26.09.2019

Hanna uusi blogikuva

Rahoitusuudistus – tässä ollaan nyt. Vaikuttaa voi!

Kulttuurin rahoitusuudistuksen kevään 2018 lausuntokierroksella jäätiin tähän. Nyt vastanimetty työryhmä jatkaa aiemmin tehdyn työn pohjalta kiivaassa tahdissa loppuun. Viime perjantaisessa käynnistämistilaisuudessa keskityttiin pahimmin hiertäneisiin kysymyksiin määräaikaisuudesta, yhdestä teattereille ja orkestereille yhteisestä yksikköhinnasta sekä siitä, mitä painokertoimissa tulisi huomioida.

Teatterikeskus, Sirkuksen tiedotuskeskus sekä Tanssin tiedotuskeskus, Vapaat tanssiryhmät, Tanssin talo ja Cirko esittivät kannanotossaan vapaan kentän nykyteatteri-, tanssi-, sirkus- ja esitystaiteen toimijoiden perusteltuja huolenaiheita ja ehdotuksia. Kentän eri toimijoiden taiteellista ja toiminnallista laatua tulisi arvioida yhtenäisin kriteerein. Kahden arviointiluukun periaate on kestämätön ja epäoikeudenmukaiselta vaikuttava ratkaisu silloin kun ollaan luomassa yhtenäistä järjestelmää. Kannanotossa toivotaan selkeää erillisratkaisua tuotantoalustojen rahoitukseen.

Kannanotot toivat esiin näkökantojen erot. Toisiaan tukevien järjestelmien tulisi aidosti mahdollistaa liikkuvuus eri rahoitusmuotojen välillä, kannustaa. Näkemys samalla viivalla ja yhteisen uhan alla olemisesta vuosittain ja suhteessa rahapelivoittovarojen vähenemiseen ja katkolla olemiseen ei tässä yhteydessä vakuuta. Oma sanansa on sanottavana myös kunnilla. Mitä tapahtuisi, jos valtion rahoitus radikaalisti jonkin toimijan kohdalla vähenisi? Ovatko mahdollisia määräaikaisia liikkujia tosiasiassa vain nykyiset ryhmämuotoiset vossit, kuten tilaisuudessa kyseltiin.

Teattereiden ja orkestereiden yksikköhintojen aiempien vuosien eriytymiskehityksen takana olevat mekanismit ovat vielä toistaiseksi mysteeri. Onko mahdollista ja millä tavoin löytää yhden yksikköhinnan ratkaisu? Keskustelujen pohjalta yhden yksikköhinnan ratkaisuun on pitkä matka.

Painokertoimien avulla järjestelmään voidaan saada dynaamista strategista ohjaavuutta. Keskusteluissa nousivat esiin mm. kansainvälisyys, vierailuvaihto, kentän monimuotoisuus, yhteistoiminta ja inkluusio, kulttuurinen monimuotoisuus. Toistaiseksi niitä ei näy painokertoimissa, ei myöskään taiteilijahenkilötyövuotta, ei alueellisia erityisolosuhteita., ei tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Ja jälleen törmätään toimijoiden erilaisuuteen. Painokertoimet soveltuvat isoille toimijoille. Miten otetaan huomioon erikoistuminen ja profiloituminen? Oikeudenmukainen ja kestävä vaihtoehto ei voi olla sellainen, jossa tulevilla mahdollisilla painokertoimilla ei osa toimijoita pysty saavuttamaan nykyistä rahoitustasoa.

Prosessiin on mahdollisuus vaikuttaa pian avattavan verkkoalustan kautta. Odotellaan!
 

Normeja haastamaan

Ne etuoikeutetut, joilla on institutionaalista valtaa, käyttäkööt valtaansa siten, että asennemuutos ja uuden oppiminen, kriittinen ja tietoinen itsereflektio tulevat osaksi arjen käytäntöjä! Ne, joilla on resursseja raivatkoon toimintatilaa niille, jotka ovat jääneet ulkopuolelle. Mutta ei siten, että jotkut ovat ikuisesti ”toisia”. Hyväätarkoittavasta paternalismista ei nyt ole kyse. Vähemmistökysymys ei liioin ole mukava pikku niche jossain toiminnan reunamilla, sellainen, jonka voi aina välillä ottaa esiin ja sitten unohtaa. Normkiriittisyys ei voi olla esimerkiksi queerpesua. 

Meihin institutionaalisiin toimijoihin kohdistuu vaativa katse, myös turhautuminen, väsymys, jopa raivo. Miksi mikään ei muutu?

Normikriittisyys on sitä, että vallitsevia normeja tarkastellaan kriittisesti, tunnistetaan syrjiviä rakenteita ja muutetaan niitä. Normikriittinen näkökulma haastaa meidät näkemään kaikenlaisia normatiivisia rakenteita. Normikriittisyys kyseenalaistaa normeja ja edistää yhdenvertaisuutta. Normit ovat kuin ilma, jota hengitämme. Normit ovat kaikki se sisäistetty ja huomaamaton, kaikki ne ääneen lausumattomat säännöt, pakotteet, toiveet, odotukset, jotka saavat meidät toimimaan tietyllä tavalla. Normit ohjaajat sitä, mitä ajattelemme seksuaalisuudesta, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta, kansalaisuudesta ja yhteiskuntaluokasta.

Helsingin Taidemuseossa HAMissa kokoontui nelisenkymmentä johtajaa, kuraattoria ja aktivistia eri Pohjoismaista työpajailemaan normikriittisyyden ja inklusiivisten käytäntöjen ympäriltä. Terveellinen silmienavaaja ja ravisuttelija.

Ei voi olla niin, että vammaiset, toimintarajoitteiset, etniseltä taustaltaan muut kuin kantasuomalaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat ikuisia toisia, jotka ovat joko näkymättömiä, eksoottisia olioita, kuoliaaksi halattavia, avuttomia olentoja, stereotyypitettyjä yhteisönsä edustajia, vain harvoin yksilöitä.

Yhteiskunnan monimuotoisuuden tulisi näkyä ohjelmistoissa, taiteellisessa praktiikassa, henkilökunnan rekrytoinnissa ja taiteilijoiden kiinnityksissä – koko toiminnan strategisessa suunnittelussa. Näin ei ole. Suomalaiset taide- ja kulttuurilaitokset ovat huonosti mukana yhteiskunnan muutoksessa ja vuoropuhelussa, eivätkä asiat muualla Pohjoismaissakaan kovin paljon paremmalla tolalla ole.

Teatterit ovat yhteiskunnallisia toimijoita, jotka rakentavat julkista tilaa ja dialogia. Teattereilla on valta vahvistaa tai purkaa kulttuurisia normeja. Tarvitaan aktiivista kollektiivista vastarintaa, vastarintaista tiedontuotantoa, strategisia kumppanuuksia, dialogia. Vallitsevia normeja voidaan haastaa ja rakentaa inklusiivista toimintaa.

Kulttuuria kaikille -palvelun, Globe Art Pointin ja Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen Avaus-hankkeessa koulutetaan moninaisuusagentteja. Ilman Kulttuuria kaikille -palvelua emme olisi edes tässä missä olemme. Vielä ehtii Avaus-hankkeen avoimeen luentosarjaan.
 

Ruusuruoska aisti-ilojen puutarhassa

Teatteri Takomon ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Ruusuruoska tuo mieleeni Hieronymus Boschin Himojen puutarhan, jonka haluaisin nyt kuvata Aistien paratiisiksi. Teatterissa harvoin kokee Ruusuruoskan kaltaista leikittelevää aisti-iloa. Alpo Jaakolan sarjakuvan visuaalinen maailma on kulmikas, kuin keskiaikainen puuveistos, samalla herkän pehmeä. Tämä kiehtova ristiriita on läsnä esiintyvissä ruumiissa, ruumiin ja luutun musiikissa, joita ei lakkaa aistimasta ihmetyksen vallassa. Ruusuruoskan jälkeen ihoni kupli ja väreili.

Me olemme todistamassa viiden näyttelijän, Joanna Haartin, Joonas Heikkisen, Minna Hokkasen ja Auvo Vihron sekä Nätyn näyttelijäopiskelija Sofia Smedsin metamorfooseja. Nämä ruumiit ehdottavat, ovat tulemisen ja olemisen tilassa, joka on kiehtovaa katseltavaa. Näyttelijä ikään kuin virittää kehoaan, valmistautuu, omaksuu ruusun olemuksen tai minkä muun tahansa tilan ja tilanteen variaatiot, joita tälle matkalle mahtuu. Kehollisessa leikissä kaikki on mahdollista. Näyttelijöiden tilojen muutoksia säestää, kehystää Eero Palviaisen luutunsoitto. Mikä ihmeellinen soitin ja sointi.

Ruusuruoskassa on nähtävissä lähes 15 vuoden kehittelytyö, näyttelijänpraksiksen uudelleenjäsennys. Se, mitä on artikuloitu yleistettynä antropomorfismina, kehitelty Teatterikorkeakoulussa Nykynäyttelijän taiteeseen liittyen ja Toisissa tiloissa -kollektiivissa.

Minulle Ruusuruoska on kuin Ruusuromaani, allegoria ruusun ihmeestä maailmasta, joka ei ole vielä menettänyt mystistä ja aistillis-eroottista luonnettaan. Matka kuitenkin kulkee kohti rationaalistettua ihmistä, järkeä ja kooditettuja käytösmuotoja, samalla ahdistusta, syyllisyyttä. Mutta jälleen kohti vapautumista.
 

Pehmeitä olentoja kohtaamisten katveissa

Tilassa kreikkalaisen amfiteatterin katsomorakennetta ja näyttämöä, mutta pehmeänä ja upottavana. Kolme ihmistä, Elena Leeve, Eero Ritala ja Minttu Mustakallio aktin jälkeisessä rakkaudentäyteisessä raukeudentilassa. Esiintyjien tunnustelevia, hapuilevia, toisen aistivia eleitä, haparoivaa leikittelevää liikettä on kiehtovaa katsoa. En yhtään tiedä, mihin tämä kaikki vie

Q-teatterin Asennoissa. ”Kaikki vie”, viedä-verbi on aivan liian aktiivinen ja vallantäyttämä.

Asennoissa kehkeydytään, lähestytään, kaikotaan hienovaraisesti. En tahdo löytää sanoja kuvaamaan sitä, mitä näyttämöllä tekijöiden välillä tapahtuu ja mitä tekijät, Anna-Mari Karvonen, Louna-Tuuli Luukka, Asta Honkamaa, Anna Mustonen, Jaakko Pietiläinen, Hanne Jurmu, Emilia Kokko, Heikki Paasonen ja Tatu Nenonen ovat onnistuneet tekemään.

Teoksen synnyttämä tuntoisuus on erityislaatuista. Kuin haiku, mutta vailla tavuntarkkuutta.

Paradoksaalista, että teoksen nimi on Asennot. Asennot viittaa ennalta määriteltyyn, normitettuun ja mekanistiseen. Mutta Asennotpa kieltäytyy kaikesta tästä. Siinä sen kiehtovuus.

Jälkikäteen luen hienosta käsiohjelmasta tekijöiden ajattelua. Ehkä olen oikeilla jäljillä. Haluan nähdä teoksen vielä uudelleen, lähempää.

Kelaan Anna-Mari Karvosen Und er libet -ryhmää, Vibes-ryhmän matkaa ja kokemuksia Vibesin ääreltä. Mietin Anna Mustosen koreografista ajattelua, Emilia Kokon kirjoituksia ja teoksia hauraista rakenteista, Asta Honkamaan Naisen maisemaa. Hienoa yhteistä ja erillistä matkantekoa. Tässä ollaan nyt. Mieli hapuilee jo kohti tulevaa.

Kummallista. Asennot jättää surumielen. Kohtaamisen hetkien katoavaisuudelleko Asennot minut altisti?
 

Aikuiset globaalisti ilmastolakkoilemaan

Huomenna 27.9. on Suomessa ilmastolakkopäivä. Ilmastolakot, paikat ja linkit löytyvät tältä kartalta.

Tekoja ilmastotuhon estämiseksi. Ei apatiaa, ei epätoivoa.

Mitä voin tehdä, kun en pääse lakkotapahtumaan. Sitran sivulta löytyvät seuraavat kahdeksan vinkkiä:

  1. Työpaja. Järjestä työpaikallasi koulutus tai työpaja, jossa taustoitetaan ilmastokriisiä ja parannetaan valmiuksia osallistua sen torjumiseen.
  2. Opiskelu. Päivitä tietosi ilmastoasioista (lue lisää mm. ilmastoratkaisuista ja kestävästä arjesta).
  3. Paasto. Paastoa ja lahjoita säästyneet rahat ilmastotyöhön esimerkiksi ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kautta.
  4. Tiekartta. Laadi työkaveriesi kanssa suunnitelma työpaikkasi päästöjen vähentämisestä ja sovi jatkotoimista.
  5. Sometsemppaus. Seuraa ilmastotyötä tekeviä tahoja ja ihmisiä somessa, kerro osallistuvasi lakkoon sekä levitä sanaa tykkäämällä, jakamalla ja kommentoimalla.
  6. Päättäjäpatistus. Vetoa kansanedustajaasi, valtuutettuusi ja euroedustajaasi ripeiden ilmastotoimien puolesta sekä kirjoita mielipidepalstoille.
  7. Vapaaehtoistyö. Tarjoudu auttamaan ilmastoasioiden parissa taustaasi sopivalla tavalla työpaikan ulkopuolella – esimerkiksi puhumalla kouluissa, keräämällä rahaa järjestöille tai parantamalla iäkkään sukulaisen kodin energiatehokkuutta.
  8. Hiilitreeni. Käy läpi hiilijalanjälkesi ja kokoa omaan arkeen sopiva paletti keinoista kohtuullistaa sitä.

#ilmastolakko #FridaysForFuture Ilmastolakko joka päivä.
 

Yhden aikakauden päätös

Tänään, 26.9.2019 Kiinteistöosakeyhtiö Teatterikulma on myyty Lease Deal Oyj:lle. Yksitoista omistajaa luopui 11.5.1990 hankitusta kiinteistöstä, jossa vuosien varrella ehti toimia lukuisia alan yhteisöjä.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät