02.08.2011

Päällystakki on kuin The Office steroideilla – Akaky in Businessland

Päällystakki jatkaa sitä, mihin Gogol, Brecht tai Kafka jäivät.  Päällystakki on röyhkeä ja absurdi komedia työelämän huonontumisesta, mutta myös traaginen puheenvuoro yksilön osattomuudesta maailmassa, jonka lait ja toimintaperiaatteet ovat muuttuneet käsittämättömiksi - sekä ihmisen kyltymättömästä tarpeesta saavuttaa hyväksynnän kautta onnellisuus ja rakkaus.

Ryhmäteatterissa aikanaan kantaesityksensä saanut Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Päällystakki  nähdään ke 3.8. Edinburgh Fringe Festivaalilla Pleasancen Queen Domessa.
 
Päällystakin  yhteiskunnallinen satiiri paisuu yhtä absurdeihin mittasuhteisiin kuin tunnollisen pankkivirkailijamme Akaki Akakijevitsin elämä.  Akaki tippuu kuin taivaalta keskelle Edinburghia ja elää elämäänsä maailmassa, jossa ihmiset uhraavat itsensä työlle. Nämä ihmiset eivät heitä avaimia tiskiin ja lähde kävelemään, vaikka mikä olisi, koska työn tekeminen on perinteisesti tapa olla ja elää. Työllä saavutetaan ihmisarvo ja status. Uuden orjuuden logiikan valitsevat vapaaehtoisesti sekä yhteiskunta että ihmiset itse - markkinatalouden sanelemin ehdoin tietysti.

Kaikkialla vallitsee imagotalous ja sen edellyttämä notkeus ja vaatimus jatkuvaan muutokseen. Akakinkin elämä muuttuu: Armanin takki sen tekee. Akakin saatua päähänsä, että hänen oman henkilökohtaisen onnellisuutensa avain on uusi päällystäkki, syöksee tämä päätös Akakin hämmästyttävälle matkalle läpi työelämän huononemisen ja markkinatalouden ihmemaan, kohti perimmäisiä olemassaolon kysymyksiä.
 
Ohjaaja Aleksis Meaneyn mielestä Päällystakin Akakissa on samalla mitalla häpeää kuin televisiosarja Officen David Brentissä: ”Akakin häpeällisyys paljastaa sen, mitä ihmiset haluavat piilottaa. Akaki paljastaa ylenkatseen, omahyväisyyden ja inhimilliset heikkoudet.  Esityksen röyhkeys tulee siitä, että Akakin tarina esitetään suoraan ja anteeksipyytelemättä. Ei kuitenkaan niin, että sulloisimme totuudet  yleisön kurkusta väkisin alas. Tämä on positiivista röyhkeyttä, joka ei unohda inhimillistä ulottuvuutta.  Päällystakki on kysymysten ja ehdotusten teatteria. Mustavalkoisten totuuksien väittäminen tuntuisi tässä ajassa Aleksis Meaneystä naiivilta tai epävalistuneelta. ”Me elämme harmaasävyjen maailmassa. Eikä vakavaa aihetta pidä pelätä. Päällystakin tarina on traaginen, jos sen lukee sankarimme kautta. Mutta tästä syntyy tragikomediaa ottamalla häneen etäisyyttä."
 
Päällystakki muistuttaa myös siitä, että nykyajassa sankaruutta on se, että on vilpittömästi läsnä toiselle. Yhteiskunnallinen sankaruus on sitä, että on läsnä ja kuuntelee. Akaki tekee 40 vuotta työtä, mutta hänen elämänsä merkittävin saavutus on se, että hän vain sattuu olemaan läsnä eräälle ihmiselle oikealla hetkellä.

Tämä hänen suhteellisen pieni tekonsa yllättäen pelastaakin ihmiselämän.
 
Akaki on esityksen keskushenkilö, jonka ympärillä näyttelijät toimivat kuin kuorona ja kuljettavat pikakelauksella tarinaa. Akaki matkustaa ensemblen luoman maailman läpi. Akaki suhtautuu maailmaan lapsen lailla, hän hämmästelee kaikkea, katsoo maailman lapsen silmin. Tämä Akaki on bisnesmaassa niin kuin Liisa Ihmemassa ja hänen silmiensä kautta meille paljastuu havainto: Me olemme niitä globaalitalouden ihmemaan asukkeja. Akaki on notkea olento, joka sopeutuu vaikeuksien kautta työhön kuin työhön.  Päällystakki haastaa huumorillaan kunnianarvoisen brittiläisen huumorin.
 
Hanna Helavuori / TINFO

(Artikkeli on laadittu brittiyleisöä varten ja se on luettavissa myös englanniksi.)