26.05.2017

Mitä merkitystä on esitystaiteella ekokriisien aikakaudella? Tuija Kokkosen väitöstutkimus

Voiko esitys olla, ja miten, vastuussa tulevaisuudesta? Tuija Kokkonen väitöskirjassaan sanoo tämän olevan mahdollista ehdollisesti, jos luottamus maailmaan on olemassa, esityksen määrätöntä kestoa siedetään ja löytyy halua purkaa hierarkkista eroa ihmisen ja ”luonnon” välillä.

Helsingissä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa toukokuussa 2017 tarkastetun väitöskirjan otsikko on Esityksen mahdollinen luonto – suhde ei-inhimilliseen esitystapahtumassa keston ja potentiaalisuuden näkökulmasta.

Posthumanistinen lähestymistapa merkitsee Tuija Kokkosen työssä esitystaiteilijana ja tutkijana ihmisen ihmisen kategorian ja aseman kyseenalaistamista. Tekemissään esityksissä Kokkonen on työskennellyt ei-inhimillisten olioiden, eläinten, kasvien ja sään kanssa. Esityssarjassaan Muistioita ajasta – esityksiä ei-ihmisten kanssa ja ei-ihmisille taiteilija-tutkija Kokkonen on tarkastellut niin esityksen kuin ihmisenkin rajoja. Esitykset ovat lajienvälisiä vieraanvaraisia ja eettisiä kokoontumisia. 
 
Kestollisissa, jopa loppumattomissa esityksissä ei-ihmisten toiminnan havaitseminen ja esiin tuleminen vaatii ihmiseltä heikkoa toimijuutta ja keston sietämistä. Tuija Kokkonen on luonut heikon toiminnan käsitteen, joka on kytköksissä mm. Gianni Vattimon heikkoon ajatteluun ja Giorgio Agambenin ajatuksiin (im)potentiaalisuudesta. 

Tuija Kokkonen työskentelee esitystaiteilijana ja lehtorina Teatterikorkeakoulun Ecology and Contemporary Performance MA-ohjelmassa Helsingissä.

Tuija Kokkonen: Relationships Between Humans and Non-humans as a Space for Performance. Artikkeli TINFO News – Theatre and Ecology -lehdessä.