16.11.2017

Post-Weinstein, post-Kallio – nyt riittää!

Ei ole enää paluuta entiseen painetaan villaisella -meininkiin! Se on loppu nyt!  Briteissä tehdään parhaillaan yksinkertaisella kyselytutkimuksella selvitystä seksuaalisesta häirinnästä kulttuurialalla. Teatterikoulut ovat kokoontuneet asian tiimoilta.

Faktat pöytään myös meillä. Ei tässä kannata omasta pesästä pois tähytä. Cefisto on ollut asiassa aloitteellinen jo aiemmin. Onko Suomen Näyttelijäliitossa ja Temessä tekeillä kyselyä omille jäsenillensä? 

Volcano Theatre

Tuntuu kummalliselta olla Walesissa Swanseassa ja Cardiffissa juuri nyt.  Uutiset täynnä Brexitiä, samoin seksuaalista häirintää, toisaalta päivä täynnä rakkautta teatteriin: #lovetheatreday  

Brexit herättää huolta ja epätietoa myös teatterin sisällä. Kukaan ei tiedä, miten Brexit tulee vaikuttamaan taiteilijoiden liikkumisvapauteen ja mahdollisuuksiin olla mukana EU-ohjelmissa. Toistaiseksi toimitaan kuten tähänkin saakka. 

Mutta uhkat tulevat myös sisältä. Kulttuurin julkista tukea on leikattu ja uhattu leikata. Walesin Arts Council tosin on onnistunut puolustautumaan niin, että kenttä on säästynyt pahimmalta. Walesilaisten taiteilijoiden kansainvälistä liikkuvuutta tukeva Wales Arts Internationalin (WAI) mielestä nyt jos koskaan on entistä tärkeämpää tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Tosin myös WAI:n mahdollisuudet ovat lähinnä pientä siemenrahoitusta.

Terveellistä käydä Volcano Theatressa. Se pitää majaansa väliaikaisissa tiloissa, entisen supermarketin ja varastojen tilassa, joka muuntuu mihin tahansa, ei tarvitse varoa koskemasta. Täällä ei tiloilla hienostella. Isoista ikkunoista näkee sisään galleria- ja baaritiloihin. Tiloista on tehty kunnostussuunnitelma, mutta ei vimpan päälle viimeisteltyä kalliilla -periaatteella. Teatteri näkee itsensä urbaanin murroksen esityksellistäjänä ja kokemuksellistajana.

Volcanossa pohdiskellaan, mitä tehdä tilanteessa, jossa teatterista teatterien ulkopuolella on tullut yhä kiinnostavampaa, kun taas teatteri teatterin sisällä uhkaa ohentua passiiviseksi tirkistelykokemukseksi. Eikä pelkästään pohdiskella, sen näyttää esimerkiksi Seagulls, Tsehovin Lokin purkutyö  .

Yhteisöpoliittista teatteria Walesissa

National Theatre Wales kulkee ihan omia teitään. Unohda teatteri, kun menet NTW:hen. Unohda instituutio, unohda institutionaalista arvovaltaa viestivä teatterirakennus, teatterin mustat laatikot ja hermeettiset tarinat. Teatterilla ei ole muuta kuin toimisto Cardiffissa. Teatteri tapahtuu siellä, missä ihmisyhteisöt ovat.

Täällä hengitetään walesilaisyhteisöjen kanssa, tartutaan yhteisöä koskettaviin aiheisiin, ollaan kädet kiinnittyneinä alueellisiin poliittisiin todellisuuksiin ja yhteisön ihmisiin. Kun globalisaatio uhkaa viedä Port Talbotista 4000 terästyöläisen työpaikat, tehdään esitys We are still here otetaan työläiset mukaan. Kun Britannian ylpeys, kansallinen terveydenhuolto NHS viettää kunniakasta 70-vuotista olemassaoloaan, tartutaan siihen. NHS:n juhlavuonna 2018 NTW valmistautuu tekemään ympäri Walesia NHS 70 esityskokonaisuuden. Se on esitys walesilaisen kokemusasiantuntijoiden tarinoista. Se kertoo niistä, joiden elämää kansallinen terveydenhoito-ohjelma on koskettanut.

John McGrathin jälkeen teatterin johtoon tuli Kully Thiarai. Thiarai on aiemmin työskennellyt Red Ladder -teatterissa, joka ei arkaile julistaa olevansa radikaali poliittinen teatteri. Tämä viisikymppinen teatteri tekee häpeämättömästi päivänpolttavaa (kansan)teatteria etsien uusia muotoja, jossa populaari, poliittinen ja radikaali sekoittuvat. Doncasterissa puolestaan Kully Thiarai avasi teatterin, jotta taide ja kulttuuri voivat muuttaa yhteisöjä ja ihmisten arkea.

Ruotsinkielisillä teatteripäivillä keskustellaan laadusta

Ruotsinkielisten teatteripäivien seminaarissa (yhteistyössä Cefisto ja Lust ) Viiruksessa halutaan ja uskalletaan keskustella laadusta!  . Enemmän kuin tervetullutta taiteen emansipaatiota. Keskusteluun johdattaa Black Box Teaterin dramaturgi Melanie Fieldseth, joka on työskennellyt Norjan kulttuurineuvostossa, kirjoittanut vapaista ryhmistä ja pohtinut taiteen laatua. Tässä Melanien pohdintaa parin vuoden takaa.

Etunojaista kriittistä kritiikkiä

Teatteriportaali Nachkritik on ollut olemassa kunnioitettavat 10 vuotta. Reaaliajassa ja etunojassa. Saksalaisella kielialueella ei esityksiä ja tekijöitä pidetä silkkihansikkaissa.

Puhutaan koko ruumiilla

Ei kiltteysrasismia tai laimeaa suvaitsevaisuuskasvatusta. Kansainvälinen teatterifestivaali No Limits pohtii vammaisteatterin poliittisia strategioita Berliinissä. Festivaalilla nähty puolalaisen Nowy Teatrin puolaksi ja puolan viittomakielellä tehdyn Jeden Gest / One Gesture -esityksen olisin halunnut nähdä. Tällaisen videon löysin YouTubesta, ne ovat puolaksi, mutta hällä väliä . Viittomakielisestä esityksessä ja kommunikaatiosta tulee miltei ruumiin/käsien tanssia. Ohjaaja Wojtek Ziemilski puhuu siitä, miten viittomakieltä puhutaan koko ruumiilla, ihmiset ovat viittomakielellä kommunikoidessaan läsnä, katsovat toisiaan silmiin. Ruumiin puhetta.  

Helsingin kaupungin johto kyselytunnilla

Kaikki mitä olet halunnut tietää Helsingin kaupungin kulttuuripolitiikasta, mutta et ole uskaltanut tai osannut kysyä. Rohkaistu nyt kysymään. Teatterikorkeakoulun Alumniklubin järjestämässä keskustelutilaisuudessa 21.11.2017 vastaajina ovat apulaispormestari Nasima Razmyar ja kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.

Puolan politiikasta ja teatterista

Polish Theatre Journal (PTJ) antaa moniulotteisen ja analyyttisen läpileikkauksen siitä, mitä maassa ja sen teatterissa on tapahtunut oikeistopopulistisen, äärinationalistisen ja konservatiivisen Laki ja Oikeus -puolueen runsaan parin vuoden vallassaolon aikana. Hyvää syväkirurgiaa, ruumiinavauksesta ei ole kyse, vaikka Laki ja Oikeus kovasti yrittävätkin saada huutavan ääntä hengiltä.