22.08.2019

Hanna uusi blogikuva

Mihin esittävien taiteiden rahoitus kohdistuu?

Opetus- ja kulttuuriministeriön talousarvioehdotus  taiteen ja kulttuurin osalta ei ole aivan sellainen, mitä hallitusohjelma antoi odottaa. En varmaankaan ole ainoa naiivi, joka toiveikkaasti kuvitteli alalle kertaluonteisia kehittämis- ja investointipanostuksia – tulevaisuusinvestointeja – jo tulevalle vuodelle. VM:n pihdeissä ja kehysten kurimuksessa ollaan.

Indeksikorotuksettomuudessa pitkään kamppailleet vos-teatterit voivat huokaista helpotuksesta. Valtionosuuden laskennallisena perusteena käytettävä keskimääräinen arvonlisäveroton yksikköhinta tulee olemaan teattereilla 58 452 euroa. Vuonna 2019 arvonlisäveroton HTV oli 52 225 euroa, mikä tarkoittaa kasvua 6 227 euroa (12 %). Henkilötyövuosien määrä säilyy ennallaan. Henkilötyövuosia on 2469.  

Esittävän taiteen valtionosuusuudistuksen toimeenpanoon liittyvään vapaan ammattilaiskentän kehittämiseen on luvassa harkinnanvaraista valtionavustusta enintään kolme miljoonaa.

Minkälaiset pohjat tämä luo uuden rahoitusjärjestelmän kehittämiseen? Miten etenee taiteilijapolitiikan kehittäminen? Taiteilija-apurahoihin olisi tulossa korotusta, ja taiteilijaeläkkeitä on luvassa lisää. Talousarviossa on edelleen ilahduttavasti taiteilijoiden sosiaaliturvan kehittäminen. Kiinnostavaa tulee olemaan Taiteen edistämiskeskuksen tulevaisuudensuunnitelmat ja visiotyö, jossa kehitellään kenttää paremmin palvelevia rahoitusmuotoja.

Huoleni kohdistuu momenttiin 52, siihen osaan, josta monia meitä valtionavustuslain mukaisesti rahoitetaan ja josta me saamme toiminta-avustuksemme. Siellä ei ole luvassa kasvua latin latia, siellä ollaan pakkasen puolella. Mitä se tulee tarkoittamaan? Epätietoisuuksia on, toivottavasti epätoivoisuuksilta vältytään. Talousarvioprosessi jatkuu. 18.9. olemme kaikki viisaampia.


Turbonappia työllisyyteen ja osallisuuteen!
 

Nyt pitäisi painaa investoinneissa turbonappia”, sanoi valtionvarainministeri Lintilä. Toivottavasti työ- ja elinkeinoministeriön asettamissa työllisyystyöryhmissä ymmärretään myös taiteen ja kulttuurin työllistävät vaikutukset ja toivottavasti alustavissa linjauksissa, joita odotetaan syyskuun alkuun mennessä, taide ja kulttuuri näkyvät edes jollain tavoin.

Postimerkkirahan suuruiset investoinnit kulttuuriin ja taiteeseen ovat investointeja työllisyyteen ja osallisuuteen. Tällekin alalle kehittämis- ja riskirahoitusta, kiitos! Tulevaisuusinvestointeja!
 

Sairaalaklovnit Suomessa – moniäänisesti 

”Pienin mahdollinen teatteri – suurin mahdollinen tehtävä.” Näin tiivistää professori Hanna Suutela toimittamassaan Sairaalaklovnit Suomessa -julkaisussa sairaalaklovnien tehtävää ja nostaa esiin rituaalin. Sairaalaklovnit ovat teatterin juurilla.

Alaa kartoittava julkaisu paikkaa ammottavaa reikää. Sairaalaklovneriasta ei perustutkimusta ole suomeksi tarjolla. Työ jatkukoon.

Artikkelikokoelman on tuottanut Tutkivan teatterityön keskus T7 Tampereella. Hienosti toimitettu kirja. Äänen saavat sairaalaklovneina toimivien taiteilijoiden lisäksi sekä taiteilija-tutkijat, taiteilijapedagogit että kirjallisuuden- ja teatterintutkijat ja heidän rinnallaan sairaaloiden moninainen hoitohenkilökunta – kanssakumppanit. Teoksen arvokkainta antia onkin tästä moniammatillisuudesta ja keskinäisestä vuoropuhelusta syntyvä yhteys. Juuri se lisää ymmärrystä tästä vaativasta työstä ja sen merkityksestä.

Luen ilolla kutitustieteen tohtorin työstä (Tanjalotta Räikkä) ja ajatuksesta Klovnitohtorin vastaanotosta mahdollisena toimintamuotona. Lastenpsykiatrian professori Kaija Puura kirjoittaa leikistä hoitomuotona ja huumorin käytöstä. Hän muistuttaa ja viittaa vanhemman ja lapsen jaetun ilon hetkien merkitykseen lasta suojaavana tekijänä kuormittavissa kasvuolosuhteissa. Hän kirjoittaa jaetuista ilon ja naurun hetkistä lapsen selviytymiskyvyn ja kiintymyssuhteen vahvistajana. On hienoa saada tietää, miten lastenpsykiatrian ammattilainen näkee sairaalaklovnerian mahdollisuudet oman alansa hoitotyössä. Parhaillaan suunnitellaan perheinterventioita pienimpien lasten perheille. Näissä sairaalaklovni toimisi lastenpsykiatrian asiantuntijan työparina.

Minua koskettaa myös lukea, miten sairaalaklovni (Kati Keskihannu) pohtii tehtäväänsä palliatiivisen ja myös saattohoidon osana, kun potilaina ovat lapset, jotka eivät kuuluisi sairaalaan vaan elämälle.

Tästä voi kuunnella keskustelua sairaalaklovneista.
 

Tampere tulevaisuusajattelee

Tampereen kaupunki aikoo hakea vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi ja tätä silmällä pitäen kaupungin asettama työryhmä, kova joukko ammattilaisia, on julkaissut loppuraporttinsa esittävien taiteiden tulevaisuudesta ja toimenpiteistä.

Vuonna 2030 Tampere on kansainvälisesti tunnettu ja valtakunnallisesti merkittävä esittävien taiteiden ja taiteen koulutuksen kaupunki. Tavoitteena on luoda taidekampus, joka kokoaisi yhteen eri toimijoita.

Tätä raporttia oli iloa lukea. Sen ydin on taiteessa, se välttää taloushöttöluovatalousretoriikan. Siksi se vakuuttaa. Se vakuuttaa asiantuntemuksellaan ja antaumuksellaan. Tampereella on uskoa, halua, tahtoa – ja osaamista.
 

Teatterin moninaisuustilastointia, malliesimerkki

Britannian National Theatren moninaisuusraportti käy malliesimerkistä siitä, miten moninaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta voidaan mitata ja tavoitteita voidaan asettaa. Numerot kertovat asioista. Naisnäytelmäkirjailijoiden osuus ohjelmiston esityksistä nousi 7 %:stä 35 %:iin. Teatteri on kuitenkin asettanut tavoitteekseen 50/50 -tilanteen vuoteen 2021 mennessä.  Ohjaajista 46 % oli naisia, nousua 13 % edelliskaudesta. 33 % esiintyvistä taiteilijoista oli mustia, aasialaisia tai muita etnisiä vähemmistöjä. Kirjailijoista heitä oli 10 %, ohjaajista 13 %.

Mikseivät teatterit meilläkin voisi vuosikertomustensa yhteydessä julkistaa tällaisia tietoja.
 

Musiikkiteatterin parasta ennen -ideologiat ja korjausliikkeet

Nuoret ihmiset (ja nuorten mielipiteeseen liittyy tässä asiassa moni vanhempikin) eivät purematta niele teattereiden ohjelmistoihin otettavien teosten tunkkaisia sukupuoli-ideologioita ja yksipuolisia ja stereotyyppisiä representaatioita. Mitä tehdä? Joutaako iso osa musikaaleja surutta tunkiolle?

Teattereilla on vaikutusvaltaa. Ne voivat tehdä häivytys- ja vaientamistyötä, tai sitten kieltäytyä sitä tekemästä. Kenenkään ei pitäisi tuntea myötähäpeää tai tuntea olevansa vieraana teattereiden ohjelmistoissa.

Vanhan ajan komposteihin heitettiin huoletta järkyttävä määrä ruokajätettä, sinne tyhjennettiin huussit… Tunkiot haisivat ja tongittavaa riitti, kun matoja etsittiin. Tunkio lipsahti paperille. Parempi puhua kompostista. Kestävyyttä ja kierrätysideologiaa ohjelmistoihin, mutta tiedostaen ja kehystäen teosta latistamatta.

Nätyn Hair oli hyvä esimerkki tällaisesta musikaalien kierrätystyöstä, samoin Taideyliopiston musiikkiteatterikurssin I love you, you´re perfect, now change.  Hämmentävää toden totta oli havaita, miten jo runsas 20 vuotta on kutonut näin huimasti välimatkaa sisältöihin. Kiitos ja onnittelut siitä, että teos ei haissut – päinvastoin.

Kestävä TINFO

Kevään aikana työstimme Ekologisesti kestävä TINFO -toimintaohjeet, jotka nyt ovat verkossa luettavana. Koimme tärkeäksi sanoittaa toimintaamme vielä strategiaamme tarkemmin, konkreettisten tekojen tasolla. Sisäinen koulutusreissumme suuntautuu Ivaloon ja Kuusimukkaan. Matkalta viestimme ekologiset kestävyyslasit silmillä. Katsomme todellisuuksia ylitse oman kuplamme.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät