielä käsiksi. Toivottavasti pääsen joskus jatkamaan tutkimustyötäni kaiken jo nyt havaitsemani pohjalta!