NÄKÖKULMA

Eettisen kartaston avulla uutta kohti

Kun  ihminen  on  valtavien  asioiden  edessä,  sellaisten   kuin   ilmastonmuutos   ja   maapallon  kantokyvyn  rajat,  tekee  mieli  tehdä  edes  jotakin. Mikko  Kanninen  on  valinnut  elä-määnsä vegaanin kulutusrajoitteet, pyrkii fos-siilisesta energiasta vapaaseen tekemiseen, on lentolakkoillut ja asentanut taloonsa aurinko-paneelit. Silti hän ei usko toiminnallansa vai-kuttavansa maailman tilaan.

Mikko  Kanninen  on  teatteritaiteen  tohtori,  teatterintekijä ja alan opettaja Tampereen yliopistossa. Hän on myös Teatterin tiedotuskes-kuksen (TINFO) hallituksen puheenjohtaja.

Mikä  siis  motivoi  ekologisesti  ja  eettisesti elämiseen, jos ei vaikuttaminen?

Valinnoillani  en  niinkään  pyri  “parantamaan  maailmaa”,  vaan  saamaan  rauhaa  tuhon  tie-dolta itselleni, mielihyvää siitä että olen pysty-nyt seuraamaan jotenkin muuttunutta eettistä kysymyksenasettelua. En siis välttämättä usko että  henkilökohtaisilla  toimillani,  vaikka  aurinkopaneelien  asentamisella,  olisi  niinkään  kylmän numeerisia, konkreettisia vaikutuksia maailman tilaan.

Tätä  kuulevat  kaiken  aikaa  kaikki  ihmiset,  jotka  kertovat  vähentävänsä  yksityisautoilua,  lentämistä  tai  lihankulutusta.  Asioita  tarkas-tellaan  usein  kaikissa  yhteyksissä  pelkästään  hetkellisesti ja/tai   numeerisesti,   laskemalla   päästöjä  tai  erilaisten  resurssien  kulutusta.  Yhden  ihmisen,  perheen  tai  yhteisön  valinnat eivät tällaisessa tarkasteluissa toden totta merkitsekään juuri mitään maapallon suuressa ja vaikeasti käsiteltävässä mittakaavassa.

Näkökulmaksi voisi sen sijaan ottaa sen, mikä merkitys ja arvo teoilla ja valinnoilla on ihmiselle itselleen, sekä puhua siitä, millainen voi-mavara  arvot  ja  arvojen  mukainen  elämä  on,  yksilölle ja yhteisölle.

Miten sitten pysyä kärryillä tässä “eettisessä  kysymyksenasettelussa” tapahtu-vassa muutoksessa?

Kaiken pohjana on tiedonhankkiminen, kriittinen  ajattelu.  Uskon  että  onnellisen  elämän  perustana  on  jonkinlainen  oman  elinympäristönsä  tunteminen  ja  oikean  tiedon  etsintä.  Dynaaminen,  onnellinen  oleminen  perustuu  siihen, että kykenee kyseenalaistamaan omat, mahdollisesti  vanhentuneet  tietonsa  ja  usko-muksensa uuden tutkimuksen ja muuttuneen todellisuuden valossa.

Tältä,  tiedon   dynaamiselta   pohjalta   pyrin   muodostamaan   jonkinlaisen   moniulotteisen   eettisen  kartaston,  jota  pyrin  sitten  jokapäiväisillä  toimillani  mahdollisimman  hyvin  toteuttamaan.  Kyseessä  on  eräänlainen  kaiken  aikaa  käynnissä  oleva  omien  tietojen  ja  eettisen  ajattelun  kyseenalaistaminen  ja  samaan  aikaan niiden tulosten käytännön toteuttaminen.

Kaikkiin inhimillisiin päätöksiin ja niistä seuranneeseen  toimintaan  vaikuttavat  monet   asiat.  Yksilön  onkin  mahdotonta  olla  tietoi-nen kaikista motiiveistaan. On hyvä kuitenkin tunnistaa valintoihin tietoisesti liitetyt merki-tykset  ja  ennen  kaikkea  merkityksellisyyden  kokemukset:   kestävämmät   valinnat   voivat   tuntua tärkeiltä, tulevien sukupolvien tai elonkehän kannalta hyödyllisiltä ja oikeilta ja siten hyviltä.

Jaettuina  tällaiset  merkitykset  ja  kokemuk-set  myös  lujittavat  kaikkia  yhteisöjä:  perheitä, työpaikkoja ja jopa kansakuntia. Jos esim. TINFO  työpaikkana  ja  toimintaympäristönä  tunnustaa ja tunnistaa yhdessä samat globaa-lit  ongelmat,  se  liimaa  tämän  yhteisön  myös  toiminnallisesti yhteen.

Mikä on teatterin osa näissä maailmankaikkeuden kokoisissa tuhokuvissa?

Ilmastonmuutos uhkaa koko olemassaoloamme. Teatterilla ei kuitenkaan ole tämän tuhon keskellä mitään erityistä vastuuta tai tehtävää. Teatterin vastuu on sama kuin koko ihmiskun-nalla: muuttaa nopeasti suuntaa tai tuhoutua. Tällöin  tarkastelun  alle  joutuvat  kaikki  sen  (teatterin)  toimintatavat,  käytännöt,  elinkeinot ja etiikka.

Sama siis koskee kaikkia inhimillisen toiminnan  alueita.  Teatteri  on  (väitän)  pohjimmiltaan ihmiselle luontaista toimintaa, sitä on ol-lut aina kun on ollut kommunikoivia ihmisiä, esitys  ympäröi ja on aina eri tavoin ympäröinyt meitä.

Nykytaiteen  emergenssi  1900-luvulla  luo  tähän kuitenkin toisenlaisen velvoitteen: taiteesta (myös teatteri luetaan tähän) tulee kaikkea inhimillistä  organisointia  uudelleenjärjestävä  työkalu. Tällöin myös teatterin on nykytaiteena organisoitava meitä tähän uuteen, niukempaan maailmanjärjestykseen.

Se ei ole ainoastaan teatteriyhteisöjen ja tekijöiden eettinen velvollisuus vaan  taiteemme (kaiken  taiteen)  perustavavanlaatuinen  omi-naisuus: tunnistaa liikkeessä oleva yhteiskunnallinen tilanne ja tuotava se näkyväksi, organisoida meidät uudelleen.

Jos  sinusta,  minusta,  meistä  merkitykselliseltä  tuntuva  liimaa  meistä  muodostuvaa  yhteisöä  tiukemmin  yhteen,  miten  käy  niille,  joiden  mielestä  merkityksellistä  on  jokin  aivan  muu?  Miten  vältymme  vastakkainasettelulta  tai  ulossulkemiselta?

Täytyy etsiä yhdistäviä asioita. Yhteistä maastoa.  Yllättäviä  yhteyksiä.  Konkreettisia  yhteyksiä.  Parantaa  kommunikatiivisia  taitoja  ja  sosiaalisia taitoja koko yhteiskunnassa. Tämä voi olla myös se “teatterin kontribuutio”.

Täytyy samalla muistaa että kaikkea ei voi hyväksyä. On myös vääriä mielipiteitä ja vaaral-lista toimintaa. Niitä vastaan täytyy taistella ja joillekin asioille ei tule antaa milliäkään periksi.

TINFO  on  pieni  asiantuntijaorganisaatio. Mikä on sen paikka toimijana maa-ilmassa, jonka   kestävyyden rajat on saavutettu?

TINFOn yksi tehtävä on lukea tätä taiteen liikettä ja sanoittaa sitä, kääntää sitä “yleisöksi”. Ehkäistä  päättäjien  ja  suurien  massojen  vää-rinymmärryksiä  ja  tehdä  nämä  liikkeet  yleisemmin ymmärrettäviksi. Kulkea mukana oppaana päättäjille ja niille jotka ovat seuraavat asioita jostain taiteen  reunalta tai jopa siitä pimennossa.

TINFO / Sari Havukainen 2.9.2019