26.11.2015

Puskista tullut! Hallituksen esitys HE 94/2015

Mitä hittoa. Eivät taida lainvalmistelun prosessit olla ihan kohdillaan. Nyt on puskista tullut hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain ja työttömyysturvalain muuttamisesta. Tämä lakiesitys on suuri uhka freelancereille. Esitys määrittelee yrittäjäksi kaikki, jotka esimerkiksi tekevät työkorvauksella tai laskuttavat jotain kautta pieniäkään keikkoja. Freelancerilla on tässä erittäin suuri riski tulla määritellyksi päätoimiseksi yrittäjäksi, koska hänellä ei milloinkaan ole 6 kuukauden työsuhdetta rinnalla. Tämän lakiesityksen toteutuessa keikat tulevat vähenemään rajusti, koska omia keikkoja ei kannattaisi tehdä muuta kuin palkattuna. Toisena vaihtoehtona on ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi. Tällöin esim. teatterissa, elokuvassa tai tv:ssä tehty työ olisi työsuhteista ja se vakuutettaisiin (maksettaisiin), mutta siitä ei koskaan saisi korvauksia. Esityksen perusteluissa todetaan, ettei siitä aiheudu kansalaisille taloudellisia seuraamuksia. Ei pidä paikkaansa! Tällaista viestitteli Elina Kuusikko Suomen Näyttelijäliitosta.

Alueiden todellisuutta, ääntä, jota pääkaupungin todellisuudesta ei kuulla

Sattuman satoa. Tärkeätä sellaista. Yllätyskohtaaminen Kaisaniemessä Porin kulttuuritoimenjohtajan Jaana Simulan kanssa. Kahvilakeskustelumme koski alueiden ääntä. Pakko siteerata muistiinpanoistani Simulaa suoraan.

”Alueelta käsin havainnoi helpommin sen, mitä alueelliset taiteilijat merkitsevät ja kuinka tärkeätä heidän olemassaolonsa on. He ovat ympärivuotisesti läsnä ja käytettävissä. Alueellakin taide reagoi yhteiskunnan häiriöihin. Täällä alueilla me rakastamme myös kulttuurilaitostemme seiniä. Ne kertovat meille – myös aivan monumentteina ja symboleina – että kaikki on okei. Ne lisäävät luottamusta siihen, että asiat ovat kunnossa.”

Jaana Simula tuo esiin merkittävän paradoksin: ”Ei kuntalaisten edes välttämättä tarvitse niitä käyttää, jo palvelumuodon olemassaolo riittää. Kyllä kuntalainen on valmis puolustamaan omaan teatteriaan tai orkesteriaan ulkopuolisille, jos kokee omansa uhatuksi. Kunnissa rahavarat ovat sellaiset, että yhteistyö kannattaa ilman muuta. Pääkaupungin näkövinkkelistä on helppo huudella, ettei alueilla tapahdu mitään. Se on näköharhaa. Täällä Porissa ja Satakunnassa me olemme kynsin hampain taistelleet myös Kankaanpään taidekoulun puolesta. On tuhoisaa, jos kaikki luovat koulutusalat valuvat etelään. Taidekoulutus lisää ymmärrystä taiteesta, luo ympärilleen todellisuutta, jossa taidetta ja kulttuuria arvostetaan.”

Kulttuurin haulikonkantama

”Kulttuurin haulikonkantama on arkena 30 kilometriä, viikonloppuna 70-100 kilometriä. Tämä tietenkin edellyttää sitten vielä julkisia liikenneyhteyksiä, joilla matkaa voidaan tehdä.”

Näin toteaa Porin kulttuuritoimenjohtaja Jaana Simula. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun pohditaan soten ja yliopistoraken hengessä paikallista taidetarjontaa.

Äänessä ne, jotka palveluita eivät käytä

”Kunnallisten terveyspalvelujen huonoksi koettu maine perustuu lähinnä niiden käsityksiin, jotka eivät niitä käytä. Tämä koskee sekä palvelun laatua että saatavuutta.” Kuntaliiton teettämän laajan (vastaajina 12 500 suomalaista) kuntalaistutkimuksen mukaan kahdeksan kymmenestä kuntalaisesta oli tyytyväinen kunnallisiin terveyspalveluihin. Palveluita käyttäneet ovat tyytyväisempiä kuin ne, jotka perustavat näkemyksensä johonkin muuhun kuin omiin kokemuksiinsa.

Tämä on minusta merkittävä tulos! Miten kuntalaiset arvioisivat teatteriesityksiä? Perustuuko yksittäisen teatterin tai esityksen ”huono” maine mutuun? Kommenttejaan esittävät ne, jotka eivät teatterissa ole käyneet tai esityksiä nähneet. 

LOW PAY tai NO PAY WORK – esiintyjien asema

FIAn (International Federation of Actors) toisen maailmankongressin pohjapaperiraportti The Live Performance Sector From a Global Perspective: A Status Report kannattaa lukea. Se tiivistää, missä tällä monimuotoisella alalla mennään, minkälaiset ovat työskentelyolosuhteet, mitä tapahtuu sopimustasolla, miten sukupuoli ja inkluusio toimivat, millaisia uusia tukijärjestelmiä on, miten kiertueet, yhteistuotannot ja kansainvälinen liikkuvuus, miten työhyvinvointi ja työturvallisuus toteutuvat ja mikä elävän esityksen asema on digitaalisella aikakaudella. Kansalliset erot ovat suuria. Live pitää puoliaan ja keksii itseään uudelleen huolimatta kilpailusta, jota se käy digitaaliteknologioiden ja ei-live medioiden kanssa.

Kaikkialla tuntuu ammatteja yhdistävän prekaarious ja epävarmuus. Useissa maissa mahdollisuudet päästä erilaisten työttömyysetuuksien piiriin ovat radikaalisti heikentyneet. Työsopimukset ovat yhä lyhykäisempiä, samaa epäselvyyttä ja häsläkkää erilaisista positioista kaikilla itsensätyöllistäjillä. Samaa uutista siitä, miten julkisen sektorin säästötoimet purevat freelancereihin. Esityksiin kiinnitetään vähemmän esiintyjiä, tehdään pienimuotoisempaa. Harjoituksista ei välttämättä makseta kunnon palkkaa tai harjoitellaan jopa ilman palkkaa, käytetään ammattinäyttelijöiden sijaan harrastajia ammattimaisissa esitystuotannoissa. LOW PAY tai NO PAY WORK! FIAn selvityksen mukaan esiintyjiin kohdistuu painostusta esiintyä erittäin halvalla tai jopa ilman palkkaa. Tällaisia käytäntöjä on aina ollut olemassa, mutta nyt ne ovat lisääntyneet.

Brecht pääsee pannasta! Hyvää aikaa valmistautua vapauteen

14.8.2026 tulee kuluneeksi 70 vuotta Bertolt Brechtin kuolemasta. Saksassa valmistellaan jo 1.1.2027 alkavaa uutta aikaa, jolloin Brecht pääsee pannasta ja hänen teoksillaan saa jokainen tehdä mitä lystää. Eläköön myös materiaaliarvo. Ensi vuoden Brecht-päiville – siis kymmenen vuotta ennen H-hetkeä – pyydetään nyt hankeideoita ja uusia konsepteja. Joku kyselee jo, mitä tulemme tekemään, kun Beckett pääsee pannasta vuonna 2060! En attendant la liberté!

Delfiinejä, valkosipulipuristimia – nukketeatteria ja toiseutta

Perjantaina 27.11. on Taiken järjestöjen päivä. Ja lauantaina pitää pitää kiinni muista sopimuksissa. Perjantaille ja lauantaille osuus myös nukketeatteria toiseuden taiteena ja foorumina pohtiva symposium Teatterikorkeakoulussa. Ohjelma vaikuttaa niin kiinnostavalta, että haikailen. ”Nukketeatteri ja sukupuoli – onko valkosipulipuristin mies vai nainen, vai onko sillä mitään väliä” pohtii Timo Väntsi. ”Nukketeatteritaiteilijat – leveän ajokaistan oikeassa reunassa. Nukketeatterintekijän (taiteilija)identiteetti ja asema suomalaisessa teatterikentässä 2000-luvulla” on Satu Paavolan aiheena. Silja Rantanen valottaa nukketeatteria ja Hegelin taiteenlajien järjestelmää.                             

twitter.com/tinfotweets