24.09.2015

Näyttelijä on tekijä!

Viime viikot olen pohdiskellut näyttelijäidentiteettiä. Jokaisella ajalla on lavastuksensa, kummituksensa ja haamunsa, jotka pitävät näyttelijää panttivankeuden tilassa. Mitä ilmaa näyttelijä hengittää? Millaista näyttelijätekijyyttä teatterin traditio ja työskentelykulttuurit vahvistavat? Millaiset ennakkokäsitykset työskentelyä ohjaavat?

Tanssi tuntuu olevan teatteria useita askelia pidemmällä tekijyydessä, jossa ollaan muutakin kuin jonkun toisten ajattelun toteuttaja. Tanssijat ovat ottaneet tekijyyden omiin käsiinsä. Useat heistä ovat täysivaltaisesti mukana konseptien, sisältöjen, muodon luomisessa tai vähintään tekijyyttä tasa-arvoisesti jakaen. Kysymys on perustavaa laatua olevasta oikeudesta olla tekijä, ei vain toteuttaja.

Miksi minä tällaista mietin? Taiteellisista ja työvoimapoliittisista syistä, freelanceriyden vuoksi. Taiteelliset syyt ensiksi. Näyttelijöiden havainnointi tuottaa mielenkiintoista esitysajattelua, esitystekstejä, kertomuksia. Tuorein esimerkki tästä on Q-teatterin Jälkeenjäävät.  Meillä on yhä vähemmän näyttelijän työtä tarjolla VOS-teattereissa kiinteissä työsuhteissa tai vierailijatehtävissä. Tulevaisuuden näyttelijä on (myös/ensijaisesti?) auteur, itsenäinen, autonominen taiteilija. 

Vuhuu! Toshiki Okada ja Chelfitsch Suomeen

Miltei liian hyvää ollakseen totta! Baltic Circlellä vierailee yksi merkittävimmistä nykyteatterintekijöistä, japanilainen näytelmäkirjailija ja koreografi Toshiki Okada  ja Chelfitsch-ryhmä. Täydellisen hämmennyksen vallassa katselin Baltoskandal-festivaalilla Okadan teoksen näyttelijöiden tapaa sitoa kieltä ja liikettä yhteen. Maagista. Mitään sellaista en ollut koskaan kokenut. Okadaa voi kuulla avoimessa yleisöluennossa. Lokakuussa Okadalla on työpaja Teatterikorkeakoulussa. Tässä pieni otos Suomeen tulevasta teoksesta.

Tässä Okadan ajattelua saksaksi ja englanniksi käännettynä.

Nerokkaan teatteriteon hedelmiä

Työväen Näyttämöiden Liiton Nuori näyttämö –hanke oli yksinkertaisesta nerokas. Siinä nuoret harrastajateatterintekijät ja teatterista innostuneet koululaiset ja ammattiteatterit yhdytettiin toisiinsa meidän ensi rivin näytelmäkirjailijoiden tekstien kanssa. Neljältä näytelmäkirjailijalta tilattiin näytelmät 13-19-vuotiaille esittäjille ja katsojille. Nuoret valmistivat ja toteuttivat omat tulkintansa paikkakuntiensa ammattiteattereiden näyttämöillä: salit täynnä, teattereissa kokonaan uutta nuorta katsojakuntaa, perheitä. Näytelmäkirjailijoiden tekstien useita erilaisia tulkintoja. Kuinka ylellistä: iloa ja ymmärrystä lisäävää kaikille.

Nyt hankkeen näytelmät – Tove Appelgrenin Zoo, Anna Krogeruksen Kaarna, Ari-Pekka Lahden Senga Sengana ja Tuomas Timosen Keltainen pallo eli suomalainen yksinäisyys – on julkaistu kirjana.

”Kun ajat kovenee, huumori paranee” – Radikaali hauskuus

Feministi, taiteilija ja kansainvälisen politiikan tutkija Saara Särmä kirjoittaa tuoreessa Ulkopolitiikka-lehdessä: ”Nauru on parhaimmillaan, kun se kumpuaa radikaalista hauskuudesta. Radikaalia hauskuutta on sellainen, joka paljastaa vallan paikkoja, joihin olemme arjessa niin turtuneita, että emme niitä näe. Miespaneelit ovat hyvä esimerkki tästä: ilmiö, joka on ollut jokaisen havaittavissa mutta josta vain pienet piirit ovat kriittisesti keskustelleet. Tarvittiin humoristinen väliintulo ennen kuin asia sai laajaa huomiota.” Särmän all male panel sen teki.

Reissuvihkossa matkoja maailmalla

Vasta nyt luin teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantalan, meidän ITI:n pitkäaikaista hallituksen jäsenen ja TINFOn hallituksen puheenjohtajan blogia. Tässä reissuvihkoksi nimetyssä blogissaan Nika kertoo kokemuksistaan ja havainnoistaan eri teatterikulttuureissa, kohtaamisista esitysten ja ihmisten kanssa. Sattumuksista. Hauskaa, että nämä yksityiset matkakertomukset tulevat nyt laajemmin jakoon. Ne ovat taiteilijoiden kansainvälisen liikkuvuuden tärkeätä mikrohistoriaa. Ei liikkuvuus ole 2000-luvun keksintö, ei edes 90-luvun. Odotan myös ITI:n pahan pojan Ralf Långbackan muistelmien kolmatta osaa, joissa Långbacka jakaa raadollisia ITI-kokemuksiaan.

Leikkauspelko

Pelkään, että kohta alkaa sadella uutisia siitä, miten kunnat leikkaavat teattereidensa julkista tukea.