12.11.2026
Minttu-Maaria Makkonen, mitä kuuluu?
Minttu-Maaria Makkonen on Helsingissä asuva esitystaiteilija ja klovni, jonka omaehtoisen, improvisoiden muotoutuvan taiteen keskiössä on yleisökontaktin rakentaminen ja rohkaisu leikkiin. Makkosen Spectacle-sooloteos, joka yhdistelee nykyklovneriaa, dragia ja hahmokomediaa, on kiertänyt useita festivaaleja ja nähtiin Lontoossa osana Voila! Theatre Festival -festivaalia 6.-7.11.2026. TINFOn Kaisa Ahvonen tavoitti Makkosen Lontoossa ennen illan esitystä kysyäkseen, mitä kuuluu?
Kaisa Ahvonen (TINFO): Minttu-Maaria Makkonen, mitä kuuluu Lontooseen, esityspäivän aamuna?
Minttu-Maaria Makkonen: Olo on hyvä, hieman väsynyt. Heräilin yöllä miettimään monia asioita, joita ei oikeastaan voi ratkaista keskellä yötä. Jännittää myös se, löytävätkö lontoolaiset yleisöt esityksen ja menevätkö liput kaupaksi. Ennen esitystä täytyy lisäksi etsiä keskustasta klovnimeikkejä, sillä omat meikit jäivät Suomeen, vaikka kävin kaiken muka moneen kertaan läpi.
TINFO: Puhutaan opinnoistasi: olet opiskellut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja myöhemmin teatteritaiteen maisteriksi ja klovneriaa Ranskassa. Miten päädyit näihin opintoihin ja millainen polkusi on ollut?
Minttu-Maaria Makkonen: Opiskelin ensin Metropolia-ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Olin opintojen jälkeen harjoittelussa ja töissä Tanssiteatteri Hurjaruuthissa. Siellä tutustuin paremmin klovneriaan, jota aloin harjoitella yhdessä muutaman vastavalmistuneen myös vastavalmistuneen ystäväni kanssa. Tuolloin klovneriaa tehtiin Suomessa nykyistä vähemmän.
Vuonna 2018 jatkoin Teatterikorkeakouluun. Huomasin, että oma esiintyjyyteni suuntautui yhä enemmän leikkiin ja muuhun vapaaseen ilmaisuun. Klovneria alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Hakeuduin Ranskaan École Philippe Gaulier’n kouluun perehtymään alaan enemmän. Opiskelin siellä useamman vuoden ajan jaksoissa ja vietin lopulta vuonna 2022 lähes koko vuoden koulussa.
Sen jälkeen klovneria on muodostanut suuren osan työstäni, se tuntui luontevalta tavalta ilmaista itseäni. Minulla on aina ollut halu naurattaa, ja jo Metropolian opinnoissa sitä nostettiin esiin. Kuulin Gaulier’n koulusta ja sen pelottavan kuuloisista metodeista. Ajatus tuntui samaan aikaan kauhealta ja siltä, että se oli pakko kokea.
TINFO: Millaisia eroja huomasit ranskalaisen koulun ja suomalaisen teatterikoulutuksen välillä?
Minttu-Maaria Makkonen: En tiedä, liittyikö ero varsinaisesti ranskalaisuuteen, mutta Gaulier’n opetustyyli oli melkoinen. Hän käytti opettaessaan värikästä kieltä ja kohteli opiskelijoita opetustilanteissa tavalla, joka oli aivan eri kuin hänen yksityinen tapansa olla ihmisten kanssa. Se erosi paljon esimerkiksi Teatterikorkeakoulun pehmeämmistä arvoista.
Minulle tyyli toimi siinä vaiheessa hyvin. Se rikkoi omaa egoa ja teki sen myötä vapaamman olon kokeilla. Kokemus oli rankka, mutta koulussa oli myös muita opettajia, joiden kanssa pystyi hengähtämään ja jotka edustivat läheisempää, perinteisempää teatteriopetusta.
Suomessa olen kokenut enemmän tarvetta todistaa jotakin ja pelännyt epäonnistumista.
TINFO: Liittyikö Ranskassa opiskeluun halu uran kansainvälistymisestä?
Minttu-Maaria Makkonen: Osittain, halusin nimenomaan kyseiseen kouluun, mutta ulkomailla työskenteleminen ja opiskelu on tuntunut minusta usein vapauttavalta. Suomessa olen kokenut enemmän tarvetta todistaa jotakin ja pelännyt epäonnistumista. Olen aina halunnut matkustaa ja pidemmät jaksot ulkomailla ovat erityisen kiinnostavia, koska silloin pääsee asettumaan maahan elämään ja havainnoimaan paikallista arkea.
TINFO: Millainen rooli kansainvälisyydellä on ollut urallasi tähän mennessä?
Minttu-Maaria Makkonen: Olen ollut opiskelijavaihdossa Portugalissa ja opiskellut Ranskassa, mutta en ole vielä valmistumisen jälkeen tehnyt montaa kansainvälistä projektia. Nyt Lontoossa minulla on ensimmäistä kertaa valmis esitys ulkomailla. Haluaisin kuitenkin rakentaa kansainvälisiä tuotantoja vähitellen. Ensi vuoden suunnitelmissa ja haaveissa ovat esiintymiset muun muassa Islannin Fringe-festivaaleilla sekä Edinburghissa, jos rahoitus järjestyy.
TINFO: Miten Spectacle-teos sai alkunsa? Oliko sinulla alusta asti ajatus, että esitys voisi kiertää useilla festivaaleilla?
Minttu-Maaria Makkonen: Esityksen alku oli oikeastaan sattumaa. Teimme muutaman kollegani kanssa esitystä, joka yhdisteli lavarunoutta ja esitystaidetta. Kaipasin esitykseen jotakin kevyempää ja kehitin hahmon: artistin, joka spiikkaa loputtomasti mutta ei oikeastaan sano eikä tee mitään. Se toimi yleisölle hyvin.
Välissä tulin raskaaksi, ja pian synnytyksen jälkeen osallistuin Hurjaruuthin Punainen helmi -festivaalilla järjestettyyn avoimeen iltamaan, johon sai hakea kahdeksan minuutin esityksellä. Päätin hakea ja kehittää esityksen aikaisemman esityksen hahmon pohjalta. Yleisö otti hahmon todella hyvin vastaan, ja minua kannustettiin festivaalin puolelta hakemaan seuraavalle vuodelle uudelleen. Hain, ja festivaali valitsi tunnin mittaisen esityksen. Se oli pitkäaikainen haaveeni, ja siitä varsinainen prosessi lähti liikkeelle.
Esitys nähtiin myöhemmin myös HIT Helsingin Huoneella ja Turun Home made theater -festivaaleilla, jossa esitys on muotoutunut entisestään. Lontoon Voila! Theatre Festivalin esitysten jälkeen Spectacle nähdään marraskuun lopussa Helsinki Urban Artin Välitiloissa-festivaalilla ja Mascotissa Afronte-illassa.
Spectacle kehittyy koko ajan, olen tehnyt siitä erilaisia keikkaversioita ja kokeillut uusia elementtejä, joista syntyy uutta myös koko illan esitykseen. Se pitää materiaalin kiinnostavana myös itselleni.
TINFO: Miten Spectacle päätyi Lontoon Voila! Theatre Festival -festivaalille?
Minttu-Maaria Makkonen: Esityksen ohjaaja ja dramaturgi Anna Korolainen Crevier, joka on opiskellut ja asunut Lontoossa, vinkkasi festivaalista. Koska esitys on englanniksi, päätimme hakea mukaan ja tulimme valituiksi. Halusimme myös päästä näkemään klovnerian ja komedian kenttää Suomen ulkopuolella. Hienoa, jos esitys poikii jatkomahdollisuuksia, mutta juuri nyt haluan keskittyä tähän kokemukseen ja nauttia siitä.
Klovneriassa tärkeintä on, että toiminta näyttämöllä synnyttää naurua, eikä esitystä kannata lähteä rakentamaan “statement” edellä.
TINFO: Esityksen hahmo on itsevarma rocktähti, joka saa statuksensa ansiosta sanoa ja tehdä melkein mitä tahansa. Hän ei välttämättä sano tai tee mitään merkittävää, mutta konteksti kehystää hänet syvälliseksi ja kiinnostavaksi. Onko esityksellä tarkoitus pilailla mies-rokkikukon stereotypialla?
Minttu-Maaria Makkonen: Kyllä, ehdottomasti. Klovneriassa tärkeintä on, että toiminta näyttämöllä synnyttää naurua, eikä esitystä kannata lähteä rakentamaan “statement” edellä. Omat arvot ja maailmankatsomus tulevat kuitenkin väistämättä mukaan. Minua on kiinnostanut se, miten jotkut miehet voivat puhua paljon sanomatta oikeastaan mitään ja silti tulla kuulluiksi ja palvotuiksi.
Olen halunnut tehdä tämän näkyväksi ilman, että hieron yleisön kasvoihin valmista julistusta tai saarnaan. Enemmän kyse on kommentista ja siitä, että ilmiön naurettavuus tulee esiin leikin kautta. Rocktähtihahmo on myös hauska mahdollisuus toteuttaa omia toteutumattomia haaveita: olen aina ollut muusikoiden ympäröimä, mutta en osaa soittaa tai laulaa. Tässä voin olla rokkitähti pelkällä karismalla.
TINFO: Kuinka tärkeää sinulle on, että esityksissäsi on yhteiskunnallinen ulottuvuus?
Minttu-Maaria Makkonen: Olen tehnyt urani aikana pääasiassa omia esityksiä, usein apuraharahoituksella ja ajatus siitä, että joku muu määrittelisi, mitä minun pitää näyttämöllä esittää tai representoida, tuntuu vieraalta. Esityksissäni on sitä kautta usein jonkinlainen oma, henkilökohtainen näkökulma. Olen tehnyt esimerkiksi paljon esityksiä vauvoille, koska yleisö ja se, kenelle esityksiä tehdään, on minulle tärkeää. Myös feministinen näkökulma ja sukupuolen performanssi ovat teemoja, jotka toistuvat työssäni.
TINFO: Onko drag ollut osa työskentelyäsi tai toiminut inspiraationa Spectaclessa?
Minttu-Maaria Makkonen: Drag on toiminut minulle inspiraationa, vaikka en ole erityisen perehtynyt dragiin. Klovneria on oma ammattialani, mutta sukupuolen tutkiminen näyttämöllä on kiinnostanut minua pitkään. Olen leikitellyt sukupuolella ja kokeillut, millaista on pukea päällensä esimerkiksi miehen rooli. Drag-artistit ovat tunnistaneet esityksen dragiksi, mikä tuntui tärkeältä hyväksynnältä. Klovnerian ja dragin kohtaaminen tuntuu minusta todella kiinnostavalta.
Esitin Spectaclen Afronte-dragklubin Pride-illassa. Kokemus oli poikkeuksellisen turvallinen, yleisö kannatteli esiintyjiä todella vahvasti: ihmiset näyttivät vahvasti olevansa mukana ja esiintyjän puolella. Tapahtumassa oli selkeä kulttuuri, jossa pidetään ääntä ja kannustetaan. Perinteisessä teatteriyleisössä tunnelma voi olla aluksi varautuneempi, ja esiintyjän täytyy ensin voittaa yleisö puolelleen.
TINFO: Miten yleisön vastaanotto vaikuttaa sinuun esiintyjänä?
Minttu-Maaria Makkonen: Kun huomaa yleisön olevan alusta asti mukana, syntyy vapauden tunne: kaikki on hyvin ja voi antaa mennä. Klovneriassa ensimmäinen nauru on tärkeä. Jos nauru tulee heti, voi hengittää ja esitys alkaa kantaa. Jos ensimmäinen nauru viipyy, esiintyjä joutuu kannattelemaan itseään enemmän. Silloin tekemisestä voi tulla puristeista ja tekemisestä katoaa vapaus.
Jännitys on keskeinen osa esiintymistä, lähes joka kerta ennen esitystä kadun hetken omia elämänvalintojani ja mietin, miksi emme voisi vain mennä vaikka elokuviin. Klovneriassa on eri tavalla paljaana kuin perinteisessä näyttelijäntyössä. Kun itse nautin materiaalista, se alkaa yleensä avautua myös yleisölle.
Odotan kiinnostuneena, millainen vastaanotto Lontoossa on. Olin eilen katsomassa samassa teatterissa komediaesitystä ja sen perusteella brittiyleisö vaikutti lähtökohtaisesti hyvin avoimelta. Samalla en halua tehdä yleisöstä etukäteen oletuksia. Esityksen alussa on riittävästi aikaa tarkkailla, millainen tunnelma eri puolilla katsomoa on. Yleisölähtöinen esiintyminen on vahvuuteni, esityksen pitää olla dialogissa katsojien kanssa ja heidän pitää voida tuntea, että juuri heidän läsnäolollaan on merkitystä.
On tärkeää, että ihmiset uskaltavat leikkiä, tehdä outoja asioita ja olla olematta jatkuvasti kunnollisia aikuisia.
Klovneria mahdollistaa sen, että myös yleisö voi heittäytyä leikkiin. Nautin erityisesti hetkistä, joissa katsojat alkavat oppia lukemaan esitystä ja lähtevät mukaan tekemään hassuja tai jopa aivan älyttömiä asioita. On tärkeää, että ihmiset uskaltavat leikkiä, tehdä outoja asioita ja olla olematta jatkuvasti kunnollisia aikuisia. Huumorin avulla voi myös katsoa kriittisesti maailmaa, valtaa ja niitä, joilla sitä on paljon mutta järkeä ehkä vähemmän. On kiinnostavaa tehdä näkyväksi vaikeitakin asioita naurun kautta.
Kuva: Nelly Julia
TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuaikaan. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.