Kolmivuotinen Maailma näyttämölle -hanke on edennyt toisen vuoden näytelmävalintoihin. Näytelmäkirjailijoista, dramaturgeista ja teatterintekijöistä koottu asiantuntijaryhmä on jälleen kuratoinut 25 näytelmän listan Suomessa aiemmin esittämättömistä teoksista. Suomen Kulttuurirahaston aloitteesta syntynyt ja sen rahoittama näytelmäkäännöshanke tukee draaman kääntämistä suomeksi ja teosten esitystuotantoja suomalaisiin teattereihin.  

 

Näytelmävalikoima esiteltiin Maailma näyttämölle -tapahtumassa Maailman teatteripäivänä 27.3.2023, jossa vierailivat myös ruotsalainen Anders Duus, italialainen Giuliana Musso ja ukrainalainen Ludmila Timoshenko. 

 

Maailma näyttämölle -hankkeen eetoksen mukaisesti nyt haetaan käännettävää ja teatterissa esitettävää sellaisilta kielialueilta, jotka tavallisesti ovat jääneet katveeseen ohjelmistojen suunnittelussa. Asiantuntijaryhmä, tämänkertaiselta kokoonpanoltaan teatterintutkija ja teatteriohjaaja Davide Giovanzana, näytelmäkirjailija ja dramaturgi Marie Kajava, näytelmäkirjailija ja dramaturgi E.L. Karhu, näytelmäkirjailija, dramaturgi ja suomentaja Elli Salo, Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) johtaja Linnea Stara ja teatteriohjaaja ja kirjailija Saara Turunen haravoivat läpi maailman näytelmäkirjallisuutta ja lukivat teoksia yhteensä noin 20 kieleltä valitessaan nyt 25 suomalaisille teattereille suositeltavaksi. 

 

Valittujen näytelmien kirjoitusvuodet sattuvat haarukkaan 2003–2023. Teosten kirjoituskieliä on 13: englanti, espanja, italia, japani, katalaani, liettua, norja, ranska, ruotsi, saksa, tanska, tšekki ja ukraina. Kirjailijoiden nykyisiä kotimaita on 17, synnyinmaita tätä enemmän. Kirjailijoidensa taustojen kautta teosten maantieteellinen ja kulttuuris-yhteiskunnallinen kattavuus ulottuu Pohjoismaista muuta Eurooppaa koluten ristiin rastiin, Syyrian ja Israelin kautta Brasiliaan ja Argentiinaan, sieltä Yhdysvaltoihin ja Japaniin ja edelleen läntisen Afrikan Senegaliin, Norsunluurannikolle ja Burkina Fasoon. Genrejen kirjoa löytyy, nykydraamasta, komediasta ja monologeista lasten- ja nuortennäytelmiin, draamanjälkeisestä dokumenttiteatterin kautta kissaterapiaan.  

 

 

 

Traumaattisesta salailusta on kyse italialaisen Giuliana Musson näytelmässä, jossa vuosia vaiennut äiti yht’äkkiä alkaakin puhua näytelmäkirjailijalle siitä, miten hänen entinen miesystävänsä on käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen heidän tytärtään. Äiti pyytää kirjailijaa kirjoittamaan näytelmän, Musson teos muistuttaa vanhempia siitä, kuinka tärkeätä on luottaa lapsiinsa. Brasilialaisen Marilia Samperin näytelmässä on eroamassa oleva pari, joka vihdoin tässä tilanteessa alkaa keskustella heidän nuoruudessaan tapahtuneesta raiskauksesta. Naista asia on kaihertanut, mutta hän ei ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi aiemmin, mies on unohtanut koko asian.  

 

Ranskalaisen Eva Doumbia omistaa näytelmänsä veljelleen ja isälleen. Hän kirjoittaa sellaisista tavallisista tummaihoisista perheistä, joita ei muuten tapaa kotimaansa näytelmäkirjallisuudessa ja joiden pojat ovat vaarassa joutua poliisin kynsiin ja kadota sille tielleen. Elämän ja kuoleman kysymykset yhdistävät tanskalaisen Peter Asmussenin näytelmän kahtatoista tuokiokuvaa ihmisistä, joiden traumat satuttavat ja saavat tekemään peruuttamattomia asioita. 

 

Espanjalaisen Marta Aranin monologissa aiemmin kaikesta mahdollisesta patologisesti valehdellut nainen päättää ryhtyä rehelliseksi ja tilittää elämäänsä intiimimpiä sopukoita myöten. Elämä kaikkine suruineen ja riemuineen välittyy liettualaisen Birutė Kapustinskaitėn tragikomediasta, jossa kuusi syöpää sairastavaa naista joutuu jakamaan yhden sairaalahuoneen. Tšekkiläisen Lenka Lagronován näytelmän kaksi naista puolestaan löytävät toinen toisistaan tukea kummankin hauraassa elämäntilanteessa. Näytelmän miljöönä on hautausmaa, jonka yhteen kuoppaan toiveikkuuteen päätyvän teoksen naiset yhdessä asettuvat. 

 

Ukrainalaisen Pavlo Arien näytelmän isoäiti Prisja saa hupia elämäänsä sienestämällä ja juttelemalla kalojen kanssa. Tšernobylissä eristysvyöhykkeellä asuvasta perheestä kertova, huumorilla höystetty teos kerii auki Ukrainan ankaraa historiaa isoäidin omien muistojen ja näkijänkykyjen avulla. Britt-mummon tarinat viihdyttävät puolestaan pientä Lillania Stefan Lindbergin näytelmässä, jossa avaruusalus tekee hätälaskun lähimetsään. Lillan tulee nopeasti juttuun aluksesta pöllämystyneenä ulos päässeen, ikäisensä Babon kanssa. 

 

Ukrainalaisten Marina Smiljanetsin ja Ludmila Timoshenkon näytelmässä on neljä tarinaa pakolaiskissoista, jotka traagisten tapahtumien johdosta ovat joutuneet omistajineen kauas kotoa. Kissaterapiaa tihkuva teos kertoo yhteisön tuen ja oman asennoitumisen merkityksestä tiukassa tilanteessa. Ennakkoluuloja komedian keinoin käsitellään ruotsalaisen Anders Duusin näytelmässä, joka sijoittuu puutarhamaiselle mökkialueelle, jolla sosiaalinen normisto on tiukka ja valikoiva naapurirakkaus kukkivat. 

 

Asettamalla näytelmänsä neljä hahmoa kahdeksi pariksi, joissa toinen on omaishoitaja ja toinen hoivaa tarvitseva, puolalaisjuurinen amerikkalainen Martyna Majok käsittelee yhteiskuntaluokkaa, rotukysymyksiä, varallisuutta ja ihmisen toimintakykyä. Berliiniin asettunut israelilaissyntyinen Sivan Ben Yishai on kirjoittanut alkuosan Henrik Ibsenin Nukkekotina tai Norana tunnetulle klassikolle. Näytelmässä pääsevät ääneen Noran ystävä ja palkolliset, jotka alkavat kyseenalaistaa sekä alkuperäisen teoksen rakennetta että omaa sosioekonomista asemaansa suhteessa emäntäänsä. 

 

Ranskalainen Paulina Peyrade on kirjoittanut hybridimuotoiseen näytelmäänsä teinitytön, joka löytää sisäisen voimansa ja nousee uhmaamaan median syöttämää naiskuvaa vastaan. Ruotsalaisen Sara Stridsbergin näytelmän äiti tulee tuonpuoleisesta katsomaan lapsiaan. Paloittelumurhan uhriksi joutunut nainen ruotii raa’asti päättynyttä elämäänsä, rakkauttaan lapsiinsa ja näiden isään. Perhesuhteet ja vastuu lastenkasvatuksesta ovat aiheena norjalaisen Monica Isakstuenin teoksessa, jossa yhtäältä isän ja tyttären, toisaalta äidin ja pojan välisissä keskusteluissa käydään läpi syyllisyydentunteita.   

 

Burkinafasolainen Aristide Tarnagdan näytelmän mies istuu liikennevaloissa ja käy mielessään ryöppyävän yksinpuhelun, jossa kelaa auki elämäänsä, osoittaen kiihkeät sanansa vuoroin isälleen, vuoroin äidilleen, muistellen lapsuuttaan. Kaikki viittaa siihen, että näytelmän puhuja on päätynyt hyökkäämään aseellisesti muita kohtaan. Saksalaissyntyisen sveitsiläisen, Sibylle Bergin eksistentiaalisen teoksen kapinallinen nainen tietää kuolevansa pian, perkaa elämänvaiheitaan, suhdetta äitiinsä ja tyttäreensä ja suunnittelee tekoa, jolla vielä jäädä historiaan. Ajan olemuksesta mitattavana määreenä ja meidän jokaisen historiana sekä olemisen perustavanlaatuisista kysymyksistä on punottu argentiinalaisen Agustina Muñozin näytelmä. 

 

Syyrialaissyntyisen Ibrahim Amirin näytelmän itävaltalainen opiskelija lähtee Syyriaan kurdien vapaustaistelusta innostuneena rakentamaan demokratiaa. Teoksessa on viitteitä Wieniin itse pakolaisena asettuneen Amirin henkilöhistoriaan. Ranskalainen Penda Diouf kirjoittaa itsensä monologinäytelmään, jossa matkataan Namibiaan, ihailemansa pikajuoksija Frankie Frederickin kotimaahan. Dioufin teos kaivaa näkyviin Saksan siirtomaavallan aikaiset raakuudet ja tekee kunniaa kansanmurhan uhreille ja sankareille.  

 

Historiallinen henkilö, Lordi Byronin tytär Ada Lovelace on innoittanut sveitsiläistä Martina Clavadetscheria kirjoittamaan tästä maailman ensimmäiseksi koodarinaiseksikin kutsutusta matemaatikosta. Näytelmä jakaantuu kahteen osaan: on tiedonjanoinen nuori Ada, josta tulee 1800-luvun perheenäiti ja joka kuolee vakavasti sairastettuaan, on nykyajan robotiikantutkijat, jotka onnistuvat luomaan parannellun version ihmisestä, joka nimeää itsensä Adaksi. 

 

Valikoimassa on myös aivan uusi näytelmä Magdalena Schrefelilta, mutta sen saamme esitellä vasta toukokuussa, kun kantaesitys saksalaisen teatterin syksyn ohjelmistossa on julkistettu. 

 

 

 

Anders Duus (s. 1975) on saanut näytelmäkirjailijan koulutuksen Tukholmassa (Dramatiska Institutet, 2004) ja Lontoossa the Royal Court Theatren ulkomaisena residessikirjailijana. Duus on moneen kertaan palkittu kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu noin 50 näytelmää. Hänen teoksensa edustavat eri genrejä, ja hän on kirjoittanut teoksia eri ikäiselle yleisölle. Hän on viime vuosina ryhtynyt kuvaamaan teoksissaan todellisuutta kaupunkielämän ulkopuolella.  Oman näytelmän kirjoittamisensa ohella Duus toimii dramaturgina, kääntää ja opettaa.  

 

Giuliana Musso (s. 1970) on Udinessa, Italiassa asuva ja työskentelevä näyttelijä, näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Hänen taiteellisia töitään yhdistää runous linkittyneenä suulliseen perimätietoon ja huumoriin. Musso on tutkinut näytelmissään historiaa ja patriarkaalisia rakenteita. La città ha fondamenta sopra un misfatto (2010) oli Christa Wolfin Medeia, kertomus kuudelle äänelle -kirjan innoittama; La Fabbrica dei preti (2012), käsitteli italialaisten pappien elämää; Mio Eroe (2016) kertoi Afganistanin sodassa kuolleiden miesten äideistä ja Dentro: Una storia vera (2020) käsitteli perheen sisäistä hyväksikäyttöä.  

 

Ludmila Timoshenko (s. 1978) on Pohjois-Kazakstanissa syntynyt ukrainalainen näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja taiteilija. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Lvivin Ivan Frankon yliopistosta, ja lisäksi hän on valtiotieteiden tohtori. Hänen näytelmänsä ovat saaneet palkintoja niin hänen kotimaassaan Ukrainassa kuin ulkomaalaisilla teatterifestivaaleilla. Näytelmien lisäksi hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia sekä televisiosarjojen sovituksia. Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan jälkeen hän on kirjoittanut sodasta useita monologeja, joita on esitetty ja luettu ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.  

 

 

 

Suomen Kulttuurirahasto avaa teattereita varten näytelmäkäännöshankkeen toisen haun elokuussa 2023, ruotsinnoksiin voi hakea apurahaa Svenska kulturfondenin marraskuun haussa. Teatterit voivat joko käyttää hyödykseen hankkeen asiantuntijaryhmän kuratoimaa listaa tai vaihtoehtoisesti hakea jonkin löytämänsä laatunäytelmän kääntämiseen ja esitykseksi tuottamiseen apurahaa. 

 

Yhtä tuotantoa kohden myönnettävät apurahat kääntämiseen ja esityksen tuottamiskuluihin voivat olla jopa 30 000 euroa. Rahastot myöntävät tukea myös näiden esitysten vierailunäytöksiin toisissa teattereissa Suomessa. Tavoitteena on, että vuoteen 2029 mennessä olisi syntynyt noin 40 hankkeella tuettua esitystä ympäri maan.  

 

Suomalaisissa teattereissa nähtävä ulkomainen näytelmä on tilastojen mukaan harvoin muulta kuin yhdysvaltalaiselta tai brittiläiseltä kirjailijalta. Vain 12–17 % teoksista teatteriohjelmistoissa on ollut viimeisten kymmenen tarkasteluvuoden aikana alkuperältään muunkielistä. Maailma näyttämölle -hankkeeseen varatun rahan (SKR: 1,2 miljoonaa euroa) ja asiantuntemuksen turvin on tarkoitus muuttaa vuodesta toiseen samansuuntaisena pysynyttä tilannetta. Hankkeen ensimmäisen kierroksen hakemusten pohjalta myönnettiin apurahaa kymmenen teoksen kääntämiseen ja esityksiksi tuottamiseen. Teatteriin on siis jo tulossa käännösnäytelmiä yhdeksältä kieleltä. 

 

TINFO on koonnut tietokannaksi asiantuntijaryhmän löydöt. Tietokannasta löytyvät nyt paitsi edelliset 25, myös nämä uudet 25. Kolmivuotinen hanke tulee toiminta-aikanaan esitelleeksi yhteensä 75 näytelmää. 

 

 

 

Linkki näytelmätietokantaan: https://www.tinfo.fi/fi/Maailma-nayttamolle-naytelmatietokanta  

 

Maailma näyttämölle -hanketta ja kirjailijavierailuja koskevat tiedustelut: 

TINFO / johtaja Linnea Stara 050 3012723, linnea.stara (a) tinfo.fi 

---

 

 

 

Kirjailijat bannerikuvassa (kuvaajatietoineen, jos ne on saatu)