08.09.2016

Prosessit näkyviin – avoimuutta

Nyt viimein tiedetään työryhmä, joka valmistelee yhteistyössä Sitran ja kulttuurialan ammattikentän kanssa ”ehdotuksen uuden rahoitusjärjestelmän pääperiaatteiksi”. Työryhmän on yhdeksän kuukauden kuluessa vuonna 2017 määrä laatia ehdotus ”rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi ja valmistella tarvittavat säädösmuutosehdotukset”.

Kämmi työryhmän kokoonpanossa onneksi korjattiin pikaisesti ja myös tanssin edustaja nimettiin.

Meiltä TINFOsta on moni kysynyt, miten työryhmä tulee työskentelemään. Tällä hetkellä työryhmän työskentelyä ympäröi hipihiljaisuus. Toivon mukaan ei enää pitkään. Tiedottamisesta vastaa Sitra. Hello Sitra, do you hear us. Täällä kenttä odottaa lisätietoa!

”Säädösmuutosehdotukset” tarkoittavat lain ja asetusten muutosehdotuksia.  Lainvalmistelusta tässä on kyse. Aikamoisella hötäkällä. Kulttuuripolitiikkaa säätelevän keskeisimmän rahoituslain mahdollisia muutosvaihtoehtoja ei voi puntaroida ja vaikutuksia arvioida kevytkenkäisesti. Ja kaikkia niitä, joita laki koskee, tulee kuulla jo valmisteluprosessin kuluessa.

Tämä hanke on tiukasti poliittisessa ohjauksessa, ministerin näpeissä. Meillä on oikeus odottaa hyvää lainvalmistelua. Se edellyttää avoimuutta, riittävää tietopohjaa ja selvitystä lakiesityksen vaikutuksista.

Herkät ekosysteemit

Koralleja tulee suojella, ne ovat erityisen herkkiä ekosysteemejä. Niin ovat kulttuuri ja taidekin.

Julkista kulttuurirahoitusta on monessa Euroopan maassa leikattu. Taidelaitosten on ollut pakko lopettaa toimintansa, ja yksittäiset taiteilijat ovat joutuneet entistä ahtaammalle.  Mitkä seuraukset leikkauksilla on saatavuuteen ja saavutettavuuteen sekä kansalaisten kulttuuriseen ja alueelliseen tasa-arvoon?

Tällaisia kysymyksiä rahoituslain uudistamisen parissa työskentelevä työryhmä joutuu pohtimaan ilman leikkauksiakin.  Ja silloin pitää olla kokonaiskuva selvillä, kunnollinen tietopohja ja käsitys taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallisesta merkityksestä ja vaikuttavuudesta.

TINFO käyttää asiantuntemustaan teatterikentästä ja hahmottelee kuvan eri toimijoiden keskinäisriippuvuuksia. Emmekä unohda niitä, jotka esityksiä käyvät katsomassa. Emme liioin ei-kävijöitä. Katsotaan, minkälaisen visuaalisen esityksen saamme aikaiseksi tästä herkästä ekosysteemistä.

SOTEKUa Taikessa

SOTEKU kuulostaa miltei sudokulta. SOTEKUn käsite on peräisin Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuidulta. Sillä tarkoitetaan sosiaali- ja terveyssektorin ja kulttuurin toimijoiden keskinäistä yhteistyötä. PiiPoo oli yksi niistä, joille Taiteen edistämiskeskus myönsi prosenttitaidehankkeessa valtionavustusta taiteen juurruttamiseksi sosiaali- ja terveyssektorille. Tässä kärkihankkeessa halutaan parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta.

Tämänpäiväisessä seminaarissa PiiPoo on esitellyt omaa toimintamalliaan. PiiPoo ei ole mikään untuvikko. Sillä on vankka TEIJO-hankkeessa (Tee itse taidetta ja osallistu) hankittu kokemus siitä, miten keskinäistä luottamusta ja vuorovaikutusta kulttuuri- ja sotekumppaneiden välillä voidaan rakentaa.

Jos halutaan, että tapahtuu jotain, tarvitaan rahoitusta. Pilvi Kuitu pitää tavoitteena edes sitä, että hankkeissa toteutuisi 50 %-50 % -rakenne. Vielä nyt kulttuurisektori rahoittaa tästä toiminnasta pitkälti yli 90 %, tässä on laskettuna myös kulttuurin yksityinen tuki. Realismia ei ole tavoitella 100 %:n rahoitusta sote-sektorilta, jolta mitoituksia kiristetään yhtä mittaa.

Entä ”omistajuus”, löytyykö sote-sektorilta aitoa (poliittista) tahtoa, asiantuntemusta ja ymmärrystä.  Kuidun mielestä ilman laajempia linjauksia yhteistyölle ei saada sitä kantovoimaa, joka sillä voisi olla. Katse kääntyykin siis sosiaali- ja terveysministeriön suuntaan.

Kuitu puhuu siitä, miten kulttuurialalla on ammattitaitoa, työkaluja ja välineitä. ”Havainnoinnin ammattilaiset” voivat omalta osaltaan olla rikkomassa hoiva-alalla vallitsevaa ”puolesta tekemisen ja puolesta ajattelun” kulttuuria.  Taiteen keinoin voidaan tukea esimerkiksi vanhusten itsemääräämisoikeutta tai vahvistaa hoidettavan ja hoitajan yhdyssidettä. Tällaiset tavoitteet soveltuvat taidelähtöiseen toimintaan, ei sote-sektorikaan vaadi pelkkiä lukuja. Vaikuttavuutta on voitava jollain tavoin arvioida.  Kuidun mielestä ollaan solmussa, jos autonomisen taidenäkemyksen mukaan kieltäydytään kaikenlaisesta tavoitteiden asettamisesta.

Uravalmennusta – koska luvassa esittävien taiteiden taiteilijoille

Kuikuilen toistuvasti Journalistiliiton suuntaan etsiessäni freelancereiden asemaa parantavaa etunojaista toimintaa. Keväällähän liitto päätti perustaa jäsenilleen palveluosuuskunnan. Nyt on jälleen jaossa paikkoja maksuttomaan uravalmennukseen. Koska meillekin?

Eläköön tuoreet näkövinkkelit

Minua tämä nauratti. Antti Holma arvioi syksyn teatteriesityksiä promokuvien perusteella. Pressikuvien laadulla on väliä.

Teatteribloggari – kokemuskirjoittaa koukuttaa ei-kävijöitä

Teatteri Imatra on hankkinut itselleen kokemuskirjoittajan. Lisää kertoo Ylen uutinen.

TINFO-verkkosivuilta pääsee käsiksi teatteriblogeihin.

Pioneerijulkaisu puolalaisesta teatterista

Nyt ei tarvitse osata Puolaa saadakseen tietoa sosialisminjälkeisestä puolalaisesta teatterista. After ´89 Polish theatre and the political -nimisessä julkaisussa nostetaan esiin teattereiden muodonmuutoksia.  Teattereista on muodostunut julkisen intervention ja yhteiskuntakritiikin paikkoja. Ne käsittelevät ja sitoutuvat entistä enemmän vähemmistöidentiteetteihin, jotka vapauden ja itsenäisyyden retoriikka on sysännyt syrjään.

Ohittamaton

Tämän(kin) ohittamattoman julkaisun vinkkasi tiedottajamme. Poikkeustilan sukupolvet – Irakilaispakolaisuus Suomessa on raportti, jonka luettuaan on ehkä inan verran helpompi asettua toisen asemaan. Hienoa, että työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut tällaisen raportin.

Energiapelejä pelaamaan!

Olen kaukana himopelaaja-Hannasta, mutta kyllä näihin Esitystaiteen keskuksen energiapeleihin on kyllä pakko osallistua. Peleissä meitä on taviksia yhdessä tutkijoiden ja yrittäjien kanssa ratkaisemassa, miten voisimme perustaa palstan ja miten palstan pitämiseen liittyviä ongelmia voisimme sitten ratkaista. On omanlaistaan immersiivisyyttä matkata kuvitteelliseen tulevaisuuteen.

Energiapolitiikka.esitys on kolmivuotinen tutkimus- ja esityshanke. Hanke etsii vaihtoehtoja tuottaa hajautettua ja uusiutuvaa lähi- ja pienenergiaa.