12.08.2021
Rajoittamisen autuus?
Usko pandemian jälkeiseen kansainväliseen vaihtoon oli lujaa Tampereen Teatterikesän jälkeen ja kiitokset vuolaita. On kuitenkin käsittämätöntä, että Suomessa ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa jälleen kerran yleisötilaisuuksia entuudestaan rajoitetaan. Linnea Staran Huomioita tällä viikolla.
Lohkoajattelua ja riskipisteitä
Kävimme viime viikolla Tampereen Teatterikesässä kuuden TINFOn ja ulkoministeriön kutsuman kansainvälisen asiantuntijavieraan kanssa. Vieraamme Slovakiasta, Liettuasta, Saksasta ja Venäjältä kertoivat omista haasteistaan kansainvälisten esittävän taiteen festivaalien järjestämisessä pandemian aikana. Suomeen tullessaan heillä oli kaikilla todistukset saaduista rokotuksista, arsenaali kasvomaskeja ja käsidesiä kassissa. Vaikka Tampereella rajoitukset tarkoittivat 800 paikkaisen salin säälittävän pientä täyttöastetta ja kansainvälistä kiinnostusta herättäneen esityksen peruuntumista kokonaan, usko pandemian jälkeiseen kansainväliseen vaihtoon oli lujaa festivaalin jälkeen ja kiitokset vuolaita.
On kuitenkin käsittämätöntä, että Suomessa ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa jälleen kerran yleisötilaisuuksia entuudestaan rajoitetaan. Eikä viranomaisilla näytä muita ratkaisuja olevan tarjolla, aivan kuin tässä ei olisi ollut puolitoista vuotta aikaa varautua pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnan avautumiseen – esimerkiksi ottamalla muualta mallia.
Pääkaupunkiseudulla on siirrytty koronaepidemian leviämisvaiheeseen, joten tänään pääkaupunkiseudun koronarajoitukset tiukkenevat entisestään. Sisätiloissa järjestettävissä yleisötilaisuuksissa voi olla enintään 25 henkilöä, edellyttäen että mahdottomat kahden metrin turvavälit voidaan pitää. Tämän lisäksi tilaan on järjestettävä erillisiä katsomolohkoja, joiden välissä on suojavyöhyke – eli, ”jokaiselle lohkolle tulee olla omat kulkureitit, palvelut (kuten mahdolliset tarjoilupalvelut ja saniteettitilat) sekä tapahtumahenkilökunta”. Samoja palveluita voidaan kuitenkin tarjota lohkoille, mikäli niiden käyttöä porrastetaan ja pintojen puhdistuksesta huolehditaan lohkojen välillä. KokoTeatteri on jo ehtinyt ilmoittaa palastelevansa katsomonsa kolmeen lohkoon, ja SAMPO-festivaali järjestetään suunnitellusti 25-29.8., miten muut toimivat näin yllättäen kauden alkumetreillä, jää nähtäväksi.
Tänään Helsingin Sanomat on tämän jo tarpeeksi tragikoomisen ohjeistuksen lisäksi saanut käsiinsä hallituksen uuden hybridistrategian mallin, jonka pohjaksi suunnitellaan riskipisteytystä. Kuten lehden pääkirjoituksessa kirjoitetaan, ”Jos esimerkiksi Paula Vesala esiintyy Musiikkitalossa yksin suurelle yleisölle, tilanne on hyvin vaarallinen, 25 pistettä. Jos rinnalle liittyy kuoro, riski pienenee 15 pisteeseen. Jos kaikki hiljentyvät ja taustalla ollut orkesteri vaihtaa musiikin klassiseksi, riski kutistuu neljään pisteeseen. Mutta jos esitys muuttuu kesken kaiken oopperaksi, tilanne on jo lähes vaaraton, 2 pistettä. Vaaroja on enää väliaikatarjoilun kanssa, taustamuistiossa kerrotaan.”
Teatterikeskus on tänään aiheellisesti kirjoittanut oman kannanottonsa koskien etäisyyksiä: “Taide- ja kulttuuritapahtumien kirjo Suomessa on todella monimuotoinen. Se sisältää suurtapahtumien (esim. rockfestivaalit) rinnalla mittavan määrän pienten toimijoiden ympärivuotista ammattitaiteen toimintaa. On tärkeää erottaa alle 1 500 hengen yleisötapahtumat suurista tapahtumista, joissa tartuntariski on aivan toista luokkaa (teatteri- ja oopperasalien maksimiyleisömäärät). Siksi toivomme, että alle 1 500 hengen tapahtumissa lähikontaktien osalta voidaan noudattaa yllä mainitsemaamme suositusta. (...) Taide- ja kulttuurialan yhteisöjen taloudet eivät enää kestä odottamista, sillä viikonkin odotus voi aiheuttaa suuret tulonmenetykset. Esittävän taiteen aloilla tappiot ovat noin 1,5 miljoonaa euroa joka viikko, jos ala joutuu toimimaan nykyisillä turvaväleillä.”
Teatterialan julkistaessa viime lauantaina kannanottonsa teatterin katsomossa istumisesta istuin tällä kertaa itse lentokoneessa, joka oli lähdössä kiitoradalle. Olin varautunut aivan kuten teatteriesitykseen mennessä: kasvomaskin ja käsidesin kanssa, rokotustodistus sekä tulosteena että puhelimessa. Arkielämää syksyllä 2021. Näyttäisin mielelläni samaa todistusta teatteriin mennessä, jos se tarkoittaisi että esimerkiksi tämän illan Fennofobia-esityksen voisi nähdä useampi katsoja kuin ne 10.