11.04.2017

Mistä on tulevaisuuden kunnat tehty?

Kuntavaalit ovat takana. Suomen Kuntaliiton julkaisusta voi lukea tutkijoiden ja käytännön asiantuntijoiden näkökulmia ja ajattelua siitä, millaisia tulevaisuuden kunnat voisivat olla. Pähkinänkuoressa: kuntien on määriteltävä tehtävänsä uudestaan, valita omat painotuksensa ja profiloiduttava. Puheenvuoroista välittyy tarve strategisiin valintoihin. Tulevaisuuden kunta ei ole mikään ajopuu tai trendien perässä raahautuja.

Kunnat rakentavat tulevaisuutensa itse ennakoivalla, muutoksia ennustavalla otteella. Kuntien tulee osata rakentaa osallisuutta ja vahvistaa toimijuutta. Keinot? Tulevaisuutta rakennetaan kyseenalaistamalla ja uudistumalla, kekseliäisyydellä. Kunnan tulevaisuustyö ei voi sivuuttaa viestintää. ”Perusta kuntalaisten hyvälle osallisuudelle luodaan viestinnässä.” Ilman hyvin toimivaa kunta-valtiosuhdetta ja ymmärrystä paikallisesta itsehallinnosta ei mikään onnistu.

Kun tätä luin, niin mielessäni korvasin kunnan sanalla teatteri. Mistä on tulevaisuuden teatterit tehty?

Teknologian trendit ja teatteri

Deloitten teknologian trendeistä voi ammentaa tästä lähteestä.

Menee minulta ylitse älykäs syväanalytiikka. Sen sijaan pilvipalvelut ovat jo nyt meidän(kin) todellisuutta, vaikkei tässä nyt mitään liiketoiminnan innovaatiota ja kasvua ollakaan tähyämässä. Meillä ei ehkä myöskään koneäly ja koneoppiminen tule muuttamaan esimerkiksi TINFOn ydintehtäviä. Vaikea on kuvitella, että botti (joka robotin lyhenteenä tarkoittaa tietokoneohjelmaa, joka pystyy toimimaan itsenäisesti sille määriteltyjen ohjeiden mukaisesti) tai robotiikka korvaisi meidän asiantuntijaorganisaation työtä. Sitten on vielä tehostettu todellisuus (mixed reality) virtuaalitodellisuuteen liittyvinä teknologioina.

IETM on kunniakkaasti selvittänyt liven ja uuden teknologian kytköksiä aikaisemmista julkaisuissaan Kuka pelkää digitaalista ja Elävät esitykset digiaikana. Uunituoreessa julkaisussa käsitellään tehostettua todellisuutta suhteessa tulevaisuuden teatteriin. Kysymystä lähestytään skenografian, dramaturgian näkövinkkelistä, pohdittavana on myös teknologian käyttö taiteellisessa prosessissa ja ylirajainen yhteistyö. Julkaisu tuo esiin tapausesimerkkejä.

IETM:n julkaisu on hauska pari Kiasman ARS-näyttelylle, joka keskittyy nyt digitaalisuuteen. Minua kiinnosti brittitaiteilija Ed Atkins ja hänen pohdintansa digitaalisuudesta ja livestä – ennen kaikkea läsnäolosta. Siitä on kyse hänen ARSin teoksessaan, joka jatkaa tästä aiemmasta versiosta. Mitä tapahtuu, kun virtuaalihahmo tämä avatar saakin live-ihmisen(Atkinsin) äänen ja laulaa? Tämä v-mäinen jäpikkä baaritiskillä notkumassa tai pöydän alla saa ihan uusia sävyjä, tulee yhtäkkiä lähelle. Tämä huojunta minua kiinnosti.  Tässä myös yksi Atkinsin luoma hahmo ja hänen pohdintaansa siitä, miten me projisoimme omia ihmiskeskeisiä pohdintaamme näihin hahmoihin. Tässä Moderna Museetissa käyty keskustelu.

Sitten oli todella kiinnostavaa nähdä Ed Atkinsin performanssi yhdessä Kallion Kantaattikuoron kanssa. Ei mitään digitaalista, mies, kolmen, neljän lauseen kokonaisuus, jota varioidaan. Tämä intiimi puheenvuoro, siinä on ruumis, keskinäinen myötätunto.

Pulpetista

Onneksi tämä esitys ei mennyt ohitse. Reetta Honkakosken Pulpetti, tutkielma oikeaoppisuudesta    Kokoteatterissa. Mitä tekevätkään kuusi esiintyjää, kuusi pulpettia, äänet ja valot? Mitä corporeal mime, miimi ja fyysinen teatteri saavat aikaan?

On fasinoivaa katsoa miten taitavasti esiintyjät manipuloivat omaa ruumistaan, mitä kaikkea ruumiin kierroilla, tarkasti rytmitetyllä ja aksentoidulla ilmaisulla ja liikevariaatioilla suhteessa pulpettiin voi saada aikaan. Pulpetti tutkii vallankäyttöä. Koulun mobbauksen tai opettajan silmänpalvonnan, kurin ja auktoriteetin mikromaailmoista siirrytään diktaattoreihin ja joukkoihin, vallankaipuuseen, biovaltaan. Ei tarvita sanoja. Nämä mykät hahmot ilmaisevat ja kuljettavat assosiaatioita. Ilmaisun vapauden tarkkaa valtakuntaa.

Kanditeatteriin

Nolottaa. Olen harvinaisen huonosti pystynyt käymään esityksissä. Niin monet kotimaiset uudet tekstit ovat lukematta, samoin niiden esitykset katsomatta. ARS on tässä mielessä varastanut aikaa. Halusin kuitenkin nähdä Schönheitsabendinkin.

Mutta tällä viikolla se lähtee!

Kolmannen vuosikurssin opiskelijat Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston Nätyllä muodostavat Kanditeatterin. Sen kuusi esitystä ovat nyt katsottavissa. Juuri sai ensi-iltansa Kullervo Rising Nätyllä. Jatkoa seuraa. Ei hätää kulta, tämä on leikkihuone; SalomeKoira kuoleeSampsa Timoskaisen kevyt ja peloton sydän ja Sinun näytelmäsi.

Minulle jo pelkästään nämä nimet toimivat kutsuna. Ne herättävät halun, uteliaisuuden, suuren odotuksen. Missä mennään?

Ja sitten odottaa Hullu Teatteri Jurkassa.

Pääsiäisen jälkeen Kemiin ja Rovaniemelle. Kansallisen Eino Kalima -viikko menee nyt sivu suun.