Piia Kulin, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus
Työvaihtokohde: DanceEast, Jerwood DanceHouse, Ipswich, Englanti
Ajankohta: 24.6.–8.7.2013
TAUSTA
Alusta asti oli selvä, että työvaihtoni kohde tulee olemaan Englannissa ja koskemaan yhteisötanssia.
Vaihtopaikasta juttelin Pirjetta Mularin kanssa keväällä 2012 ja Pirjetta suositteli minulle DanceEast- organisaatiota. Olin yhteydessä heihin jo kesällä 2012, mutta vastausta ei tullut vielä silloin. Asiaan palasin keväällä 2013 ja silloin selvisi, että organisaation johtaja oli juuri vaihtunut. Nykyinen johtaja Brendan Keaney ei ollut aluksi aivan varma, kannattaako heidän luokseen tulla, sillä organisaatio oli muutoksessa ja hän oli vasta aloittanut maaliskuun alussa. Hänen kanssaan jutellessa löysimme kuitenkin yhteisymmärryksen ja sain työvaihtopaikan. Sen jälkeen asiat rullasivat ja muutamassa viikossa oli kaikki selvää lentolipuista majoitukseen ja itse työtehtäviin. Ajankohta määräytyi oivallisesti oman toiveeni ja heidän tarjontansa kanssa, sillä juhannuksen jälkeiset kaksi viikkoa DanceEast:ssa oli käynnissä heidän päätapahtumansa yhteisötanssitoiminnan osalta. Jo tässä vaiheessa tuntui erittäin helpolta ja luontevalta kommunikointi Englantiin päin ja asia vaan vahvistui kun lähtö läheni. Ennen lähtöä juttelin puhelimessa sekä läheisimmän kollegani, että myös majoitusvastaavan kanssa. Lisäksi 3 muuta henkilöä oli minuun yhteydessä sähköpostitse, esittelivät itsensä ja kertoivat mitä oli tulossa. Minusta pidettiin alusta asti erittäin hyvää huolta ja lähdin luottavaisin mielin matkaan.
TYÖTEHTÄVÄT
Olin valinnut DanceEast:n sen takia, että 29.-30.6. heillä oli High Voltage -platform ja 3.-5.7. Suffolk Schools Jam -platform. Pääasiassa tein tuottajan töitä laidasta laitaan kahden viikon ajan näiden tapahtumien parissa. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, joten siihen olin varautunut. Lisäksi toimin tapahtumien ”tarkkailijana” ja kehittäjänä sekä pääsin katsomaan kaikki esitykset, joka oli ollut toiveeni. Tuotantotöiden lisäksi autoin yhteisötanssiryhmien ohjelmapäällikköä löytämään englantilaisia koreografeja, jotka toimivat yli 50-v ryhmien kanssa.
Lisäksi tutustuin talon yhteisötanssitaiteilijoihin sekä kävin tutustumassa myös talon kurssitarjontaa, joka on todella laaja. Kurssiopettajien ammattitaito vaihteli yllättävän paljon, kun taas talon yhteisötanssitaiteilijat ovat todella ammattilaisia sekä taiteellisesti että pedagogisesti. Aivan työvaihdon aluksi haastattelin kahden ja puolen päivän ajan henkilökuntaa heidän työtehtävistään ja vastuualueista. Noiden päivien aikana pääsin sisälle taloon sekä henkilökuntaan kuin huomaamatta. Sain valtavan määrän infoa sekä heidän työnkuvistaan, projekteistaan, suhteestaan muihin työntekijöihin ja tämän hetkisen muutostilanteen näkymisestä heidän arjessaan. Kun sitten kolmantena päivänä pidin pitkän palaverin Brendanin kanssa, hän kysyi minulta heti alkuunsa: ”Kuinka meillä menee?”.
Alkuhämmennyksen jälkeen päätin olla suora ja jaoin hänen kanssaan omat huomioni ja ihmetykset mm. siitä, miten tämän kokoinen yksikkö ei pidä viikkopalavereja, miten työntekijät eivät tiedä, mitä muut tekevät, miten kukaan ei ole kertonut minulle talon ja projektien taiteellisesti näkökulmasta ja miten upea talo oli minusta vajaalla käytöllä. Brendan oli erittäin tyytyväinen ja hämmästynyt siitä, miten olin voinut saada kaiken tämän tiedon vain 2,5 päivässä. Keskustelimme ja välillä ihmettelimme yhdessä asioiden tilaa ja Brendan totesi myös itse tehneensä samoja huomioita. Lisäksi vaihdoimme ajatuksia johtamisesta ja ihmisten innostamisesta ja motivoinnista. Keskustelumme lopuksi hän pyysi minua vielä tekemään heidän seuraavan viikon staff meeting:n yhteenvedon.
Staff meeting:n esityslistalla luki Feedback from Piia Kulin. Yhteenvedossa toin esille omat huomioni organisaation nykytilasta ja kehitysehdotuksia. Samalla esittelin vielä tarkemmin oman keskukseni toimintaa ja työnkuvaani. Puheenvuoroni jälkeen talousjohtaja totesi, että konsultilta tällaisen yhteenvedon tekemiseen menee 2-3 kk. Sinä olet tehnyt tämän vajaan viikon aikana. Uskomatonta! Lisäksi useat ihmiset tulivat minulle sanomaan, myös sellaiset joita en ollut vielä edes tavannut, että olin puhunut aivan kuin heistä. Miten ihmeessä sen olin tehnyt? Aivan kuin joku olisi antanut minulle käsikirjoituksen, josta lukea. Vastasin kaikille, että sen verran kauan olen taideorganisaatiossa ollut töissä, että tutuksi ovat tulleet tilanteet, roolit, ihmisten väliset suhteet ja oletukset. Samanlaisten asioiden ja tilanteiden kanssa olemme tekemisessä Suomessa kuin Englannissakin.
Lisäksi työvaihtoon kuului ensimmäisellä viikolla yhden päivän opintomatka Lontooseen, jonka aikana tutustuin The Place:n ja henkilökuntaan, tapasin Chris Thomsonin sekä kävin illalla katsomassa Edge 2013 -esityskokonaisuuden. Illan koreografeina olivat: Mansoor Ali, Helena Franzén, Tim Rushton ja Hofesh Shechter. Vaihdon toisella viikolla kävin vapaapäivänä Lontoossa katsomassa Hofesh Schechter:n Political Mother: The Choreographer´s Cut –teoksen.
Työvaihdon aikana minulla oli oma työpiste tietokoneen kera yhteisessä avotoimistossa, josta oli näkymät joelle. Pääsin muiden työntekijöiden kanssa käsiksi mm. yhteisiin kansioihin. Minut otettiin vastaan erittäin hyvin ja olin heti alusta asti yksi osa tiimiä. Sophie Nuzel oli lähin työkaverini, sillä hän vastasi kesän molemmista yhteisötanssitapahtumista. Lisäksi tein tiivisti yhteistyötä kuuden muun toimistohenkilökunnan jäsenen kanssa ja meistä muodostui hyvä tiimi. Annetut työtehtävät tein itsenäisesti ja englannin kieli ei tuottanut ongelmia. Työ ei aiheuttanut haasteita ja yllätyksiä, vaan oli enemmänkin tapahtumajärjestäjän rutiinia ja kiirepiikkejä, kun tapahtumat painavat päälle viikko toisen jälkeen. DanceEast:n yhteenvedon tekeminen oli enemmänkin oman ammattitaitoni maksimaalista hyödyntämistä ja antoi minulle sopivasti haastetta sekä myös onnistumisen iloa. Lisäksi juttelin monen, monen taiteilijan kanssa ja annoin yleistä ja myös yksilöityä palautetta talon järjestämistä tapahtumista ja tilaisuuksista.
TAVOITTEET
Vaihtosuunnitelma ja tavoitteet toteutuivat niin kuin ne oli asetettu. En ehkä niinkään saanut lisää uutta omaan toiminnanjohtajuuteen, vaan sain vahvistuksen jo olemassa olevaan tietotaitoon sekä palautuksen miettimään muutamia perusasioita omassa työskentelytavassani. Hienoa oli päästä tutustumaan organisaation rakennemuutosprosessiin, joka on parasta aikaa käynnissä ja pystyä myös antamaan uusia näkökulmia muutokseen. Lisäksi juttelin Brendanin kanssa kahteen otteeseen ja opettavaista oli keskustella hänen kanssaan mm. muutosjohtajuudesta, josta meillä oli kyllä vähän erilainen näkemys. Brendan oli sitä mieltä, että ihmisten pitää ymmärtää itse muuttua muutoksen mukana. Kerta tiedonanto riittää ja loppu on ihmisestä kiinni. Itse toin esille, että tässä tilanteessa kun työntekijät ovat toimineet samalla kaavalla koko ajan, eivät he pysty sisäistämään annettua viestiä heti ja ilman, että siitä myös avoimesti keskustellaan ja sitä yhdessä kehitetään eteenpäin. Lisäksi keskustelimme paljon koko talon tulevasta visiosta ja strategiasta, joita tällä hetkellä ja aiemmin ei ole ollut.
Sain paljon tietoa ja taitoa yhteisötanssitoiminnan uusista muodoista, projekteista ja mahdollisuuksista, mutta samalla voin todeta, että kyllä Suomessa ollaan myös erittäin hyvällä tasolla tämän osalta. Olemme kirineet Englannin etumatkaa kiinni hyvin paljon ja ylpeänä esittelin aluekeskuksemme ja suomalaisen yhteisötanssin projekteja, kohderyhmiä ja toimintatapoja. Ehkä yhteisötanssin osalta itseni kannalta suurin muutos aikaisempaan oli se, että nyt oikeasti ymmärrän sen kokonaisvaltaisen merkityksen sekä sen miten tanssi ja yhteisötanssi voi olla läsnä jokaisen arjessa ja vahvana osana tanssitalon/organisaation muuta toimintaa.Tanssin jalkautuminen yhteiskuntaan konkretisoitui.
Lisäksi oli hienoa huomata, miten Suomi-kuva kirkastui DanceEast-organisaatiossa. Kun esittelin aluekeskuksemme tilastoja ja mittareita, Brendan totesi, että saavutamme huomattavasti enemmän ihmisiä kuin esim. he tai Sadler's Wells, joka on alansa huippu Lontoossa. Lisäksi Brendan oli ihmeissään aluekeskuksemme valtion ja omarahoituksen suhteesta, jossa valtion osuus on vajaa kolmannes. Englannissa suhdeluku on aivan toista.
LOPUKSI
Hienoa oli huomata, että eipä se paljon meidän arjesta täällä eroa, kun työskentelee Englannissa tanssiorganisaatiossa. Yhteiset ovat ongelmat ja molemmilla on opittavaa toinen toisistaan. Hienoa oli myös huomata, että samalla tavalla sitä tapahtuman parissa painitaan yllättävien käänteiden ja kiireellisten asioiden parissa sekä heillä että meillä. Tässä organisaatiossa oli hienoa huomata, että kaikki ovat sitoutuneita työhönsä ja oikeasti haluavat tehdä hyvää työnsä kautta. Työpäivä oli Englannissa pidempi, mikä minua ei haitannut, sillä valitettavan usein se päivä on myös Suomessa pitkä. Itselleni mielikuviin asettunut käsitys kansainvälisestä työskentelystä sai realismin ja rima tippui selkeästi. Olisin heti valmis lähtemään toiseen työvaihtoon, sillä tiedän pärjääväni. Totta kai 2 viikkoa on aivan eri aika kuin 2 kuukautta mutta tällä kokemuksella heti valmiina!
Itse pitkään johtajana ollessa oli aivan mahtavaa, että minulle sanottiin milloin tulen töihin ja mitä teen. Itse ei tarvinnut kuin saapua, tehdä annetut työtehtävät, todeta, että homma on tehty, mitä voin tehdä seuraavaksi. Kun työpäivä päättyi, ei tarvinnut murehtia töitä vaan pääsi vapaalle. Vaikkakin pitkää päivää painettiin ja vapaata ei ollut, niin siitä huolimatta oli vaihto minulle erityisen tervetullut ja palautti myös miettimään omaa rooliani ja osaamistani toiminnanjohtajana. Huomasin, että vaihto oli myös itsestäni huolehtimista ja ajatusten tuulettamista, stressitason laskua ja jo hyvää laskeutumista kesälomaa varten, joka alkoi melkein heti vaihdon jälkeen.
Työvaihto oli upea kokemus ja mitään en vaihtaisi pois. Sekä työ, DanceHouse, työkaverit, Ipswich ja asunto täyttivät odotukset ylivoimaisesti. Hivenen harmittaa, että lähdin vain 2 viikoksi, mutta toisaalta aikataulut eivät antaneet muuta vaihtoehtoa. Ilman TAIVEX2 en olisi työvaihtoon lähtenyt. Se ei olisi tullut edes mieleen tässä arjen aherruksessa. Olen erittäin kiitollinen TAIVEXille sekä työnantajalleni tästä tilaisuudesta ja kokemuksesta. Lisäksi kiitos myös Taiteen edistämiskeskukselle saamastani matka-apurahasta.