01.12.2022
Martina Marti, mitä kuuluu?
Sveitsistä Suomeen kotiutunut teatterintekijä Martina Marti haastaa suomalaisia teatteriorganisaatioita pohtimaan, miten moninaista heidän toimintansa on. Parhaillaan hän valmistelee lukudraamatapahtumaa, jossa kuullaan 13 nuorelta heidän ensimmäisiä näytelmiään. Niissä käsitellään muun muassa yksinäisyyttä, ystävien ja perheen tärkeyttä sekä vaikeutta löytää omaa elämänpolkua. Marti, jota kiinnostaa suomalaisen identiteetin moniääninen rakentaminen, löytää nuorten näytelmistä uusia näkökulmia ja erilaisia kokemuksia identiteettien muodostumisesta. Kysyimme Martina Martilta, kesken harjoitusprosessin, mitä kuuluu?
Martina Marti: Oikein hyvää kuuluu, parhaillaan on ehkä pikkaisen kiire… Tulin juuri harjoituksista ja pitää heti valmistautua seuraaviin. Minulla on tässä 12 tekstiä työn alla ja ensi-ilta on lauantaina. Mutta hyvin menee!
Olen toiminut Suomessa vuodesta 2006 teatterintekijänä, moninaisuusasiantuntijana, kääntäjänä, kuraattorina ja tuottajana. Omasta kokemuksestani sanoisin muille ulkomaalaisille teatterialan ammattilaisille, että yritä opiskella suomen kieltä, ole aktiivinen teatterikävijä – käy katsomassa kaikkea, ja kerro tekijöille, mitä pidit heidän esityksistään. Tutustu ihmisiin, kerro itsestäsi ja sano suoraan, jos haluat työskennellä jonkun tekijän kanssa. Yritä löytää ihmisiä, joiden kanssa voit tehdä taidetta, mutta ole myös valmis tekemään muita hommia, hakemaan apurahoja ja avustuksia. Tulet epäonnistumaan, mutta myös onnistumaan. Kun kaikki tuntuu mahdottomalta, muista että kaikki, jotka tulevat suomalaisen teatterikentän ulkopuolelta käyvät läpi samoja tunteita. On todella vaikeaa päästä työskentelemään täkäläisellä kentällä – mutta et ole yksin pyrkimyksiesi kanssa.
Omasta kokemuksestani sanoisin muille ulkomaalaisille teatterialan ammattilaisille, että yritä opiskella suomen kieltä, ole aktiivinen teatterikävijä – käy katsomassa kaikkea.
Teattereita haluaisin haastaa tietoisesti kehittämään omien organisaatioidensa sisäistä moninaisuutta. Ei se ole sen kummempaa. Teattereissa työskentelevät voivat päättää, että siellä kiinnitetään huomiota siihen, ketkä heillä on töissä, ketkä ovat näyttämöillä ja keitä kuullaan palavereissa. Teattereiden olisi hyvä myös tarkastella, millaisia tarinoita heidän teattereissaan kerrotaan, millaisia stereotypioita ylläpidetään ja keiden kokemuksista ei oikeastaan tiedetä yhtikäs mitään. Kun pääsee oman häpeän ja epämukavuuden yli, huomaa mikä kaikki on mahdollista ja mitä uusia ulottuvuuksia syntyy siellä missä ennen tehtiin aina kuten aikaisemmin. Työskentelemme luovalla alalla, muutosten tunnistaminen ja uusien ajatusmallien ja ideoiden mukaan ottamisen tulisi olla jokapäiväistä. Moninaisuus on valtavan inspiraation lähde, jos sitä halutaan tavoitella.
Cultura-säätiön ohjelmajohtaja ja kääntäjä Anna Sidorova pyysi minua ohjaamaan Class Act -hankkeen lukudraamatapahtuman, johon on osallistunut 13 nuorta 12–17-vuotiasta venäjänkielistä kirjoittajaa, joiden juuret ovat Virossa, Ukrainassa tai Venäjällä. Ryhmän työskentelyä on vetänyt näytelmäkirjailija Mihail Durnenkov.
Hanke perustuu skotlantilaisen Traverse-teatterin kehittämään menetelmään, jossa nuoret ja aikuiset voivat oppia dramaturgian ja luovan kirjoittamisen alkeita. Se pohjaa ajatukseen siitä, että jokainen pystyy kirjoittamaan oman näytelmän kahdessa kuukaudessa. Kuulostaa uskomattomalta, ja itsekin olin alussa hieman skeptinen. Mutta hankkeemme kurssilla oli mukana 13 nuorta kirjoittajaa, ja toisin kuin yleensä, heistä suurin osa halusi kirjoittaa oman tekstinsä, pikemmin kuin kirjoittaa näytelmän ryhmätyönä. Viime viikon puolivälissä meillä ei ollut vielä kovin montaa kirjoitettua kohtausta, ja jännitin miten tässä käy, mutta sunnuntaina sain 12 näytelmää käsiini ja nuoret kirjailijat lukivat ne itse työryhmällemme. Menetelmä toimii!
Nuoret ovat innokkaita, tukevat ja sparraavat toisiaan, ja he ovat rohkeita.
Nuoret hakivat mukaan avoimen kutsun kautta, ja kaikki hakijat pääsivät mukaan. He tulevat kaikki pääkaupunkiseudulta, mutta suurin osa tutustui toisiinsa vasta kurssin myötä. Nuoret ovat innokkaita, tukevat ja sparraavat toisiaan, ja he ovat rohkeita. Mihail ja muut mukana olleet ammattilaiset ovat osanneet luoda ilmapiirin, jossa kaikki voivat kukoistaa omalla tavallaan.
Nämä nuoret ovat kirjoittaneet näytelmiä, joissa matkustetaan ajassa, tavataan vampyyrejä ja hiiriä, yritetään itsemurhaa ja upotaan tietokonepeleihin. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä aiheista, joita näytelmät käsittelevät. Ohjaajana olen aivan fiiliksissä, koska näytelmissä on niin paljon erilaisia tilanteita ja tunnelmia. On myös kiinnostavaa ja koskettavaa huomata millaiset teemat nousevat monissa teksteissä esiin. Niissä puhutaan yksinäisyydestä, ystävien ja perheen tärkeydestä ja vaikeudesta löytää oma elämänpolku.
Toimin myös Koneen Säätiön rahoittamassa Suomen tarinat: historiankulttuuri, taide ja muuttuva kansalaisuus -hankkeessa taiteellisen ohjelman kuraattorina. Minun mielestäni suomalaisuus on todella dynaaminen käsite, joka elää, muuttuu koko ajan ja sisältää paljon erilaisia näkökulmia. Käsite ei ole koskaan ollut muuttumaton, vaan se on konstruoitu ja ihmiset antavat sille jatkuvasti uudenlaisia merkityksiä. Ajattelen myös, että juuri tämä ominaisuus tai kyky muuttua ja olla liikkeessä on itseasiassa kansallisen identiteetin suurin vahvuus. Mutta se mitä kuluvan vuoden aikana on tapahtunut, vahvistaa rajojen ja muurien rakentamista siltojen sijaan. Sen takia pelkään myös, että suomalaisuuden käsitettä ruvetaan mieltämään kapeammaksi ja staattisemmaksi kuin mikä se oikeasti on.
Minun mielestäni suomalaisuus on todella dynaaminen käsite, joka elää, muuttuu koko ajan.
On ollut todella kiinnostavaa olla mukana Suomen tarinat -hankkeessa. Tutkijat yrittävät hahmottaa, millä elementeillä suomalaisuuden käsitettä rakennetaan. Heidän purettuaan tätä osiin, voimme yhtäältä poistaa siitä joitain rakennuspalikoita ja toisaalta lisätä uusia. Hankkeessa pyydetään nimenomaan taiteilijoita ehdottamaan uusia näkökulmia, uusia palikoita, joista voidaan yhdessä rakentaa suomalaista identiteettiä moniäänisesti. Meillä on avoin haku käynnissä, ja jo nyt olemme saaneet yli 20 ehdotusta, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään ja edustavat myös laajasti eri taidealoja. Joulukuun 15. päivään saakka on mahdollista ehdottaa teoksia, ja olen varma siitä, että meille tulee kiinnostava mutta myös vaikea valintakeskustelu.
Class Act -hankkeessa onkin hienoa, että nuoret kirjoittavat kaikki omalla äidinkielellään. Esityksessämme puhutaan venäjää ja ukrainaa ja se tekstitetään suomeksi. Mielestäni kaikkein tärkeintä on kuulla eri näkökulmia ja olla auki erilaisille kokemuksille – varsinkin sellaisille, jotka ovat itsellemme vieraita. Siksi miellän myös lauantain lukudraamatapahtumamme suomalaiseksi – mitä se sitten tarkoittaakin nuorten kirjailijoiden mielestä. Toivoisin, että tulevaisuudessa suomalaisilla näyttämöillä kuultaisiin paljon erilaisia kieliä.
Martina Marti on helsinkiläinen teatterintekijä, moninaisuusasiantuntija ja kääntäjä. Hän on kotoisin Sveitsistä ja opiskellut draama- ja teatteritutkimusta Canterburyssa ja Pariisissa. Hän suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon (MBA) keskittyen taiteelliseen johtamiseen. Opintojensa jälkeen Marti työskenteli festivaalin ohjelmavastaavana Saksassa ennen muuttoaan Suomeen vuonna 2006. Taiteilijana Marti kirjoittaa, ohjaa ja tuottaa teatteriesityksiä; hänen pisimpään esitetty teoksensa on intiimi esityksensä Hamlet private, jonka hän toisinaan näyttelee myös itse. Esitystä on nähty muun muassa Tampereen Teatterikesässä ja Scaralattine Teatron esittämänä Italiassa. Taiteellisen työnsä ohella Martina Marti työskentelee kuraattorina, tuottajana ja kääntäjänä. Vuosina 2017–2019 hän työskenteli Kulttuuria kaikille -palvelun monimuotoisuuskouluttajana ja koulutti sekä taide- ja kulttuuri-instituutioita että tulevia moninaisuusagentteja. Nykyään hän tuottaa moninaisuuskoulutuksia monenlaisille organisaatioille, kuten teattereille, museoille, rahoittajille ja yhdistyksille.
Lauantaina 3.12.2022 Class Act -hanke järjestää lukudraamatapahtuman 13 aivan uutta: Nuorten kirjoittamistyöpajan näytelmiä Kansallisteatterin Omapohjassa. Kutsuvierasesityksessä nähdään näyttämöllä Elli Niaria, Maxim Pavlenko, Anastasia Redchuk, Arni Soini ja Anastasia Trizna. Paikkatiedustelut: Cultura-säätiö, anna.sidorova@culturas.fi
Ensi-iltaan saapuu Edinburghista Class Act -menetelmän koordinaattori Robbie Gordon Traverse-teatterista. Gordon pitää myös englanniksi luennon menetelmästä ja sen käytöstä Skotlannissa ja maailmalla perjantaina 2.12.2022 klo 17–19. Traverse Theatre on kiinnostunut yhteistyökumppaneista Suomessa. Luentoa koskevat tiedustelut: Cultura-säätiö, anna.sidorova@culturas.fi
Kuva: Emma Suominen
Tutustu aiemmin ilmestyneisiin Mitä kuuluu -haastatteluihin