10.09.2015

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi

Opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihankehippunen taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantamiseksi tuo mieleen vanhan suomalaisen sananparren.

Teatterin vallankumous

Lainsuojattomat-festivaalilla etsittiin konkreettisia parannus- ja korjausehdotuksia teattereiden tulevaisuuteen. Niitä tulikin. Laitan ne tähän pötkössä.

Ketteryyttä ja joustavuutta rakenteisiin, kaikenlaiset raja-aidat (VOS-vapaat, teatteri-esitystaide, teatteriammattien väliset hierarkiat…) murtukoot, lisää ylirajaista yhteistyötä, taiteelliselle teatterille enemmän elintilaa, uudistetaan rahoitusta siten, että rahaa ohjautuu suoraan taiteilijalle, taloissa hierarkiaan piilottuva taiteellinen potentiaali paremmin näkyviin ja käyttöön, tuottajat taiteellisen prosessin osaksi, tuottajakoulutus Teatterikorkeakouluun, otetaan ihmisiä sisään kertomaan instituutioihin mitä he haluavat, varataan tilaa erikoistumiselle, keskittymiselle, siihen, mitä osataan, otetaan käyttöön yhteiset kiertueviikot, rundausviikot, jolloin koko teatteri-Suomi kiertää, saatetaan alan koulutus purkamaan kaikenlaisia dikotomioita ja vallitsevia rakenteita, kehitetään esityspankki, kiinnitetään taiteilijalähtöisiä yleisötyöntekijöitä teattereihin, viedään teatteria sinne, missä on yleisöjä, rukataan työehtosopimuksia, VOS-teattereita kevennetään ja joustavoitetaan teatteri-tessiä avaamalla ja räjäyttämällä, perustetaan residenssejä, tehdään aluetuista kiertuetukia, annetaan aluerahaa ryhmille, otetaan enemmän maahanmuuttajanuoria Teatterikorkeakouluun, avarretaan työnkuvia.

Linda Wallgrenin loppuhuuto: ”Jokainen voi tehdä jotain. Aika loppuu! Tehkää töitä. Jatkuu!”

Tunnustus vallankumouksen tekijöiden tavalle hoitaa vaativa moderointi ystävällisen napakasti kotiin. Ei pitkiä omaa ääntään rakastavien yksinpuheluita. 

Projektiyhteiskunnassa tarjolla hyvinvointihommia

Lainsuojattomissa keskusteltiin taiteilijan työskentelystä sosiaali- ja hyvinvointisektorilla. Mantra ”taide tekee hyvää” pitää purkaa. Kulttuurisen terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksen professori Marja-Liisa Honkasalon mukaan projektiyhteiskunnaksi muodostuneessa Suomessa on koko 2000-luvun ollut käynnissä kulttuurin hyvinvointihankkeiden buumi. Välineelliseksi muodostuneessa kulttuuripolitiikassa on korostettu kaikkea sitä hyvää – osallisuutta, yhteisöllisyyttä, arjen luovuutta, työhyvinvointia – jota kulttuuri saa aikaan. Sektorille on myös osana EU-politiikkaa virrannut melkoisen runsaasti rahoitusta. Honkasalo muistutti, että projektilogiikka on kilpailtuna rahana aina osa yhteiskunnallista hallintaa ja tuloksellisuusajattelua. Projektivallankäyttö on tuhoisaa tieteelle ja taiteelle. Honkasalon pahoitteli sitä, että sivistys on heitetty romukoppaan ja kehotti meitä ottamaan haltuun myös puheenparren, ne sanat, joilla me taiteesta puhumme. Ja kun rakenteita puretaan, syntyy markkinoita, oli sitten kyse hyvinvointimarkkinoista tai kulttuurimarkkinoista. Hyvä pitää mielessä.

Virkistävän tiukkaa ja analyyttistä puhetta taidekentän ulkopuoliselta asiantuntijalta, kulttuurintutkijalta. Oli pakko tutustua tarkemmin Honkasalon ajatteluun. Sosiaalisesta aikakauskirjasta löysin artikkelin, jossa Honkasalo pohti, mitä annettavaa etnografialla voisi olla terveyden, sairauden ja terveydenhuollon tutkimukselle.  Erot ja vaihtelevuudet pitäisi ottaa tutkimuksen lähtökohtaisiksi kysymyksiksi. Etnografia auttaa kysymään, millaisin ehdoin lääketieteellistä tietoa tuotetaan, ja tunnistamaan vallan ja hallinnan ongelmia. Etnografiassa asetutaan heikoimpien ja yhteisön huono-osaisten puolelle, siten tulee näkyviin sairauden ja kärsimyksen ympäristöissä sekin, joka muutoin jää piiloon. – Käypää ajattelua muuallekin.

Luota vaistoosi!

24 Hour Plays -konseptin luoja Philip Naudé kertoi oman työnsä taustoista. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa on hienoa työskennellä alalla, jolla ei tuota kenellekään tai millekään vahinkoa. 24 Hour Playsin Naudé halusi luoda, jotta päästäisiin samoille yhteisen tekemisen lähteille kuin High Schoolin kouluesityksissä, joissa kaikki tekivät kaikkea eikä kyse ollut kilpailusta. Hän halusi saattaa luovat kummajaiset – creative freaks – yhteen, mutta myöntää että Yhdysvalloissa esityksistä tulee helposti showcaseja: ”olen yksilö, jolla on näitä taitoja ja tällainen talentti, minulla on jotain tarjottavaa, ota minut”.   En usko Naudén olevan pelkästään diplomaatti ja vieraskorea, niin vuolassanaisen intoutuneesti hän kiittelee suomalaisia heittäytyjiä, näyttelijöiden fyysisyyttä. Hän ei lakkaa ihmettelemästä solidaarisuutta ja yhteisöllistä vastuuta, jota Suomessa tapaa ja sitä ylirajaista, omat ”toimenkuvat” ylittävää tapaa ajatella yhteistä esitystä.  Suomessa ollaan selvästi monta askelta pidemmällä ammattien välisten hierarkioiden purkamisessa ja ”toisin tekemisessä”.  Chekhov Machinen Three Sisters – Work in Progress  -elävän tilateoksen ”valintojen eleganssia” Naudé ylisti.

Matkalaukkuesityksiä

Show in a Bag on Dublinin Fringen, Fishamblen ja Irlannin ITIn vuonna 2010 käynnistämä hanke, jossa helpitään yhden tai kahden näyttelijän kiertue-esitysten syntyä. Lainsuojattomissa näistä oli nähtävissä kaksi. Kiinnostava konsepti. Hienoja näyttelijöiden synnyttämiä tekstejä ja esityksiä. Idea kiertoon.

Paperista tehty kanootti

Rantasalmelta käsin toimiva Laboratorioteatteri Fennica tekee teatterin sivistystyötä. Teatteri on aiemmin julkaissut Grotowskin Towards A Poor Theatre - Teatterin uuden testamentin ja nyt uudenuutukaisena Odin Teatretin Eugenio Barban teatteriantropologian oppaan Paperista tehty kanootti

Pieni suuri ihme

”Olinpa onnekas, kun vihdoin pystyin näkemään Teatteri Telakan Sodan ja rauhan (ohjaus Tuomo Rämö). Teatterin paradokseja: Köyhän teatterin estetiikalla saadaan aikaan rikasta mielikuvittelun laajakuvaa. Ei tarvita kuin neljä näyttelijää: Antti Mankonen, Petri Mäkipää, Kaisa Sarkkinen, Piia Soikkeli ja se on menoa! Teatterin ihmeitä.

Ei riitä rakkaus

Viiruksen kantaesitys Lucky, Maria Lundströmin teksti ja ohjaus, on pelottavan tarkka ja yksityiskohdissaan tosi kuva 30+ -keskiluokan suhdeangsteista. Kuulostaa banaalilta, mutta on kaikkea muuta kuin banaalia. Eikä jää oman napanöyhdän ympärillä pyöriskelyksi vaan aukeaa maailmaan. Hoffmannin kertomusten Barcarole saa uusia ulottuvuuksia – ja suojatie ja jokainen kyltti. Tilaratkaisu sen viimeistelee.

twitter.com/tinfotweets