Näytelmämaailma 15 eri alkukielen voimin 

 

Kolmivuotinen näytelmähanke Maailma näyttämölle tulee tänä vuonna päätökseensä. Uraauurtavan hankkeen (2022-2024) tarkoituksena on Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondenin rahoituksella käännättää, mahdollisimman monipuolisesti eri kielialueet huomioiden, maineikasta maailman näytelmäkirjallisuutta suomeksi ja ruotsiksi, esitettäväksi ensi kertaa Suomen teattereissa.  

 

Näytelmäkirjailijoista, teatteriohjaajista ja muista alan asiantuntijoista koostunut raati on poiminut 25 näytelmää, joihin tutustumista se suosittelee, kun teatterit tekevät ohjelmistovalintojaan. Maailma näyttämölle -hankkeen kuusihenkinen asiantuntijaryhmä pystyi lukemaan näytelmiä yhteensä noin 20 kielellä.  

 

- Agentuurit ovat näytelmäkirjailijoille elintärkeitä. Ilman niitä laadukkaiden tekstien löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Myös agentuureilla saattaa joskus olla erikoinen käsitys siitä, mikä voisi toimia oman maan rajojen ulkopuolella, mutta joka tapauksessa ilman asiantuntevia vinkkareita tämä työ olisi ollut mahdotonta, sanoo kirjailija ja teatteriohjaaja Saara Turunen, yksi hankkeen dramaturgisen asiantuntijaryhmän jäsenistä. 

 

Nyt esiteltävä 25 teoksen valikoima sisältää näytelmät, joiden alkuperäiskieliä on 15: englanti, espanja, hollanti, islanti, katalaani, norja, ranska, romania, ruotsi, saksa, serbia, slovakki, tanska, ukraina ja viro. Maantieteellinen jakauma kirjailijoiden synnyinmaittain on Algeria, Argentiina, Benin, Espanja (myös Katalonia), Georgia, Hollanti, Islanti, Iran, Kamerun, Kanada, Nigeria, Norja, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Serbia, Slovenia, Tanska, Ukraina ja Viro eli yhteensä 22 maata. Kirjailijoiden nykyisten asuinpaikkojen kartta näyttää hieman tätä pienemmältä, 17 maan laajuiselta, kun tekijät ovat liikkuneet työn perässä muualle, osa on saattanut myös joutua jättämään kotimaansa pakosta. 

 

- Teatteria koskeva haaveeni on, että vaikka kirjoitankin Afrikasta, minua ei välttämättä leimattaisi “afrikkalaiseksi”. Kun luen Shakespearen Italiaan sijoittuvaa Romeota ja Juliaa, en näe sen tapahtumamaata, on valikoimassa mukana oleva, kamerunilainen kirjailija Edouard Elvis Bvouma sanonut haastattelussa*. 

 

Uniikkeja näytelmätekstejä ryppäänä tarkastellessa hahmottuu toistuvia teemoja. Useimmin uuden valikoiman näytelmissä käsitellään muuttoliikettä, pakolaisuutta ja sotaa. Hyvin moni teos liikkuu yhteiskunnallisten ja poliittisten aiheiden, aktivismin ympärillä. Identiteetin, vallan väärinkäytön, vapauden, tasa-arvon ja toisaalta eriarvoisuuden kysymykset ovat pinnalla.  

 

- Tulin myös huomanneeksi oman eurooppalaisuuteni. Esimerkiksi feministiset kysymykset ja niistä kirjoittaminen ovat Latinalaisessa Amerikassa eri vaiheessa kuin täällä, lisää espanjan- ja katalaaninkielisiä näytelmiä lukenut Turunen. 

 

Maailman monimutkaisuus, ihmissuhteiden ja perheiden moninaisuudet tulevat myös esille nyt esiteltävien 25 kirjailijan näytelmissä. Käsittelytavat ovat yksilölliset, ja genret vaihtelevat draamasta monodraamaan, tragediasta komediaan ja siltä väliltä, scifiäkin on ja yksi sarjakuvamaista sankarikuvastoa hyödyntävä teos.  

 

 

 

Serbialaisen Danilo Brakočevicin näytelmä Otpornost kaljenog stakla (vapaa suomennos: Karkaistun lasin kestävyys) piirtää muotokuvan nuoresta sukupolvesta etsimässä uutta identiteettiään monimutkaisessa maailmassa. Jugoslavian hajoamissodan seurauksena kotimaa vaihtui Norjaan, mutta kuinka tulla sinuiksi menneisyytensä kanssa. Teos voitti Puolassa jaetun kansainvälisen Aurora-näytelmäpalkinnon 2023.  

 

Lapsisotilaan kertoma tarina kamerunilaisen Edouard Elvis Bvouman arvoituksellisessa näytelmässä À la guerre comme à la Gameboy (Sodassa kuin Gameboy-pelissä) muistuttaa peli- tai sarjakuvamaailmaa. Näytelmän edetessä tajuamme sarjakuvia ahmivan lapsen muuttuvan pelottavaksi taistelijaksi, joka leikkii sotaa etnisessä heimokonfliktissa.  

 

Ukrainalainen Nina Zahoženko on kirjoittanut kokoelman pienoisnäytelmiä Я, війна і пластикова граната (Minä, sota ja leikkikäsikranaatti), jotka kuvaavat, miten ukrainalaiset siviilit elivät ja kuolivat Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen ensimmäisten kuukausien aikana. 

 

Gurshad Shaheman perustaa näytelmänsä Les Forteresses (Linnoitukset) äitinsä ja tämän kahden sisaren kokemuksiin. Sisarista kaksi joutui lähtemään maanpakoon, nuorin jäi kotimaahan Iraniin. Kolme toisiinsa punoutunutta monologia tuovat esiin sen, mikä erottaa, mutta myös sen mikä yhdistää: henkilökohtainen ja yhteiskunnallispoliittinen sekoittuu erottamattomasti.  

 

 

Sèdjro Giovanni Houansoun näytelmän Les Inamovibles (esim. Lähtemättömät tai Liikkumattomat) nimi viittaa siihen, että maasta paremman elämän toivossa lähteneet pysyvät heitä palaamaan odottavien sydämissä. "Hän, joka on lähtenyt kotimaastaan, palaa aina kotimaahan", vaikka eri tilassa tai muodossa kuin lähtiessään, myös he, jotka kaukana kotoa heittäytyivät junan alle tai upotettiin Välimereen.   

 

Romanialaisen Gianina Cărbunariun Tiger on tositarinaan perustuva, Ionescon hengessä kirjoitettu nopeatempoinen ja leikkisä poliittinen kertomus ajastamme. Pakoon eläintarhasta päässyt siperiantiikeri horjuttaa tuttuun ja turvalliseen tottuneiden eurooppalaisen pikkukaupungin asukkaiden arkea. 

 

Tanskalaisen Tue Bieringin näytelmä Det gode vs. det onde puolestaan on aikuisten satuseikkailu, jossa sankarit putoavat keskuuteemme taivaalta. Pettyneenä hyvien paljastuttua pahoiksi teoksen päähenkilö lähtee matkalle, parhaaseen seikkailutyyliin, missionaan löytää kadoksissa oleva hyvyys.  

 

Onni näyttää potkaisseen saksalaisen Dorian Brunzin Beach Housen kaksosia, kun voittomatka valkoisen hiekan ja sinisen valtameren ääreen näyttää toteuttavan kaikki, mistä ikinä on osattu haaveilla. Palkintoon sisältyy kuitenkin riskipitoinen ehto, joka syöksee päähenkilöt väkivallan ja riippuvuuksien tielle. 

 

Astrid Menasanch Tobiesonin näytelmän När Baba faller i poolen är kl. 23.47 perheenisä saa potkut työpaikastaan ja jotain tienatakseen ryhtyy tapahtumamaskotiksi. Pupupuvussaan häpeävä isä työnnetään rikkaiden bileissä uima-altaaseen. Tiktok-haaste on saanut traagisen lopun. Näytelmässä lapsen muistoihin perustuva tarina puhuu riittämättömyydestä, häpeästä, vieraantumisesta ja ihmisarvon kaipuusta. 

 

Virolaisen Siret Campbellin Beatrice-näytelmässä pariskunnan toinen osapuoli kuolee auto-onnettomuudessa. Samassa puolison kuolintodistuksen kanssa mies saa tiedon, että nainen oli tallentanut tietoisuutensa. Siru voisi herättää kuolleen rakastetun henkiin sijaiskehossa. Näytelmä tutkii kehon ja mielen merkityksiä nykymaailmassa. Teknologian kehityksen suomat ihmeelliset mahdollisuudet ovat teoksessa läsnä, mutta eivät sen keskiössä. 

 

Ruotsalaisen Christina Herrströmin Marsvinsnätter on absurdi draama perhe-elämästä. On koti, jossa on äiti, isä ja kaksi lasta sekä useita marsuja ja kilpikonna. Äiti on sairaanhoitaja ja isä työskentelee ulosottovirastossa. Näennäisen normaaliuden takaa kirjailija tarjoilee havaintoja perhe-elämän monimutkaisuuksista.  

 

Argentiinalaisen Agostina Luz Lopezin näytelmän Los Milagros (Ihmeet) perheeseen kuuluu isoäiti, äiti ja tytär, ja Ystävä. Tyttären aikuistumiseen karikoita tuo yhtäältä voimakas side toisiin, toisaalta menneisyyden painolasti. Kaikkea tätä purkaakseen hän kehittää itselleen sivupersoonan, jonka kautta tilannetta pääsee katsomaan kauempaa. 

 

Kaivelemaan jäänyt asia menneisyydestä sai katalonialaisen Aina Turin kirjoittamaan näytelmänsä Una galaxia de luciérnagas (Tulikärpästen galaksi). Kirjailijan kokema väkivaltainen tapahtuma Latinalaisessa Amerikassa muuttuu kaunistelemattomaksi monologiksi. Neljään eurooppalaiseen kohdistunut hyökkäys paljasti eriarvoisuuden suhtautumisessa rikoksiin riippuen siitä, ketkä niiden kohteeksi joutuvat. 

 

Onyekachukwu Iwuchukwun näytelmässä Choices leskiäiti päättää, että kaikki hänen lapsensa hankkivat yliopistokoulutuksen, vaikka tässä perinteisessä nigerialaisessa yhteisössä naisten kouluttautumista ei arvosteta. Näytelmässään Iwuchukwu tuo esiin jokaisen omien valintojen merkityksen, elämän antamista lähtökohdista riippumatta. 

 

Slovenialaisen Maja Šorlin teos Tega okusa še niste poskusili (Tätä ette aiemmin ole maistaneet) alkaa manifestilla modernista korkeakoulutuksesta, joka vaatii opintojen saavutettavuutta kaikille ja työllistymismahdollisuuksia valmistuneille. Yhtä yliopiston opettajaa syytetään seksuaalisesta häirinnästä tekaistuilta ja tarkoitushakuisilta vaikuttavin perustein. Näytelmä nivoo päähenkilöidensä henkilökohtaisen elämän taistelut yhteiskunnallisen aktivismin kanssa. 

 

Kanadalaisen Rébecca Déraspen Les Glaces (Jäät) -näytelmässä menneisyys nousee pintaan päähenkilön elämässä, kun entinen nuoruuden ystävä 25 vuoden jälkeen syyttää seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Teos tutkii niitä lukemattomia salaisuuksia, virheitä ja vastuun kysymyksiä, joita kannamme mukanamme. Näytelmä herättää pohtimaan yhtäältä anteeksiantoa ja toisaalta suostumuksellisuuden merkitystä intiimissä kanssakäymisessä. 

 

Todelliseen henkilöön perustuvan näytelmän, islantilaisen Tyrfingur Tyrfingssonin Lúnan päähenkilö on itsensä jopa skandinaavisen kauneuden perustajaksi julistanut kauneuskilpailuisäntä. Rahapulassaan hän koittaa saada yritysimperiuminsa kaupaksi kaverilleen ja samalla tämän naisystävän kaunistautumaan huippukalliilla kosmetiikalla.  

 

Marta Buchacan Rita on näytelmä perheestä, sisarusten välisistä suhteista ja äidin ja lapsen suhteesta. Se on myös näytelmä kyvyttömyydestä hyväksyä kuolemaa. Tragikomedia käsittelee vaikeutta edes lopun lähestyessä päästää irti niistä ihmisistä, joita rakastamme. Näytelmä herättää kysymyksiä siitä, miten elää arvokkaasti tai sitä, onko meillä oikeus päättää muiden kuolemasta. 

 

Nobelisti Jon Fossen kirjoittamassa monologissa Slik var det (Niin se oli) kohtaamme vanhemman miehen. Eletty elämä on sirpaleina siinä ruumiissa, joka yksin sängystä noustuaan pääsee etenemään ensin hitaasti keppiin tukeutuen, sitten rollaattorin avulla ja lopulta pyörätuolilla. Fosse kirjoittaa aina arkisista asioista, mutta myös suurista kysymyksistä. Tässä teoksessa on heikkoudesta ja vanhuudesta, ajasta ja muistoista, elämästä ja kuolemasta. 

 

Vuonna 1995 aidsiin kuolleen Jean-Luc Lagarcen näytelmä Les Prétendants (Teeskentelijät /Kosijat) kertoo kahden nuoren miehen välisestä ystävyydestä. Lagarcen tekstin voima piilee siinä, että näytelmä pysyy hienotunteisena, viipyilevänä kohtausten yllä ja antaa yleisölle vapauden ajatella. 

 

Hollantilaisen Lot Vekemansin Judas kertoo miehestä, jonka nimi symboloi petosta. Mutta ilman tätä halveerattua miestä ja hänen suudelmaansa olisiko kristinuskosta koskaan tullut yksi suurista maailmanuskonnoista? Nyt Vekemans antaa Juudakselle äänen: hän saa puhua puolestaan ja yrittää viimein palauttaa kuuluisa tekonsa inhimilliseen mittakaavaan. 

 

Nino Haratishwilin Phädra, in Flammen (Faidra, liekeissä) aloittaa mytologioiden vahvoista naisista kertovan trilogian. Kuningas Theseus on vanhentunut, hänen vaimonsa Faidra kyllästynyt – he haluavat luopua vallasta ja jäädä eläkkeelle. Esikoinen Demofon on kasvanut aikuiseksi, ja hänet tarvitsee vain naittaa. Haratishwili uudelleenkirjoittaa antiikin Faidran myyttiä herättäen kysymyksiä vallasta, emansipaatiosta ja historian kirjoituksesta maailman poliittisen tilanteen valossa. 

 

25. teosvalinta voidaan julkistaan vasta hieman myöhemmin tekijänoikeusasioiden selvittyä. 

 

 

Maailma näyttämölle -hanketta koskevat tiedustelut: 

TINFO / johtaja Linnea Stara, linnea.stara (a) tinfo.fi, 050 301 2723 

 

Linkki näytelmätietokanta (uudet valinnat julkaistaan 18.3.2024):  

https://www.tinfo.fi/fi/Maailma-nayttamolle-naytelmatietokanta  

 

*Edouard Elvis Bvouman lainaus tästä haastattelusta: https://howlround.com/playwright-edouard-elvis-bvouma-cameroonian-theatre-le-dramaturge-edouard-elvis-bvouma-discute-du 

 

 

 

 

BIERING, Tue: Det gode vs det onde (Tanska, 2020) 

 

BRAKOČEVIĆ, Danilo: Otpornost kaljenog stakla (Serbia, 2023) 

 

BRUNZ, Dorian: Beach House (Saksa, 2020) 

 

BUCHACA, Marta: Rita (Espanja/Katalonia, 2019) 

 

BVOUMA, Edouard Elvis: A la guerre comme à la Gameboy (Kamerun, 2017) 

 

CAMPBELL, Siret: Beatrice (Viro, 2017) 

 

CĂRBUNARIU, Gianina: Tiger (Romania, 2012) 

 

DÉRASPE, Rébecca: Les Glaces (Kanada, 2022) 

 

FOSSE, Jon: Slik var det (Norja, 2020)  

 

HARATISCHWILI, Nino: Phädra, in Flammen (Saksa, 2023)  

 

HERRSTRÖM, Christina: Marsvinsnätter (Ruotsi, 2023) 

 

HOUANSOU, Sèdjro Giovanni: Les inamovibles (Benin, 2018)  

 

IWUCHUKWU, Onyekachukwu: Choices (Nigeria, 2014)  

 

JEß, Caren: Die Katze Eleonore (Saksa, 2022) 

 

LAGARCE, Jean-Luc: Les Prétendants (Ranska, 1989) 

 

LOPEZ, Agostina Luz: Los Milagros (Argentiina, 2016) 

 

MADANI, Ahmed: Incandescences (Ranska, 2021) 

 

MENASANCH TOBIESON, Astrid: När Baba faller i poolen är kl. 23.47 (Ruotsi, 2022) 

 

SHAHEMAN, Gurshad: Les Forteresses (Ranska, 2021) 

 

ŠORLI, Maja: Tega okusa še niste poskusili (Slovenia, 2023) 

 

TUR, Aina: Una glaxia de Luciérnagas (Espanja/Katalonia, 2020) 

 

TYRFINGSSON, Tyrfingur: Lúna (Islanti, 2024) 

 

VEKEMANS, Lot: Judas (Alankomaat, 2007) 

 

ZAHOŽENKO, Nina: Я, війна і пластикова граната (Ukraina, 2022) 

 

25. näytelmän tiedot julkaistaan myöhemmin tekijänoikeudellisista syistä