17.12.2015

Nähtäväksi jää – (pakko)yrittäjä vastoin tahtoaan

Työttömyysturvalaki hyväksyttiin. Nähtäväksi jää, miten TE-keskukset tekevät tulkintansa. Pahimmillaan freelancer / itsensä työllistäjä tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi. Kukaan ei halua TE-keskusten koekaniiniksi pelaamaan hasardilla sattumanvaraisten tulkintojen pelissä.

Yliopistot ja humanistiset alat – Quo Vadis

Taideyliopiston Töölönkadun filiaalin vessassa oli luettavana Sienkiewiczin Quo Vadis. Osui asioilla silmiin. Sattuva teos, kun pohditaan, mihin menevät yliopistot.

Guardianissa on käyty keskustelua humanististen tieteiden vähäisestä arvostuksessa ja yhä tukalammaksi käyneestä asemasta tehokkuus- ja tuottavuusloikkien puristuksessa brittiyliopistoissa. Guardianissa kirjoitetaan jopa humanistisia aloja vastaan suunnatusta sodasta.

Suomessa yliopistot elävät rakenteellisen kehittämisen keskellä. Selvitysmiehet kirjoittavat eri alojen rake-raportteja, jotka ovat luettavissa Suomen Yliopistot Unifi ry:n verkkosivuilta. Odottelin sivuille tulevaksi selvitysmies Jussi Nuortevan raporttia humanistisen koulutuksen ja tutkimuksen rakenteellisesta kehittämisestä. Raportti on jo ennen aikojaan herättänyt hätää, hämmennystä ja huhuja.

Tämä Nuorten raportti on luovutettu Unifin rehtorikokoukselle 16.12. ja on toiminnanjohtaja Leena Wahlforsin mukaan pian luettavissa Unifin verkkosivuilta. Leena Wahlfors korosti, että yksittäisten selvitysmiesten tekemät raportit ovat vain tietopohjia ja kokoelma suosituksia. Raporttien pohjalta Unifin vararehtorivetoinen ryhmä ryhtyy nyt käsittelemään kaikkia aloja. Taiteiden raken (Aalto yliopisto, Taideyliopisto ja Lapin yliopisto) on tarkoitus valmistua tammikuussa. Tässä vararehtorivetoisessa ryhmässä alkaa siis käytännön implementointiprosessi, jossa suositusjyvät erotetaan akanoista. Wahlforsin mukaan tässä prosessissa arvioidaan, mistä esityksistä kannattaa ottaa vaarin, missä ei ole tolkun häivää ja missä taas on jotain yllättävää ja sellaisenaan tutkimisen ja pohtimisen arvoista.

Keväällä yliopistot käyvät neuvottelujaan 2017-2020 tuloskaudesta.

Entä taide-rake?

Olin keskustelemassa Taideyliopiston vararehtori Paula Tuovisen kanssa siitä, missä menee niin sanottu taide-rake ja mitä koko tämä rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa esimerkiksi näyttelijäkoulutuksen kannalta ja mihin asettuvat perinteisissä tiedeyliopistoissa tehtävä taiteentutkimus, teatteritiede, teatterin ja draaman tutkimus, taidekasvatus, musiikkikasvatus… Tuhannen taalan kysymys ja haaste. Missä ovat niiden kotipesät ja turvasatamat? Missä kontekstissa ne todentuvat parhaiten?

Maltti on valttia

Unifin Leena Wahlfors muistutti Unifin hallituksen puheenjohtajan Turun yliopiston rehtorin solubiologian professori Kalervo Väänäsen puheenvuorosta Unifin kokouksessa (nyt vapaasti minun muotoilemanani): tilanteessa, jossa kaikkialta ollaan leikkaamassa ja paniikkitunnelma alkaa helposti vallata mieliä, on jaksettava ja uskallettava katsoa pidemmälle kunkin tieteenalan tulevaisuuteen. Rakenteellista kehittämistä tulee jatkaa, mutta sen ei pidä tarkoittaa lyhytnäköisiä ratkaisuja.

Ja yliopistothan ovat autonomisia. Viime kädessä ne itse päättävät, mitä ne tekevät. Mutta heti perään omassa pienessä päässä heräävä vastakysymys: niin, mutta rahalla, sen leikkaamisella tai pikkubonuksella voi sopivasti kiristää…

Paisumissyndrooma

Quo Vadiksesta ihan nyt tuli mieleen Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta paisumissyndroomasta kärsivä Jansmakko Erikois -sammakko:

”Marjan pikku sammakko
Jansmakko Erikois
sanoi silloin kvo kvo kvo
kvo vadis vadis kvo kvo kvo
ja noitui noitui: trekators
simsalabim pors vors vors
ja sitten loikki pois.”

Kysymys: mistä kaikkialta löytyy Jansmakko Erikois –sammakkoja?

Mihin menevät kotimaisen elokuvan pääsylipputulot?

Suomi-elokuvalla menee hyvin. Jo ennen vuoden loppua on 2,5 miljoonan myydyn lipun raja rikkoutunut. Karkeasti laskien tämä tarkoittaa 25 miljoonan pääsylipputuloja. Harmi, että noista pääsylipputuloista leijonanosa valuu ulkomaille. Finnkinon omistaa ruotsalainen pääomasijoittaja ja Finnkinolla on noin 70 %:n markkinaosuus elokuvateattereista. Pääsylipun hinnasta noin puolet menee levittäjälle. Nyt siis liki 9 miljoonaa. Kuinka paljon elokuvien lipputulojen ja julkisten tulojen kakusta heruu näyttelijöille? Ruotsalaiset muutoin omistavat kaksi suurinta levitysyhtiötä ja yhden tärkeimmistä TV-yhtiöistä. Perheyhtiöiden teattereita on lähinnä vain pienillä paikkakunnilla. Miten mahtaa käydä Nuijamiehen ja Kino-Aulan Lappeenrannassa?

Retoriikkaa

Aurinkoteatterin Maa-Tuskassa käytiin Retoristen tautien klinikalla parantumassa. Klinikoita tarvittaisiin muuallekin. Silmiin osui Standfordin yliopiston professori Cécile Alduyn tutkimus, jossa oli tehty retorinen analyysi Kansallisen rintaman Marine Le Penin ja isän 500 puheesta. Tutkijan mukaan puheet olivat täynnä ideologisia ja myyttisiä rakenteita, monitulkintaisuutta, kaksoismerkityksiä, hiljaisuutta ja vihjauksia. Onko kukaan jo tutkimassa tämän hetken hallituspolitiikan retoriikkaa? Miltä näyttäisivät tämänkaltaiset sanapilvet kolmen S:n puheista?

Standfordin yliopiston tutkimus oli yksi esimerkki humanistis-yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta. Yliopistojen rakenteellisen kehittämisen aikakaudella aion ruokkia itseäni Eleonora Belfioren ja Anna Upchurchin esseekokoelmalla Humanities in Twenty-First Century.

Empaattiset anarkistit  

Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuusverstaan raportti tuli juuri sähköpostiin. Ei vielä ainakaan toistaiseksi OKM:n sivuilta luettavissa. En ehtinyt kuin vilasta. Siellä kirjoitettiin innostajista, empaattisista anarkisteista, jotka eivät hymistele. Heitä tarvitaan erilaisten yhteisöjen kokoajina.

 Y- tai Z-sukupolven perhetragikomediaa potenssiin viisi

Ruusu Haarlan käsikirjoittama ja ohjaama tragikomedia Ruska – Rakkauden kuva Teatterikorkeakoulussa saa Lars Norénin perhedraamat tuntumaan väljähtyneiltä pyhäkouluteksteillä ja siinä sivussa useimmat muutkin perhe-, äiti-, isäsuhteiden näyttämörepresentaatiot. Ruska on Norén 2.0 tai 10. Traumaruumis on saanut jatko-osan. Kolmatta osaa tämä laittaa huutamaan. Paskatrilogia! Miten hienosti esitykseen kutoutuvat erilaiset itsen esittämisen näyttämöt ja kuvat, joissa me olemme itsellemme ja toisille. Nämä monitasoisten itsen näyttämöiden leikkaukset, esityksen ja tekstin kerroksellisuudet todistavat, että tekijänä on mestari. Esityksellinen joululahja sieltä rankimmasta päästä: hillittömän älykäs, verhottomia ja tarkkoja havaintoja sisällään pitävä näyttämöteos. Nimensä veroisesti tragikomedia. Ruusu Haarla on uusi Maria Jotuni.   

twitter.com/tinfotweets