31.03.2016

Musiikkiteatteria uusiksi

Musiikkiteatteri on turhan usein tarkoittanut anglosaksista tekstin, musiikin, koreografian immersiivistä yhdistelmää, jossa ”tarinan” ja teknologian avulla on luotu wauta. Tuontikaman rinnalle tarvitaan omaa tuotantoa, uutta ajattelua. Eikä tämä uusi edusta mitään ”häröilyosastoa”.

Teatterikorkeakoulun Ny musikteater -hankkeessa kehitetään suomalaista musiikkiteatteria uuteen uskoon. Uusia libretistejä, dramaturgeja, säveltäjiä, koreografeja peliin, uutta soundia ja erilaista wauta genrerajoja uudella tavalla hämmentäen. Eikä veren ei tarvitse olla punaista! Teatterikorkeakoulun S-laitoksen musiikkiteatteriteoksessa Tragedi uutta wauta on tarjolla. Huikea kolmoskurssi jälleen asialla. William Shakespearen tragediat dramaturgian pohjana, musiikki rulaa. Konsepti tuntuu ylittämättömältä. Tämä ei luultavasti olisi ollut mahdollista ilman Svenska Kulturfondenia. Vielä ehtii LUMEen lumoon.

Musiikkiteatteri Kapsäkissä saa ensi viikolla ensi-iltansa kamarimusikaali Lintukoto, jota tekijät kutsuvat ”ajankohtaismusikaaliksi”. Se kertoo tästä vastakohtaisuuksien ja katupartioiden ajasta: ”Ei Suomi ole koskaan ollut mikään lintukoto. Aina täällä on raiskattu, tapeltu ja tapettu, ihan omin voimin.”

Musiikkiteatterin yhteinen opintokokonaisuus?

Hiljattain ilmestyi myös Minna Lindgrenin tekemä selvitys, jossa kartoitettiin Taideyliopiston opettajien ja alan ammattilaisten odotuksia Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun mahdollisesta yhteisestä musiikkiteatterin opintokokonaisuudesta.

Tätä kartoitusta oli ilo lukea. Se antoi haastateltujen moninaisten ja ristiriitaisten näkemysten kuulua – anonyymisti. Ei ihan auvoiselta näytä suomalaisen musiikkiteatterin tila. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että opiskelijalähtöiselle joustavalle opintokokonaisuudelle on tarvetta. Kumppaneiksi eivät riitä vain Siba ja Teak: mukaan myös Kuvataideakatemia, Aalto. Moninaisia opetusmetodeja, prosessikeskeisestä opetusta, ylirajaisia yhteisiä kursseja – sellaista sen olla pitää.

Koskaan et muuttua saa… aborttia ja Kondoa

Ole sellainen vaan, että taas uudestaan… Teatteri Rospuuton Elonkehä – Laulujemme täytyy muuttua -esityksellä on minusta lohdullinen nimi. Se tuli mieleeni, kun olemme TINFOssa laskeneet sitä, mitä vähemmällä julkisella tuella pystytään tekemään. Tiedotuskeskukset joutuvat miettimään toimintojaan, priorisoimaan, pohtimaan sitä, mihin pitää satsata, onko kaikki se mitä tehdään, välttämätöntä. Leikkuri on käynyt, niin kuin odotettavissa oli. Vuonna 2016 ei ole enää erityisrahoitusta kulttuurivientihankkeille. Verrattuna vuoteen 2013 on TINFOn perusrahoitus 19 % pienempi. Vuosille 2014 ja 2015 kaikki tiedotuskeskukset saivat ns. kompensaatiorahoitusta. Sellaista ei enää ole luvassa. Nyt on tultava 30 000 euroa vähemmällä julkisella tuella toimeen. On selvä, ettei kaikkea sitä, mitä aiemmin on tehty, pystytä tekemään. Ja tietenkin muista rahoituslähteistä yritetään repiä projekteihin niin paljon kuin mahdollista. Tässä ei ole mitään uutta. Uutta ei ole siinäkään, että omaa ”ansaintalogiikkaa” kehitetään.

Tuntuu myös pahalta. Pakko abortoida joitain suunnitelmia. Osaan TINFOn toimintoja voidaan kohdistaa sisältöfengshuita tai toimintosiivouskondosta. Marie Kondon metodia soveltamaan.

Perustulon esiselvitys valmistunut

Perustulokokeilun esiselvitys on nyt valmistunut. Esiselvitys on varsinainen jööti. Kaikki erilaiset vaihtoehdot mallinnetaan, uskomatonta mikrosimulaatiota erilaisten vaihtoehtojen välillä.

Mikä malli ja koeasetelma tulee olemaan, on hallituksen poliittinen päätös. Se, millaisia ryhmiä kokeilun piiriin otetaan, riippuu poliittisista päätöksentekijöistä. Toivottavasti freelancereita osana pätkä- ja silpputöiden tekijöinä saadaan kokeiluun mukaan. Asiantuntijat näyttävät kannattavan osittaista perustuloa ja pienituloisten ottamista kokeilun piiriin. Pienituloisia (alle 23 301 euroa vuodessa ansaitsevia) on Suomessa 845 000. Yhden ryhmän heistä muodostavat itsensä työllistäjät, joita on liki 80 000, kymmenisen prosenttia. Tähän joukkoon kuuluu siis myös meidän alamme freelancereita. Työmarkkinoiden ulkokehällä on pienituloisista ylivoimainen enemmistö 365 000 ihmistä (43 %).

Tuloloukut, kannustinten puuttuminen, byrokratialoukut ja viiveet ja vielä prekariaatti, joiden sosiaaliturva heikompi kuin palkansaajien – näihin kysymyksiin yrittää perustulon esiselvitys löytää ratkaisuja. Ja kun kahden vuoden kokeilu käynnistyy, se tulee sosiaalipolitiikan professori Hiilamon mukaan olemaan sosiaaliturvan alalla uusi avaus, miltei ainutlaatuinen maailmalla. 

Tässä universaalin perustulon poliittista analyysia.

Tässä perustulokokeilun suunnittelua taustoittaa työryhmän puheenjohtaja Olli Kangas – selkeäsanaisuuden mestari.

twitter.com/tinfotweets