26.09.2019
Paikoilla liikkeessä
Sisäisesti vahva performanssitaide Suomessa elää ja voi hyvin. Läänintaiteilija Marika Räty kannustaa kollegoitaan ottamaan tiedontuottamisen omiin käsiin.
Performanssitaiteella on Suomessa pitkät perinteet, taidelaji voi hyvin nykypäivänä, on jopa muodissa. Tekijät ovat hyvin verkostoituneita kotimaassa ja kansainvälisesti, silti työskentelyn olosuhteiden ja resurssoinnin tietää vain taiteilija itse. Rahoituksen takaamiseksi tämä pitää kuitenkin pystyä kommunikoimaan ulospäin: mitä teemme ja millä edellytyksillä.
Lokakuisten Performanssipäivien teema on Tiedosta valtaa. Esitystaiteen läänintaiteilija Marika Räty toivoo Performanssipäivien tapaamisten aiheuttavan kentän tekijöissä kipinää oman työskentelyn parempaan dokumentointiin.
“Suomen performanssin tekijäkenttä on tiivis, mutta erillään. Vaikka kaikki tuntevatkin toisensa, maantieteellisesti eletään ja työskennellään kaukana toisistaan. Performanssipäivillä eri taustaisille taiteilijoille tarjoutuu mahdollisuus kohdata. Kun raha on tiukassa, ihmiset on korviaan myöten stressissä, on tärkeätä järjestää tapaamisia. Ihan jo työhyvinvoinnin ylläpidon kannalta,” sanoo Räty.
“Erilaisiin hassuihin rakenteellisiin seikkoihin rahoituksessa ei tässä ja nyt pysty vaikuttamaan, jokainen voi sen sijaan alkaa tuoda esiin, mitkä asiat vaikuttavat omaan työskentelyyn. Performanssipäivien tavoite on, että huomaisimme tiedon tuottamisella olevan väliä. Että alkaisin dokumentoida, kirjaisin, pistäisin ylös omaa työskentelyäni määritteleviä asioita, olin sitten yksittäinen taiteilija tai performanssia tekevä yhdistys.”
Performanssi on aidosti globaali kenttä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja muodostavat ison maailman kylän.
Alan taiteilijoita ei ainakaan voi syyttää jämähtämisestä. Läänintaiteilija Marika Räty, itsekin performanssintekijä*, on tuottanut yhdessä kollegoidensa kanssa ohjekortiston, jossa kädestä pitäen neuvotaan, miten performanssi tehdään. Hulvaton tee-se-itse -ohje innostaa kokeilemaan vaikka Fitnesslemmikkiä tai Kellon kanssa vanhenemista. Mikä sitten on performanssitaiteen ydin, mikä tekee jostakin teoksesta performanssia, eikä vaikka esitystaiteeksi kutsuttua lajia?
“Jokainen taiteilija itse määrittelee identiteettinsä. Jos jotain erityisen erityistä hakee, niin performanssintekijät ovat hyvin usein kuvataiteesta lähtöisin. Itse teoksesta taas ei edes kannattaa yrittää erottaa genreä, ovathan ne niin monialaisia yhdistäessään eri taiteita ja medioita, kuvaa, videota, ääntä, valoa, yhteisöä. Yhteisötaiteesta poiketen performanssi kuitenkin on taiteilijan enemmän tai vähemmän tiukasti ohjaama,” kertoo Räty.
“Lopulta rahoitusjärjestelmä ja siihen liittyvä vertaisarviointi vaikuttavat siihen, että taidelajien välisiä rajoja on vedettävä, vaikka itse pitäisikin tätä yhdentekevänä.”
Taide paikalle, tekijä liikkeeseen
Toisin kuin ohjekorttien kokeiltavaksi tarkoitetut teokset, performanssit tyypillisesti ovat paikkaansidottuja. Ne on suunniteltu tapahtuvaksi jossakin tietyssä paikassa ja tilanteessa. Marika Räty sanoo itse performanssia valmistaessaan jopa miettivänsä yleisöä: jos tietää osallistujiksi tulevien olevan tuttuja lajin kanssa, yleisö saattaa ottaa aktiivisen roolin ja puuttua teoksen kulkuun? Eikä silloin tekijäkään tiedä, mitä teoksessa tulee tapahtumaan. Tämä vaikuttaa suunnitteluun, siihen kuinka tarkasti kannattaa ennakkoon askelmerkkejä lyödä lukkoon.
“Performanssissa yleisö voi osallistua kommentoimalla tai liikkumalla tilassa, ja sillä on voi olla lupa koskea teokseen liittyviin esineisiin. Performanssiteos tietenkin suunnitellaan, mutta sitä ei välttämättä harjoitella. Näin taiteilija on samalla viivalla yleisönsä kanssa. Tekeminen liikkuu ei-tietämisen alueella. Epävarmuudesta syntyy ihan omanlaisensa läsnäolo.”
Vaikka performanssitaide pakeneekin kaikenlaista määrittelyä ja rajoja, tietty yhteisymmärrys kentällä vallitsee siitä, että performanssi teoksena on paitsi paikkaansidottua myös kestollista. Ja että performanssi on tapahtuma, joka sellaisena voi toteutua myös virtuaalisesti.
“Kun performanssi voi kestää tunteja, päiviä, jopa viikkoja, ei minuuttiaikataulullisia käsikirjoituksia kannata laatia. Toki on myös performansseja, joiden kesto lasketaan minuuteissa, silloin tarkka kässäri on yleensä hyväksi.”
Performanssipäivien tavoite on, että huomaisimme tiedon tuottamisella olevan väliä.
Toisin kuin voisi ensialkuun ajatella, performanssi saattaa olla hankalammin siirreltävissä kuin esimerkiksi näyttämö- tai kuvataide. Performanssiin harvoin rakennetaan näyttämökuvaa, vaan se on usein ajateltu tiettyyn ympäristöön. Sen sijaan taiteilija on tässä yhtälössä se liikkuva osa. Performanssikentät ovat Marika Rädyn mukaan pienet meillä ja muualla. Verkostoituminen rajattomasti on itsestäänselvyys ja keskinäinen solidaarisuus pelaa:
“On paradoksi, että ulkomaille matkustamiseen on mahdollista saada rahoitusta toisinaan helpommin kuin Suomessa työskentelyyn. Sen sijaan Suomen sisällä liikkumiseen on vähemmän vastaavia, ketteriä tukimuotoja. Ja kun tekijäkunnassa on huomattu, että projektirahoitus onnistuu muuhun työskentelyyn tuen saamista useammin, kollegaa autetaan kutsumalla hänet mukaan omaan hankkeeseen. Ja vastavuoroisesti seuraavalla kerralla toisinpäin. Performanssi on aidosti globaali kenttä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja muodostavat ison maailman kylän.”
Performanssi nyt muodissa
Suomalainen performanssi on maailman kärkeä, mikä Marika Rädyn mukaan tarkoittaa sitä, että yhtäältä meillä on lajilla pitkät perinteet, taiteenlajin tekijäksi voi kouluttautua, apurahoja voi saada, ja toisaalta performanssia tehdään ja sitä voi nähdä eri puolilla maata. Räty huomauttaa performanssin, ja kaiken esitystaiteen olevan nyt erityisen muodikasta. Kuinka niin?
“Jo pelkästään tämä lajien välinen liukuma on ajan henki. Lisäksi performanssi tai performatiiviset elementit osana mitä tahansa kuvataidenäyttelyä ovat nyt taas hyvin trendikkäitä. Tähän voi olla syynä jonkinlainen minimalismin nälkä eri taiteenlajeissa. Ja tässä performanssilla on paljon annettavaa.”
Muotikin saattaa aiheiltaan ja vaikutteiltaan olla yhdestä puusta veistetyn oloista:
“Olemme ympäristömme ja aikakautemme merkitsemiä, kyllähän nyt tehdään keskenään samanhenkisiä esityksiä. Aiheina ja inspiraation lähteinä on paljon käytetty feminismin uusinta aaltoa, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä, ilmastoahdistusta, keinoina minimalistisuutta tai medioiden sekoittamista.”
Pintamuotia performanssi kuitenkin kaihtaa, ajatuskehitelmä on se, joka kantaa:
“Teokset voivat olla sarjallisia, niin että taiteilija käsittelee tiettyä aihetta monessa reseptiltään erilaisessa teoksessa. Tekniikka on silloin täysin toissijaista. Filosofia, konsepti, ajattelu on tärkeintä. Vaikka ulkokuori muuttuisi, jos idea pysyy samana, taiteilija voi mieltää teoksen samaksi, tai yhtenäiseksi sarjaksi.”
*Marika Räty esiintyy performanssintekijänä taiteilijanimellä Maire Karuvuori.
TINFO / Sari Havukainen, 24.9.2019
Kuvassa Maire Karuvuori teoksessa The Contemporary State of Normal. Kuva: Natália Vilarinho
Performanssipäivät Turussa 7.10.2019. Järjestäjinä Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Teatterin tiedotuskeskus (TINFO). Yhteistyössä Esitystaiteen Keskus (Eskus).
Lue lisää Performanssipäivistä ja katso ohjelma. Read more and view the programme.
#performanssipäivät #tiedostavaltaa #pienivaikuttaa