09.02.2017

Rahoitusuudistuksen teesit julki ensi viikolla

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusjärjestelmäuudistuksen työrukkanen on saanut työnsä päätökseen. Ensi viikolla 14.2.2017 työryhmä julkistaa teesinsä kello 11.30 alkavassa tilaisuudessa. Tilaisuutta voi seurata striimauksena, linkki tulee löytymään Sitran sivuilta.  Tämän jälkeen asiantuntijatyöryhmän on määrä tehdä säädösuudistukset lokakuun loppuun mennessä.

Kuulostaa läpihuutojutulta. Kaikkea muuta. Vääntö alkaa vasta nyt, kahdeksan ja puoli kuukautta aikaa vääntää. Jos rahaa ei pottiin tule lisää, joiltain otetaan pois, kun jotkut saavat lisää.

Harkinnanvaraisuutta, kannustavuutta, taiteellisen ja toiminnallisen laadun arviointia, liikkuvuutta vosseihin sisään ja vosseista ulos, rahoituslain ulkopuoliselle kentälle ja uusille taidemuodoille tilaa… Odotan aidosti ennakkoluulottomia uusia avauksia ja näkökulmia, mutta pelkäänkö enemmän carte blanchea vai yleistä hyvää? Toivottavasti tässä ei keksitä pyörää uudestaan. Joulukuun tapahtumassa väläytelty kulttuuriperinnön aihio kuulosti perustuslain tekstiltä.

Kieli koukuttaa

Ryhmäteatterin Peer Gynt on vastaansanomaton esitys. Minulle esityksen lumo syntyi suomennoksesta. Yhdistelmä mitallisuuden mestari ja sanataituri Otto Manninen ja Juha Kukkonen tuottaa päivitettyä rytmiriimiä, jossa ajatuksen kulku säilyy kristallinkirkkaana. Voisiko Manninen olla tämän hetken räppäri? Ja kun näyttelijät laskevat riimiä pakottomasti ajatuksen ajamana ilmoille, niin siinä mennään kyydissä kuin Peerin äidilleen syöttämässä palturissa.

Nyt ollaan vähän kuin Suomenlinnassa. Minusta on hienoa ja arvokasta, miten Juha Kukkonen on päivittänyt klassikoita nykyaikaan – ilmavasti. Peer Gyntin flow´ssa, tämän suuren lapsen ja sietämättömän egonarsistin elämän takautumassa on hyvä olla.  Ryhmiksessä tehdään from rags to riches -tarinaa elimensä ajamasta selfmademanista, jota ei pysäytä mikään ja johon mikään moraali ylety.

Vapaalla vyöhykkeellä

5000 neliömetriä Vallilan teollisuusalueella Kuortaneenkadulla tarjoaa stalkkarin ja tirkistelijän toiveunen. Teatterikollektiivi Vapaa Vyöhykkeen immersiivisessä esityksessä 13. tunti astun aikuisten satuun Punahilkan johdattamana.

Voin vapaasti vaeltaa erilaisissa tiloissa, siirtyä kapakasta makuhuoneeseen, tanssiaissaliin, keittiöön… palata, pysähtyä, antaa jonkun ihmisen johdattaa, kuulostella, mitä jossain toisaalla tapahtuu, mennä ääntä kohti, tai sitten vain istahtaa syrjästäkatsojaksi.

Avaan kaapin ovia, kaappeja, koluan hyllyjä, etsin viestejä tyynyn alta… seuraan, minkälaisia suhdedraamoja ja valtapelejä ihmisten välillä tapahtuu. Olen 13. tunnilla aikaluupissa, voin elää samat tilanteet uudelleen, voin nopeuttaa, hypätä ylitse, siltä minusta tuntuu. Nautin naamioni suojasta, nautin sanattomuudesta. Aistit terästyvät eleiden ja ilmeiden vihjeille, kolahduksille, musiikille.

Tanskalaisen Signan esitysinstallaatioissa koin jotain samaa. Brittien PunchDrunkia en ole koskaan ollut kokemassa.

Kuka on Eurooppa?

Saksan ITI-keskus on julkaissut vuosikirjansa, jossa se lähestyy Euroopan subjektia eri näkövinkkeleistä. Vuosikirjan lähestymistapa on enemmän kuin ajankohtainen Brexitin ja vihan vuonna, jolloin kansalaisten usko EU:ta kohtaan natisee ja Eurooppa rakentaa aitoja rajoilleen, karkottaa sisään päässeitä.