21.04.2016

Putkiaivoisten prosessi jatkuu

Liikkuvaa rahaa ja liikkuvaa etukenoista ajattelua! Kiitokset säätiöiden ja rahastojen asiamiehille sekä teatterin kentän taidepuheenvuorojen käyttäjille asiantuntijuudesta! Olen ylpeä, kiitollinen ja helpottunut dialogista, keskinäisestä kuuntelemisen ja konkreettisten ratkaisuvaihtoehtojen esittämisen ilmapiiristä. Olen ylpeä tavasta, jolla tämän kentän taiteilijat pystyvät artikuloimaan taiteiden ja taiteilijan muuttuneita todellisuuksia ja näistä todellisuuksista nousevia apurahajärjestelmän kehittämistarpeita.

Me julkaisemme puheenvuorot, teemme kunnon seminaariraportin ja huolehdimme siitä, että tämä tieto ja rakentavat ehdotukset apurahapolitiikan kehittämiseksi tulevat laajempaan jakoon Taiteen edistämiskeskukseen, opetus- ja kulttuuriministeriöön ja eduskuntaan.

Tämä saa jatkoa!

Valkoiset sokeat pisteeni ja kulttuurinen omiminen

Kiitos ja onnittelut kirjasta! UrbanApa ja Sonya Lindfors on toimittanut tärkeän julkaisun TOISEUS 101 - Näkökulmia toiseuteen. Tekijöinä Koko Hubara, Warda Ahmed, Maryan Abdulkarim, Julian Owusu, Niko Hallikainen, Hanna Järvinen, Ahmed Al-Nawas, Aino Korvensyrjä ja Sonya Lindfors.

Pidin teoksen avoimesta, ei-saarnaavasta lähtökohdasta, se ei julista oikeassa olemistaan valottaessaan vaikea ja monimutkaista toiseuden käsitettä. Minulle teos kävi tervetulleesta ravistelusta ja kädenojennuksesta ajatella pidemmälle, tiedostaa oma etuisuuttani ja valta-asemaani.

Sonya Lindfors toteaa teoksen esipuheessa: ”Instituutioista puuttuu diversiteetti ja monelta johtajalta, kuraattorilta, taiteilijalta ja tekijältä ymmärrys siitä, miten he omalla työllään ylläpitävät eriarvoistavia valtarakennelmia ja toiseuttavaa kuvastoa”. Lindfors puhuu toiseuden stereotyyppisen esittämisen itseään ruokkivasta kehästä. Kun tätä halutaan purkaa, on puututtava teosten dramaturgiaan, ideologiaan ja maailmankuvaan.

Koko Hubara pohtii ”kulttuurista eläytymistä” ja ”kulttuurista omimista”: ”Kyse on siitä kuka ottaa haltuun asioita, minkälaisessa historiallisessa viitekehyksessä ja miksi. Millaisia representaatioita luodaan, miten ne vaikuttavat käsityksiin, asenteisiin ja ylläpitävät edelleen syrjintää.” Kulttuurisen omimisen käsite on suunnattoman tärkeä; juuri siihen sisältyy politiikka, moraali ja etiikka. Siitä pitää olla tietoinen.

Minut pysähdytti myös Warda Ahmedin pohdinta ”kokemusasiantuntemuksesta”. Vähemmistön edustajalle on tarjolla roolia välittää mutupohjalta omia kokemuksiaan. Hänen tosiasiallista asiantuntijuuttaan ei tunnisteta, valkoisilla tutkijoilla katsotaan olevan se oikea asiantuntijatieto. Hanna Järvinen peräänkuuluttaa myös meiltä katsojilta herkkyyttä ruumiiden historioiden, kulttuurien ja identiteettien hienovaraisille eroille ja monitulkintaiselle todellisuudelle.

Maryan Abdulkarimin mukaan tarvitsemme kriittisempää analyysia vallasta ja sen käytöstä! Ahmed Al-Nawas ja Aino Korvensyrjä ovat oikeassa todetessaan, että meillä vaietaan ja vähätellään rakenteellista rasismia. Niko Hallikaisen mielestä rodullistaminen voi murtua vain tekemällä se näkyväksi. 

Konkretiaa

Zodiakissa on Sonya Lindforsin Noble Savage. Keskustelua käydään Teatterikorkeakoulun Alumniklubilla 2.5. ”Näkyykö monikulttuurisuus Suomen teatterissa?"

Olisi ollut kiinnostavaa benchmarkkausmielessä osallistua Suomen kirjastoseuran koulutuksen, jonka teemana on monikulttuurisuus ja kirjastopalvelut maahanmuuttajille. Mites me?

Svenska Kulturfondenin Kultur tillsammans tukee kulttuurista toimintaa joka edistää integraatiota, monikulttuurisuutta ja pakolaisten osallisuutta yhteiskunnassa.

Asennevammaisena Taiken järjestöjen päivässä

En pystynyt olemaan Taiken järjestöjen päivässä kuin aamutunnit. Taideneuvostosessio jäi väliin. Mitä jäi käteen? Viraston puheenvuoroja. Taiteilija on ongelma ja taiteen rajoista piittaamaton taide on ongelma. Järjestelmä ei tunnista kuin putkiaivoajattelua. Hakuajat muuttuvat, nyt on vain seurattava Taiken sivuja. Sähköinen asiointi tulee mahdolliseksi myös yhteisöille, eikä se tunne armoa. Deadline on deadline. Järjestelmään kirjautuminen ja asiakastietojen täyttäminen kannattaa alkaa hyvissä ajoin. Katso-tunnistus edellyttää Y-tunnusta. Ohjeistusta luvattiin syyskuussa. Taidetoimikuntiin ehdokkaita esitetään 15.6. mennessä.  

Minulla on varmaan asennevamma. Byrokratiakelaa voitaisiin takuulla selvittää Taiken sivuilla havainnollisesti. Palvelumuotoiluajattelua peliin! Asettautumista taiteilijan asemaan, enemmän tietoa taiteen nykyprosesseista. Myötätuntoista kuuntelua ja halullisempaa asennetta yrittää vastata taiteen kentän tarpeisiin. Selkokielistä visuaalista viestintää.

Ymmärrän, että virasto on virasto. Hämmentävää havaita, kuinka minimaalisesti Taike viestii taiteesta, sisällöistä, puhuu taiteilijan ja taiteen puolesta. Niin kovin toisella tavalla viestii esimerkiksi Arts Council England itsestään verkkosivuillaan.

Teatterikorkeakoulun esityssesonki

Nyt se alkaa jälleen. Kanditöiden ja taiteellisten lopputöiden kimara. Käytännössä joka ilta katsomossa. Minua kiinnostaa, missä tekijät ja esitykset liikkuvat. Iira Halttusen Ystäväni näyttää julman omistamisen, keskinäisen valtapelin, kaiken sen pahuuden, mitä ihmiset keskinäisriippuvuuksissaan ystävyyden valekaavussa itselleen ja toisilleen tekevät. Tekstin minän, ystävän ja poikaystävän (Susanna Pukkila, Elina Keinonen, Eric Barco) kohtaukset tuottavat variaatioita yksinäisyydestä, omistamisesta: henkistä shakkipeliä, ihmissuhdesiirtoja. Valmis näytelmä! Tuire Tuomiston ohjaus tuo mieleen hänen oman hienon sooloteoksensa Yksinäisen ratsastajan tunnot, sen masentuneisuuden naamion

Shakespeare 400

En koe olevani merkittävä Shakespearen tuntija, mutta tuossapa joukossa olen pitämässä puheenvuoroni suhteestani herra Shakeen ja hänen näytelmiinsä. Pelottavaa, tervehdyttävää, vähemmän mairittelevaa itsetutkiskelua.

Tää on meidän piha – Miten rajoja vedetään

Tässä artikkelissa pohditaan rajoja politiikan ja vallankäytön välineinä. Samaa pohtii Universumin Teatteri Venuksen Wonderland Betaniassa ja tekee sen esittämisen ja pelottavan leikin keinoin. En ollut aikaisemmin nähnyt Venuksen tapaa käyttää ns. transsinaamioita. Naamiot mahdollistavat juuri esiintymisen ja esittämisen, pelottavan ja uhkaavan hetkellisyyden, avoimuuden ja moniselitteisyyden.

Näytelmäkirjailija  ja näytelmä tarvitsevat verkoston, tekstin tie näyttämölle kulkee hautomojen ja residenssien kautta

Teatteri 2.0:n uuden näytelmän kehittämishanketta valmistellaan. Olen oikea onnenpekka, kun saan olla mukana fiksujen ja osaavien ihmisten flow´ssa. Tuntuu kuin istuisi valmiiseen pöytään. Ajatukset virtaavat kuin hyvä skumppa. Tässä hankkeessa teattereista tehdään osallisia, verkoston tärkeitä asiantuntijoita. Tässä hankkeessa räätälöidään, otetaan huomioon yksilölliset erot, näytelmäkirjailijoiden ja teattereiden tarpeet,  myös eri lajityypit. Tässä hankkeessa ei rakenneta siiloja vaan yllättäviä kohtaamisia, luottamusta. Normisormi ei sojota sen paremmin kirjailijoiden kuin teattereiden ja sen eri ammattiyhteisöjen tai ohjaajan suuntaan.

twitter.com/tinfotweets