Marinella Jaskari, Helsingin kaupunginteatteri
Työvaihto-organisaatio: White Bird Dance – organisaatio, Portland, Oregon, USA
Ajankohta: 8.3.–11.4. 2013
Heti työvaihtomahdollisuuden avauduttua mielessäni oli kaksi sillä hetkellä tärkeiksi noussutta asiaa. Ensinnäkin halusin etsiä itselleni paikan, jossa toimintaympäristö- ja kulttuuri olisivat mahdollisimman kaukana omasta tutusta arjestani. Kaupunginteatterin tapaisen massiivisen organisaation arkipäivää sanelevat tavaksi tulleet ja joskus muinoin hyväksi todetut käytännöt. Kiireisen ja monisyisen arjen keskellä on mahdotonta miettiä, miten voisi tehdä toisin. Aikaa sellaiselle ei ole.
Toiseksi halusin nähdä tanssiryhmämme ikään kuin ulkopuolelta.
Tärkeänä osana työnkuvaani omassa työpaikassa on Helsinki Dance Companyn kiertue-esitysten käytännön järjestelyt. Halusin tietää millaista asioita vastaanottava teatteri arvostaa ja miltä me näytämme kansainvälisessä kontekstissa.
WHITE BIRD
White Bird Dance on kahden tinkimättömästi töitä tekevän voimamiehen (Walter Jaffe ja Paul King) organisaatio, jonka tavoitteena on tuoda parhaita koti- ja ulkomaisia tanssiesityksiä Portlandiin sekä olla mukana kehittämässä paikallista tanssielämää. White Bird Dance toimii miltein täysin sponsoroidun tuen varassa. .Avustuksia toki on mutta niiden osuus vuosibudjetista ei ole suuri. WB:n hallitus koostuu paikallisista varakkaista ja arvovaltaisista henkilöistä ja se toimii aktiivisesti myös sekä sponsorin ominaisuudessa että sponsorien hankinnassa.
15-vuotisen toimintansa aikana White Bird on tuonut Portlandiin 160 tanssiryhmää ja 29 tilaustyötä, jotka on nähnyt noin 350 000 katsojaa lapsista aikuisiin. Vuodesta 2001 lähtien WB on tehnyt yhteistyötä paikallisten koulujen kanssa järjestämällä workshoppeja ja taiteilijavierailuja.
White Bird pitää toimistoaan Paul Kingin ja Walter Jaffen yhteisessä kodissa aivan Portlandin ulkopuolella. Talon alakerrassa on toimisto. Yksityisyyden raja talossa on hiuksenhieno ja alussa se tuntui todella oudolta, olenhan tottunut toimimaan suuressa organisaatiossa. Kaikki työntekijät olivat miltein pelokkaan nöyriä työnantajaa kohtaan. Mietin usein, että heijastiko työntekijöiden asenne tavallista amerikkalaista työasennetta vai oliko kyseessä vain tavallista erikoisempi työhierarkian muotoutuminen. Taloa hallitsee papukaija Barney. Linnun ruoka- ja nukkuma-ajat määrittävät paljolti muuta toimintaa. Papukaija ansaitsee maininnan, sillä sen nimen ja maineen ympärille rakennettiin kaikki tuotantotalon toiminta. Barney oli myös elävä – ja äänekäs – osa jokapäiväistä toimintaa.
Aiemmin WB:llä on ollut parhaimmillaan jopa kahdeksan vakituista työntekijää mutta nykyään siellä on vain kaksi vakituista palkattua työntekijää. Muuten toiminta pyörii osapäivätyöntekijöillä, ostopalveluina, vapaaehtoisilla ja työharjoittelijoiden voimin.
Esimerkiksi julisteet ja flyerit levitetään kaupungille vapaaehtoisvoimin vapaalippuja vastaan. Samalla periaatteella järjestetään aulapalvelut esityksissä.
TYÖT JA TEHTÄVÄT
Kuvittelin, että muutamaksi viikoksi työnvaihtoon tuleva vieras tuskin pystyy hyppäämään mukaan kokopäiväisesti organisaation toimintaan. Toisin kävi. Ensimmäisellä viikolla minulla oli sellainen tunne, että olin joutunut kiivaan sodankäynnin eturintamaan. Toisella viikolla olin ensin epätoivoinen, kunnes päätin ottaa haasteen vastaan ja tehdä kaiken niin hyvin kuin parhaiten taidan. Hyvä asia oli se, että tein töitä tasavertaisena muiden kanssa ja pääsin osaksi yhteisöä. Huonona puolena pidän sitä, etten ehtinyt töiltäni lainkaan tutustua muuhun paikalliseen kulttuurielämään!
White Birdillä kuten amerikkalaisella taide- ja urheiluelämällä yleensäkin on pitkät vapaaehtoistyönperinteet ja juuri sen vuoksi vieraan nopea ”istuttaminen” tehtäviin on tuttua. Esimerkiksi minun kanssani samaan aikaan meillä oli töissä Shayla ( ja lopulta myös hänen pikkusiskonsa Sandra) tekemässä täysiä päiviä palkatta vain saadakseen merkinnän ansioluetteloon.
White Bird valmisteli 15-vuotisjuhlaansa ”Feathered Follies”, joka oli samalla koko vuoden tärkein varainkeruutapahtuma. Paineet olivat kovat sillä seuraavan vuoden toimintasuunnitelma asetti taloudelliset tavoitteet tapahtumalle. Tulin toimistoon kuukautta ennen varsinaista juhlaa ja mitään konkreettia ei ollut vielä tehty. Suunnitelmat olivat tarkat, mutta kaikki käytännön järjestelyt aivan auki. Muutaman päivän jälkeen minulle valkeni miksi projekti takkusi ja ei edennyt.
Koko WB:n toiminta perustuu perustajien äärimmäiseen uurastamiseen. He eivät enää osanneet tai pystyneet delegoimaan tehtäviä. Opin kantapään kautta kaikki mikromanageroinnin kuolemansynnit. Luovuus ja itseluottamus katoavat, tehokkuus heikkenee ja työntekijöistä tulee epätoivoisia. Perustajat halusivat meidän ottavan vastuuta, mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet sitä antaa. Me työntekijät teimme sunnuntaisin salaa töitä kertomatta esimiehille, sillä muuten emme olisi koskaan saaneet juhlaa kasaan. Lopulta myös hallituksen jäsenet ilmestyivät talkoisiin..
Minun tehtäväkseni lankesi äänettömän huutokaupan järjestäminen. Huomautettakoon että en etukäteen tiennyt mitään huutokaupoista saati sitten niiden yksityiskohdista! Tehtävä olisi kuitenkin ollut hauska, jos siihen olisi ollut tarpeeksi aikaa. Samalla kun otin haltuuni huutokaupoille tarkoitetun softan, listasin ohjelmaan sponsoroidut tuotteet, arvon ja sponsorin tiedot. Tehtävässä sain samalla kokonaiskuvan millaisista summista sponsorirahat koostuvat. Rahanvaihto sujui kitkattomasti, sillä vedimme jokaisen juhliin tulevan vieraan luottokortin lukijan läpi ja pystyimme veloittamaan tiliä heti kun huuto oli lyöty lukkoon. Huutokaupassa vieraat pääsivät julkisesti kilpailemaan avokätisyyden nimissä.
Juhlissa oli sekä äänetön – että julkinen huutokauppa, ohjelmallinen illallinen, jälkiruoka- sekä viinihuutokauppa. White Bird jakoi myös elämäntyöpalkinnon Paul Taylorille ja paikalliselle tanssiryhmälle palkinnon paikallisen kulttuurielämän kehittämisestä. Lopulta juhlat onnistuivat hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Samalla kun järjestelimme juhlia WB, toi Portlandiin kaksi vierailuesitystä; Illstyle & Peace Productions Philadelphiasta sekä Paul Taylor Dance Companyn New Yorkista. Jälleen kerran sai huomata miten erilainen taidemaku eurooppalaisilla ja pohjoisamerikkalaisilla on. Varsinkin huumori nähdään ja ymmärretään täysin erilaisissa paikoissa.
White Bird vuokraa esityksille teatterin ammattitaitoisella henkilökunnalla. Minä olin lopulta mukana ainoastaan yleisöä vastaanottamassa, takahuonetarjoiluissa ja katsomassa että kaikki pääsivät lähtemään kotiin.
White Birdissä on tapana, että jokainen hallituksen jäsen pitää kotonaan tervetuliaisillan vierailevalle ryhmälle heti sen saavuttua kaupunkiin. Olin mukana hallituksen puheenjohtajan järjestämillä illallisilla Paul Taylor Companylle. Yksityisin varoin ei Suomessa voisi sellaisia juhlia kuvitella järjestettävän!
Lisäksi WB on kuuluisa ylenpalttisista takahuonetarjoiluistaan. Vieraanvaraisuuteen satsattiin ja järjestäjä oli oikein oivaltanut, että hyvällä tuulella olevat ihmiset esiintyvät täydestä sydämestään. Paul ja Walter toivottivat jokaisen esityksen alussa yleisön tervetulleeksi ja kertoivat samalla omasta kauden ohjelmistostaan sekä muista tanssiyhteisön tapahtumista kaupungissa. Heidän sekava presentaationsa näytti olevan yleisölle tuttu ja sitä oikein odotettiin ja sille hihkuttiin.
Kotimatkalla pysähdyin San Fransiscossa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan aikomuksena oli järjestää tapaaminen musikaalituottajien kanssa. Suunnitelmat eivät toteutuneet joten sen sijaan seurasin Raisa Punkki Co:n harjoituksia. Raisa Punkki on suomalainen tanssija, joka on asunut Kaliforniassa noin kymmenen vuotta. Häntä haastatellessani kuulin jälleen kerran, että nykytanssijan arki USAssa ei ole kadehdittava. Punkki kertoi että normaalipalkka tanssijalle tanssiteoksesta on $500. Kaikki ammattitanssijatkin tekevät myös muita töitä saadakseen toimeentulonsa kasaan. Jututin myös Paul Taylor Companyn tanssijaa ja hän kertoi, ettei heillä ole työsopimuksia, sillä Paul Taylor pitäisi sitä epäluottamuksen osoituksena. Tosin heillä kuitenkin on eläköitymissuunnitelma ja terveydenhuoltopalvelut.
Punkki pahoitteli myös sitä, ettei kokonaisvisuaalisuus pääse pienemmän budjetin tuotannoissa kehittymään, sillä valosuunnittelijaa ei yksinkertaisesti ole varaa palkata. Kaikki tuotannolliset asiat markkinointia myöten olivat koreografin harteilla..
HAVAINTOJA JA TULOKSIA
Työvaihto kehitti valmiuksiani ajanhallintaan ja managerointiin sekä opetti havaitsemaan, että ongelmat ja haasteet ovat hyvin samanlaisia tuotantotyössä, oltiin sitten missä tahansa. Työtehtävät olisi voitu räätälöidä vähän väljemmiksi, sillä olin niin kiireinen käytännön järjestelytehtävissä, etten ehtinyt tutusta juurikaan muihin Portlandin toimijoihin.
Oregonilaisten maanläheisyys ja rento mutkattomuus teki olon mukavaksi alusta lähtien. Paikallinen positiivisuus tarttui ja arkinenkin toiminta oli jotenkin kevyempää ja lentävämpää kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Jälkikäteen ajateltuna Oregonin uskomaton luonto jätti minuun ikuisen jäljen. Huomaan usein muistelevani päivittäistä työmatkaani hienon ”mörkömetsän” läpi.
Tutustuin lukuisiin ihaniin ihmisiin ja opin ymmärtämään syvemmin, että small talk ei ole pinnallisuuden merkki, vaan kyky kommunikoida kaikkien kanssa. Nautin erityisesti siitä mutkattomuudesta millä amerikkalainen kohtaa uusia ihmisiä! Aina uteliaasti ja kiinnostuneesti.
Kuvittelin että TAIVEX2n tarjoama työvaihto olisi mahdollisuus kehittää itseään ammatillisesti konkreettisella tasolla mutta yllätyksekseni se oli myös paljon muuta. Sen sijaan että asettamani tavoitteet olisivat täysin täyttyneet opinkin tarkastelemaan itseäni paremmin toimijana ja sisäinen dialogi kehittyi. Työvaihdon tärkeimmäksi arvoksi näin jälkikäteen on noussut oman itsen evaluointi ja sen tuoma muutos arjessa kotiin palattuani.
Työvaihdossa osasin asettua ulkopuoliseksi kipakoissakin tilanteissa, sillä mielsin itseni aina kuitenkin ulkopuoliseksi ja tein töitä siten etten olisi korvaamaton. Vihdoin ymmärrän että voin hoitaa työni hyvin vaikka en uhrautuisikaan taiteen alttarilla.
Työvaihto oli luksusta raskaudestaan huolimatta. Olen myös todella iloinen että Helsingin Kaupunginteatteri oli mukana hankkeessa ja sain tilaisuuden tuulettua ja tuulettaa.