03.08.2016

POKÉMON GO JA MUSTIKANPOIMINTAA

Laumat vaeltavat katse älypuhelimiin suunnattuna. Pokettajien joukkoliikehdintää Ruttopuistossa tai missä tahansa pokestopissa.  Suomen (nuoren?) valtasi hurmostila lisättyä todellisuutta hyödyntävästä Pokémon GO -mobiilipelistä, jossa tuunattu lisätty todellisuus sekoittuu reaalimaailmaan. Lähde nostalgiatripille, ole Pokémon-kouluttaja ja -kuluttaja – tule osaksi väljää yhteisöä.

Mietin pelillisyyttä ja teknologiaa teatterissa. Lisätyn todellisuuden strategiat ovat käytössä, mutta ihan liian vähän. Suuret näyttämöt ja spektaakkelimuodot ovat aina hyödyntäneet uusinta teknologiaa. Immersiivisyys ja pelilogiikka pitäisi ottaa vielä enemmän tosissaan.  Teattereiden markkinointi voisi saada buustia lisätystä todellisuudesta. Pelillisyys tarkoittaa ajattelumalleja, se ei välttämättä tarvitse teknologiaa toteutuakseen. Pelillisyys voi sisältää myös kriittisiä ja itsekriittisiä elementtejä. Todellisuuden tutkimuskeskuksen pelillisyyttä toteuttavat esitystapahtumat ovat olleet tästä hienoja esimerkkejä.

Näyttelijä Sami Henrik Haapala tekee Teatterikorkeakouluun väitöskirjaa immersiivisestä teatterista.  Teatteri ja Tanssi -lehteen Haapala kirjoitti runsas vuosi sitten Upotetusta katsojasta.

Toiset laumat vaeltavat metsissä. On hieno mustikka- ja sienivuosi. Upottavuutta sekin. Esittämisen, esityksen ja katsojan sekä ruumiin, luonnon ja teknologian suhde asettuvat kokonaan toiseen kulmaan teatterin mustikanpoimintastrategiassa.

Kummallakin on sijansa. Teatteri tarvitsee kumpaankin.

HAVAHDUS JA VASTUU TOTUUDEN JÄLKEISEN POLITIIKAN AJASSA

Pelottava ja ahdistava kesä. Kesän tunnot kiteytti tämä Frank Martelan kirjoitus.

Martela päättää kirjoituksensa toiveikkaasti: ”Demokratia on vielä pelastettavissa, mutta se vaatii kolme seikkaa: 1) Että ymmärrämme, että demokratia on todella uhattuna. 2) Että analysoimme nykyisen uhan laadun ja mietimme millä strategialla sitä vastaan voi puolustautua. 3) Että alamme omalla toiminnallamme demokratiaa puolustamaan. ”

Tässä on tilaa kansalaisteatterille. Ensimmäinen päivä vuorotteluvapaalta palanneen tiedottajamme Sari Havukaisen kanssa kului tällaisten pohdintojen merkeissä. Sarin sanoin: ”Musertava on se vastuu, joka on meillä, joilla on mahdollisuus valita, meillä, joiden elämä ei ole likikään niin raskasta kuin monen muun. Vastuu kyetä olemaan rohkea teoissamme. Pelkkä se, ettei ole unohtanut, ei tuntuisi riittävän.”

KUUNTELUPROJEKTI

Yksi kansalaisteatterin ilmentymismuoto Britanniasta. National Theatren taiteellinen johtaja käynnistää ”kuunteluprojektin” vastauksena ja reaktiona maansa EU-kansanäänestyksen tulokseen. Brexit havahdutti siihen, että puolet briteistä tuntee olevansa vailla ääntä. Nyt National Theatre käynnistää keskustelun arvoista ja siitä, minkälaisessa maassa ihmiset haluavat elää.

Brexit sai Britannian taideyhteisön pohtimaan omaa sokeuttaan ja kuplaansa. Kenen teatteria, kenen tarinoita, kenen esittämänä. Samaa kysymystä sietää meidänkin pohtia. ”Jälkistrindbergiläistä”...? Jatkoa voi miettiä itse.

TEATTERITILASTOT TULEVAT, OLETKO VALMIS

TINFO ylpeänä esittää. Hittituotteemme on jälleen ilmestynyt. Teatteritilastot 2015 on luettavissa täältä sähköisesti. Painettuna julkaisunakin tilastot toki saa.

Tilastot osoittavat numeroina teatterin horjumatonta asemaa. Tilastot osoittavat, että teatteriin kannattaa satsata. Tilastot osoittavat, että teattereissa ei olla uusavuttomia, siellä tehdään töitä yleisöjen – myös uusien yleisöjen – saavuttamiseksi. Töitä tehdään omarahoituksen kasvattamiseksi. Yhteistyötä tehdään.  

Samanaikaisesti tilastot osoittavat, että perinteisen palkkatyön murros on tosiasia myös teatterissa.  Teatteri on suuri työllistäjä, mutta yhä harvemmalle (taiteilijalle) teatteri enää tarjoaa vakinaista, kokopäivätoimista työsuhdetta. Itsensätyöllistäjiä alan taiteilijakunnasta on ammattialasta riippuen 65 %:sta jopa yli 90 %:iin. Palkkatyöteatterin rinnalla elää alityöllistettyjen ja alipalkattujen freelancereiden teatteri.

Teatterin toimintaedellytyksiä ja rahoitusta uudistetaan lähitulevaisuudessa. Tärkeintä on, että uudistusprosessissa tulevat avoimesti ja läpinäkyvästi punnituiksi ja neuvotelluiksi uudistamisen suuntaa ohjaavat erilaiset yhteiskunta-, kulttuuri- ja taidepoliittiset näkemykset sekä ideologiat. Keskeinen tulevaisuuden kysymys on, miten kaikki ammattikentältä löytyvä osaaminen, taidot ja muut resurssit saataisiin entistä parempaan käyttöön ja jakoon.

Kasvava joukko itsensätyöllistäjiä heittää ison haasteen koko toimialalle, ei pelkästään edunvalvonnalle, koulutukselle ja täydennyskoulutukselle vaan ennen kaikkea taiteilija- ja taidepolitiikalle.  Kestävyys tarkoittaa sitä, että myös freelancerin on voitava elää työllään.

SOMERAIVO VALTASI – KUN TEATTERISTA EI EHDI JUNAAN

Sosiaalisessa mediassa syntyi jälleen pieni myrsky, kun teatterissa kävijä oli huomannut, ettei junalla pääse illalla enää esityksestä takaisin kotiin. Oheisesta Aamulehden kirjoituksesta luettavissa tapahtumien kulku.

Keskustelu paljastaa somen julman logiikan. Pinnanalaiset turhautumiset purkautuvat hämmästyttävällä tavalla. Ikään kuin tulehdus salakavalasti muhisi yhteisöruumiissa, nostaisi sitten pintaan korkean kuumeen, someraivokohtauksen.

Tässä VR:n asiakaspalvelun tapauksessa ollaan kaikenlaisen palvelumuotoilun peruskysymysten ytimessä. Asiakaspalvelijan minusta sinänsä asiallinen vastaus asiakkaalle Twitterissä ja kiintoisa kehittelypohdiskelu teattereiden alkamisajoista tulkittiin ilmeisesti VR:n ylimielisyydeksi.

Keskeisempää kuin osoittaa syyttävää sormea VR:n suuntaan, olisi ehkä pohtia, minkälaisia uusia esitysten alkamisajankohtia, esitysten kestoja, kuljetusmuotoja teatterin saavutettavuuden lisäämiseksi ylipäätään voitaisiin kehittää. Teatteriubereitä? Teattereiden taksiseteleitä? 

Keski- ja Etelä-Euroopan, jo Tanskan näkövinkkelistä, suomalaiset esitykset ovat PIIITKIÄ. Ja onko tuo kello 19 se ainoa autuas alkamisajankohta. Yöteatteria, iltapäiväteatteria, päiväteatteria – mitä tahansa, mitä ne omat potentiaaliset yleisöt haluavatkaan. Virtaviivaistettujen standardiratkaisujen rinnalla pitää olla muitakin vaihtoehtoja niin teatterissa kuin liikenteessäkin tässä pinta-alaltaan suuressa maassa, jota asuttaa vaivaiset vajaat 5,5 miljoonaa ihmistä.

KIRSIKKAPUISTON TAIVAAN ALLA

Tulevaisuus lupaa hyvää, jos tämä jatkuu.

Kahdeksan näyttelijäopiskelijaa, seitsemän eri puolilta Euroopan teatterikouluista (München, Salzburg, Varsova, Bryssel, Riika, Oslo & Maastricht) ja yksi Suomesta, esittivät demoesityksen Kirsikkapuiston taivaan alla. 10 päivän bootcampillä Enontekijössä opiskelijat olivat yhdessä Kristian Smedsin, Hanna Rajakankaan, Juhana von Baghin ja Jere Lokion kanssa työstäneet T¨ehovin tekstejä. Viitisenkymmentä onnekasta saattoi nähdä bootcampin tuloksia demona ja keskustella jälkikäteen bootcampiläisten ja hankkeen yhteistyökumppaneiden kanssa.

Teatterikorkeakoulun bootcamp oli yksi osa Platform of European Theatre Academies (PLETA) -verkoston näyttelijäntaiteen hanketta. Näyttelijäopiskelijat saavat mahdollisuuden astua ulos kansallisista karsinoistaan, tehdä yhteistyötä ja kehittää näin jotain kokonaan uutta.

Yhteistuotannot syntyvät teatterin alalla juuri näin. Niin kuin eläimet, ihmistenkin on haisteltava toisiaan, etsittävä aistimisellisessa suhteessa ruumiin- ja mentaalikumppaneita ja kehitettävä luottamusta itseen ja ensembleen monimuotoisissa lattioiden – tässä tapauksessa soiden, kosken, metsän – todellisuudessa vailla teknologian suomaa virtuaaliläsnäoloa, postailua, somettamista tai tubettamista kaikkiin ilmasuuntiin. Nyt oltiin oman itsen, toisten, luonnon ja itikoiden varassa perisuomalaisessa hengessä. Puiden pilkkomista, saunan lämmittämistä, soilla tarpomista, kalastamista, huussiin menoa.

Jälki-artaudlainen yhteisökosketus? Demon aihiot näyttävät, kuinka kiehtova on näyttelemisen kosmeettisista elkeistä tai äänen tuottamisesta vapautettu tai riisuttu ihminen ja huokoinen ensemble, joka tekee asioita yhdessä, toisiinsa luottaen ja samanaikaisesti jokaisen ainutkertaisille soolo-osuuksille tilaa antaen. Nimenomaan ihminen, ei näyttelijä. Smedsin ja kumppaneiden pedagogiikka ravistelee hellämielisesti ja rakentaen. Se ei riko vaan ravitsee. Näyttelijäopiskelijoiden kuvaukset omista sisäistä matkoistaan sen todistivat. 

JA TAMPEREEN TAIVAAN ALLA

Tulevaisuus lupaa hyvää, jos tämä jatkuu. Näin kuvittelen etänä.

En päässyt Tampereelle viime viikonloppuna Teatteri 2.0:n yhteisöllisissä työpajoissa syntyneeseen esitykseen Tampere – Olet tässä - Esitys maisemasta, kohtaamisesta ja yhteisestä kodista.

Ja Tampereelle ihan paikanpäälle Teatterikesään ja Finnish Showcaseen.

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät