03.09.2015

MONITOIMIMUUSIKOITA – WUNDERBAR!

Musiikki venyy, venyy ja sen mukana muusikot, jotka samalla ovat kuin puhekuoro, soittavat ja ääntelehtivät, laulavat, instrumentiksi käy kaikki, vaikkapa munanleikkuri. Siinä on asennetta.

Riikka Pulkkisen kuunnelmatekstistä syntyi ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanaisen ja säveltäjä Lotta Wennäkosken ja muun työryhmän sekä erityisesti hybridimuusikoiden Maija Linkolan, Sirja Nirosen ja Anna Laakson sekä laulajien yhteistyönä huima kokemus. Sen ytimessä oli muurin murtumisen vuosi 1989 ja tuona vuonna syntyneiden kaksostyttöjen tyttö A:n ja kuolleen tyttö B -kaksoisolennon kaksoiselämä. Se on ”huojuvaa minärakennetta”, ”utopistista unennäköä”, se on minän murtumista muurin tavoin. Näitä huojuvia identiteettejä, rajanylityksiä, murtumia, rajanylityksiä musiikki rakentaa monimielisistä liukumista ja samanaikaisuuksista.

Tämä ajatus minut pysähdytti: ”Ainoa todellinen raja ihmiselämässä: puskea pää edellä halki lihan. Se ja kuolema. Muut rajat ovat kyhäelmiä. Imitaatioita noista kahdesta.”

Niin – eikä vapautta saa ottaa välinpitämättömästi. Wunderbarin tuntiin mahtuu minuuksien, muistamisen ja historian arvoituksellisuus.

LAINSUOJATTOMISSA

Pitkästä aikaa Porissa ja Lainsuojattomat-festivaalilla, jossa 24 H Plays rantautui ensimmäisen kerran Suomeen. Idean isä Philip Naudékin saatiin New Yorkista Suomeen.

24 Hour Playsin viimeinen kaksituntinen vietettiin kuuden kotimaisen kantaesityksen illassa. Yhteydet Tampereelta Poriin olivat sen verran onnettomat, että pääsin vasta jälkipuoliskolle. Menetin kirjailijoiden Antti Mikkolan, Minna Harjuniemen ja Maria Peuran ja ohjaajien Hanna Ojalan, Juhana von Baghin ja Pauliina Hulkon ja näyttelijäkombojen työt. Nyt ehdin nähdä Asta Honkamaan, Jorma Kairimon ja Sami Keskivähälän ja ohjaajien Hilkka-Liisa Iivanaisen, Mikko Koukin ja Jotaarkka Pennasen ja näiden näyttelijöiden työt.

Ei tällaista missään muualla olisi voitu keksiä kuin fordismin maassa, Yhdysvalloissa! Kirjoitan tämän kaikella kunnioituksella. Konsepti on tehotyöskentelyn voimannäyte. Aikaa ei ole hinkuttamiseen ja näennäisongelmien vatvomiseen. Kääritään hihat ja ryhdytään hommiin. 

Outoja yhdistelmiä ja odottamattomuutta, niitä 24 Hour Plays voi tarjota. Mutta eläköön teatterissa sekä – että! Taidetta syntyy hinkkaamisesta, ratkaisujen etsinnästä samoillen ja erhepoluilla käyden, ajan kanssa. Eri konsepteja.

Odotan tapaamista Philip Naudén kanssa, keskustelua tekemisympäristöjen eroista. Odotan myös Lainsuojattomissa käytävää keskustelua ja pohdintaa siitä, ovatko ”hyvinvointihommat” taiteilijan pelastus vai tuho. Ja lauantai-iltana vuorossa Teatterin vallankumous. Nuori sukupolvi on kutsunut Lainsuojattomiin teatterintekijöitä esittämään ratkaisuja kysymykseen, miten rakentaa teatterin tulevaisuutta.

”INTE ÄR EN STAT ETT TALKO”

Otsikon sitaatti on Annika Tudeerin, joka Mad Housen kuraattorina kirjoittaa siitä, miten yhteinen flow ja yhteisen hyvän eteen tekeminen ovat eri asioita kuin se, että hallitus kehottaa meitä pohtimaan, mitä me voimme tehdä valtion hyväksi.

Kansalaisuus pitää sisällään muuta kuin valtiovapaaehtoisuutta. Ei valtiolle tehdä talkoita. Tudéer kirjoittaa siitä, miten nurinkurisesti juuri yhteiskunnan ”yhteistä” kutistetaan ja säästetään pois. On asioita, joita vain yhteiskunta hyvin toimiessaan kykenee tekemään.

MIHIN PÄIVÄT MENEVÄT?

Pian saadaan TINFOn verkkosivuille Apurahavahti ja Teatterintekijät-verkkotietokanta ensin performance designereiden täytettäväksi. Olemme yhdessä Teatterikeskuksen kanssa yrittäneet saada rahoitusta freelancereiden ja ryhmien osaamisen kehittämiseksi. Apuraha-anomuksia ja suosituksia on kirjoitettu. Olemme yhdessä keränneet faktaa alamme freelancereista, jotta pystyisimme vääntämään rautalangasta tämän joukon tilanteen ja kumoamaan harhaluuloja siitä, että ”rakenne” tarjoaa työpaikkoja. Ei se nyt tarjoa. Tämä on nyt tällainen säläviikko.

twitter.com/tinfotweets