09.11.2017

Hanna blogikuva

Oletko kanssarikollinen harmailla alueilla? 

"Nyt kun hiljaisuus rikkoutui, on mahdollista määritellä harmaalla alueella olevia rajoja uudelleen", totesi Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan lehtori Riku Saastamoinen Facebook-keskustelussa, jonka Kallion lukion uutiset nostattivat. Hyvin sanottu.

Vallan väärinkäytön harmaita alueita on aivan liikaa kaikkialla. Vallan räikeätä väärinkäyttöä on myös seksuaalisen häirintä ja kaikenlainen epäasiallinen käytös. Harmailla alueilla tarkoitan mykkyys- ja sokeusnormin vyöhykkeitä, joissa häpeän ja syyllisyydentunteen kantaa se, joka on tullut häirityksi, jonka psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta on häiritty. Väärinkäytöksiä ei ole ollut lupa ottaa esiin. Vallan väärinkäyttäjä saa jatkaa siitä yksinkertaisesta syystä, että me muut olemme myötäjuoksijoita, kanssarikollisia. Mahdollistamme väärinkäytön kieltäytymällä kuulemasta, näkemästä, vähättelemällä, naurunalaiseksi tekemällä tai silkkaa mukavuudenhaluamme.

Ryhdyin käymään lävitse työsuojelua ja sen toimintamalleja. Asian tulisi olla yksiselitteinen, koska toimintamalleja, joilla väärinkäytöksiin puututaan, on runsaasti tarjolla. Tiedon ja toimintamallien puutteeseen ei käy vetoaminen. Kysymys on paljon vakavammasta asiasta.

Suomi on häirintäkulttuurin maa. Meillä hyväksytään vinoutuneita toimintakulttuureja, joissa psyykkinen tai fyysinen koskemattomuus ei toteudu. Meillä on sisäilmaongelma! Tämä eräänlainen häirintäsyöpä on onneksi jälleen kerran paljastettu. Sen ovat uskaltaneet nostaa esiin Kallion lukion oppilaat, sen uskalsi nostaa esiin Anna Paavilainen. #metoo jatkukoon kaikissa muodoissaan!

”Muutos parempaan on alkanut”

Ohessa on Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan MA-ohjelmien lehtoreiden Riku Saastamoisen ja Irene Kajon kannanotto Kallion lukion tapauksesta:

”Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun teatteriopettajan koulutuksen puolesta haluamme ilmaista kantamme Kallion lukioon liittyvien viimeaikaisten epäasiallista käytöstä koskevien uutisten vuoksi. Uutisoidun kaltainen opettajan toiminta on erittäin tuomittavaa eikä ole perusteltavissa millään tavalla.

Teatterimme historiassa on paljon vallan väärinkäyttöön liittyviä esimerkkejä, joita on perusteltu usein teatteriin tai näyttelijäntyön erityisluonteeseen liittyvillä vaatimuksilla. Nyt on aika pohtia kriittisesti näitä vaatimuksia ja oletuksia kaikilla taideopetuksen alueilla, sille ne voivat johtaa opiskelijan ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden loukkaamiseen. Tämä koskee itsestään selvästi myös Teatterikorkeakoulua ja kaikkia siellä opettavia henkilöitä.

Samat oikeudet ja velvollisuudet koskevat oppilaita ja opettajia oppiaineesta riippumatta. Jokaisella oppilaalla on oikeus opiskella turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä ilman integriteettinsä loukkaamista. Opettajalla on velvollisuus taata tämä. Kaikkeen epäasialliseen käytökseen on vain yksi mittari: sen kohteeksi joutuneen kokemus. On erittäin valitettavaa, ettei oppilaiden kokemusta ole aiemmin kuultu. Kaikkien opettajien velvollisuus on kuulla ja kuunnella väärinkäytösten kohteeksi joutuneita, ja kaikilla instituutioilla on velvollisuus laatia toimivat käytännöt häirintään puuttumiseksi. Näin ei ole Kallion lukion kohdalla uutisoinnin perusteella tapahtunut.

Opettajat määrittelevät toiminnallaan toimintakulttuurin, sen mikä on sallittua ja normaalia. Esimerkillään opettajat mahdollistavat käyttäytymismuotoja myös opiskelijoiden vertaissuhteissa. Pedagogina toimimiseen alasta riippumatta kuuluu jatkuva oman toiminnan eettinen arviointi. Taideopettajan vastuuseen kuuluu erityisesti olla kunnioittavasti läsnä oppilaan kokonaisvaltaisten, henkilökohtaisten ilmaisutekojen alueella. Seksuaaliseen alistamiseen liittyvien mielikuvien tarjoaminen nuorten taiteilijaidentiteetin rakennuspuiksi on vastoin ihmisoikeuksia.

Vaikka asiat ovat järkyttäviä, hyvää on se, että vaietut väärinkäytökset viimein tulevat esiin. Muutos parempaan on alkanut.”

Kysely Teatterikorkeakoulun opetussuunnitelmista

On hienoa, että Teatterikorkeakoulu haluaa tietää sidosryhmiltään, mitä mieltä koulun opetussuunnitelmista ollaan tulevaisuusperspektiivistä. Meitä sidosryhmiin kuuluvia pyydettiin pohtimaan sitä, miten nykyinen koulutustarjonta vastaa kentän tulevia tarpeita 2020-luvulla ja miten koulutustarjontaa voisi kehittää? Tiedusteltiin näkemyksiä koulutusohjelmien mahdollisesta yhdistämisestä. Kysyttiin aloituspaikkojen määristä, mahdollisesta yhteisestä opetuksesta muiden alan korkeakoulujen kanssa, kysyttiin ilmiöpohjaisesta opetuksesta, englanninkielisestä opetuksesta, uusista koulutusohjelmista.

TINFO-hallituksessa asiaa käsiteltiin innoittuneesti ja intohimoisesti. Meidät sitoutetaan pohtimaan tulevaisuutta, meidän tulevaisuusnäkemyksiämme halutaan kuulla. Uskon, ettei kyse ole pelkästä kosmetiikasta vaan aidosti yhteisöllisen asiantuntemuksen hyödyntämisestä. 

Toivon mukaan opetussuunnitelmia ei uudisteta liberalistisen kilpailutalouden notkeudella euronkuvat silmissä ja säästöjä tavoitellen. Opetussuunnitelmien uudistustyö tarjoaa jälleen mahdollisuuden keskustella ytimestä, taiteilijana olosta ja entistä laaja-alaisemmasta taiteellisesta toimijuudesta. On syytä keskustella myös piiloarvostuksista ja -hierarkioista, etiikasta ja vallasta. Toivottavasti Teatterikorkeakoulun oma taustakeskustelu ja -selvitystyö ja kyselyn tuottamat vastaukset tulevat tavalla tai toisella näkyviin. Kun prosessit ja opetussuunnitelma ovat läpinäkyviä, minimoituu piilo-opetussuunnitelmien vaara.

Me jatkamme keskustelua ammattitaiteilijuudesta: TINFO yhdessä Teatterikeskuksen, Suomen Näyttelijäliiton ja TeMen kanssa.

Uuden näytelmän kuukausi jatkuu

Uuden näytelmän kuukautena on hyvä miettiä, mistä suomalaisessa näytelmässä oikein on kyse, minkälaisia olioita sen sisälle mahtuu. Voi pohtia sitäkin, mitä se rajaa itsensä ulkopuolelle. #katsonäytelmä -yleisöhaasteella jokainen voi osallistua. UNOn sivuilta löytyy lisää.

Nyt olen huono osallistuja. Reissuja riittää. Nytkin jää toistaiseksi väliin Okko Leon Pimeä huone Kansallisessa ja siihen liittyvä keskustelu. Väliin on toistaiseksi jäänyt ja jää monta muutakin esitystä.

Uutta esittävyyttä

Marraskuu on myös uuden esittävyyden kuukausi. Reissunaisen reissut tulevat tässäkin mielessä huonoon saumaan. Liikkeellä marraskuussa jäi väliin.  Baltic Circle jää osaksi väliin, ei sentään kokonaan.

Näyttelijän piirtokyky on ihmeellinen asia

Yhden esityksen sentään näin, eikä ollutkaan mikään turhake. Hieno yllätys. Tampereen Työväen Teatterin Presidentti ja tyttö, käsikirjoitus Seija Holma, ohjaus ja esitysdramaturgia Samuli Reunanen, lavastus- ja pukusuunnittelu Kaisa Rasila, valosuunnittelu TJ Mäkinen, video- ja äänisuunnittelu Tero Koivisto.

Maarit Tyrkön teoksiin pohjautuva teos on sukellus inhimilliseen näkökulmahenkilönään tyttö. Se ei tee sosiaalipornoista tirkistelyntarvetta tyydyttävää ihmissuhdedraamaa. Esityksellinen hahmotus on isompaa. Se esityksellistää ristivalotuksella Kekkoslandian historiallista aikaa, politiikkaa ja valtaa luoden kehykset julkiseen ja yksityiseen yksinäisyyteen ja ristiriitaan.

Miten nautinkaan tästä! Ja viime kädessä kaikki on kiinni näyttelijästä ja näyttelijöistä, koko ensemblesta. Tommi Raitolehto on uskomattoman hieno Kekkonen. Mestarin työ! Raitolehdon piirtokykyä saatoin vain ihailla ja kunnioittaa. Kiitos! Istuin parven viimeisellä rivillä, sinne asti kantaa esityksen intensiteetti.

Runous ei suojele pahalta

Heitä on monia. Hirmuhallitsijoita, joiden intohimona on myös runous. Miksi hirmuhallitsijat kirjoittavat runoja?