19.08.2021

Reetta Ristimäki

Reetta Ristimäki, mitä kuuluu? 
Helsingin Oopperakesä -festivaali alkaa tänään Aleksanterin teatterissa, kun toisella puolella kaupunkia puolestaan Suomen kansallisooppera- ja baletissa varaudutaan huomiseen kohuesitykseen, jossa ei noudateta Etelä-Suomen aluehallintoviraston yleisötapahtumille määräämiä rajoituksia. Kysyimme uuden festivaalin taiteelliselta johtajalta Reetta Ristimäeltä mitä uudelle musiikkiteatterille kuuluu, ja mistä johtuu, että nimenomaan oopperantekijät ovat nousemassa barrikadeille eturivissä. Mutta näin alkuun: Mistä idea uudelle oopperafestivaalille sai sysäyksensä?  
 
Reetta Ristimäki: Ideaa vapaan kentän kokeellisen ja monimuotoisemman musiikkiteatterin festivaalista on haudutettu monta vuotta. Nyt sattui sopiva paikka festivaalille, kun kerta esityksiä on jouduttu jatkuvasti siirtämään. Huomasimme, että niitä on pakkaantunut jonoon aikamoinen määrä – meillä on helposti ohjelmistoa pariksi vuodeksi. Aleksanterin teatterista on viime vuosien aikana muodostunut vapaankentän oopperatalo. Sehän on vanha oopperatalo monttuineen, joita ei kulttuurirakennuksesta enää löydä.  
Halusimme festivaalin, haluamme yhteistyötä ja haluamme laajempaa yleisöä.   
Toimintamme uuden musiikkiteatterin kentällä on niin marginaalista, ja me toimimme niin pienillä apurahoilla, että olivatpa teokset kuinka innovatiivisia ja taidemuotoa eteenpäin vieviä, ne jäävät valitettavasti kauas suuren yleisön silmistä. Halusimme festivaalin, haluamme yhteistyötä ja haluamme laajempaa yleisöä.  
 
Olen erilaisten kyselyjen pohjalta selvittänyt, kuinka laaja tämä hyvin sirpaleinen kenttä itseasiassa on. Listallani on 450 laulajaa, jotka tekevät päätoimisesti näyttämötyötä. Meitä freelancereita on arviolta noin 800. Kuukausipalkkaisia työpaikkoja ei ole muualla kuin Kansallisoopperan kuorossa. Tämä on freelancekenttä, alamme tekijöistä freelancereita on noin 80–90 %.
 
Oopperan kuoron koko on pysynyt vuosien varrella melko samanlaisena, mutta siellä oli aikoinaan lisäksi solistikiinnityksiä – yli 30 solistia oli aikoinaan kuukausipalkalla, nyt heitä on enää kolme. Kansallisoopperassa on tosin nykyisin uusi sopimusmuoto, sinne palkataan enää vain laulajia, jotka tekevät niin kuoro- kuin solistitehtäviä. Freelancerit esiintyvät musikaaleissa, teattereissa, oopperaproduktioissa, orkesterisolisteina ja festivaaleilla sekä tekevät konsertteja. Esimerkiksi kirkon palveluksessa esitetään paljon kirkkokantaatteja ja -konsertteja.  
 
Tuoreen tutkimuksemme mukaan 92 % laulajista on korkeakoulutettuja. Se on kova luku.  
 
Uuden vielä julkaisemattoman selvityksemme mukaan vain 50 % laulajista on saanut työttömyyskorvausta tämän pandemian aikana. TE-keskuksella on valtavia vaikeuksia tunnistaa freelancelaulajan ja freelancemuusikon työtä työksi. Meillä ei keräillä esimerkiksi työaikaa, toisin kuin teatterin puolella. Meillä kerätään viikkopalkkaa. Omaehtoista harjoittelua on todella paljon. Kun ohjausharjoituksiin mennään, teos osataan ulkoa, koska muuten ei voida harjoitella. Rooli harjoitellaan valmiiksi yksin ja pianistin kanssa, ja kun harjoitukset alkavat, keskitytään näyttämöhommaan. Ison roolin opiskeluun voi hyvin mennä vuosi. Musiikki kulkee kuin juna, sitä ei voi pysäyttää kesken kaiken. 
 
Vapaan oopperakentän tuotantoja tehdään vuoden mittaan paljon. Jopa kantaesityksiä, joita varten tilataan käsikirjoitus ja sävellys, tehdään kymmenkunta. Mutta oopperaesitykset ovat kalliita tuotantoja. Haen viisi vuotta apurahaa tuotannolle, ja kun se viimein saadaan näyttämölle ei ole varaa markkinointiin eikä media kiinnostu. Emme saa ennakkonäkyvyyttä. Näkyvyys tulee vasta ensi-illan myötä, mutta kun esityksiä on vain kolme tai maksimissaan viisi, niin ennenkuin kritiikki saadaan päivälehteen, esitys saattaa olla jo ohi. Tämä on suuri syy sille, miksi festivaali järjestetään. 
TE-keskuksella on valtavia vaikeuksia tunnistaa freelancelaulajan ja freelancemuusikon työtä työksi.
Festivaalistamme muodostuu todenmukainen kuva uudesta oopperasta ja uudesta musiikkiteatterista. Meidän teoksemme ovat usein monitaideteoksia, joissa työskentelee laulajia, tanssijoita, sirkustaiteilijoita ja näyttelijöitä. Esimerkiksi Nemuru Otoko -teoksessa on oopperaa ja mangasarjakuvaa, ja baritoni Jouni Bäckströmin Supermiehessä klovneriaa, monologinäytelmää ja fyysistä teatteria. Tämä festivaali on ensimmäinen paikka, jossa vapaan kentän teoksia kootaan yhteen. Toivottavasti pienet yleisömme yhdistyvät. Jos esimerkiksi tulee katsomaan Baby Jane -oopperaa, saattaa myös kiinnostua Anne Frank & Eva Braun -monologioopperasta. Uskon, että yhteistyössä on enemmän voimaa kuin pienten keskinäisessä kilpailussa.  
 
Minun mielestäni on todella komeaa, että Suomen kansallisooppera ja -baletti lähti kyseenalaistamaan rajoituksia eturintamassa. Olisi hyvä, jos isot talot yhdessä lähtisivät rikkomaan näitä rajoituksia, koska ne ovat niin absurdeja. Meillä pienillä ryhmillä ei ole tilojen hallintaresursseja. Mitä suurempi ja arvovaltaisempi taho sen tekee, sitä parempi. Se että ooppera lähti barrikadeille, on aivan mahtava juttu.  
 
Samalla tavalla kuin täällä vapaalla kentällä, ihmiset tekevät oopperassa intohimolla työtä. Koneistot ja tuotannot ovat valtavia – hyvinkin 200 henkeä saattaa olla näyttämöllä. Siellä on harjoiteltu Cavalleria rusticana/Pajatso -esityksiä käsittääkseni vuoden. Olisi kohtuutonta, että se taas kiellettäisiin ja siirrettäisiin.  
Suurella osalla esitystoiminta on alvitonta, mistä alvillista toimintaa revitään?
T-paitojen ja kaljan myynnistäkö?
Festivaalillamme on seitsemässä produktiossa palkattuna yhteensä satakunta freelanceria, jotka ovat pitäneet esityksiä kalentereissaan ja joille on tehty työsopimukset puoli vuotta sitten. Nyt jos viikon varoitusajalla pitäisi harjoitukset keskeyttää ja tuotannot peruuttaa – ei se vaan käy. Olen juuri laskemassa, paljonko tästä tulee meille takkiin yleisörajoitusten takia.  
 
Nyt on kyllä kompensaatiota löydyttävä. Kenttää ei kuunnella näiden eri tukimuotojen rakentelussa ja lomakkeiden tekemisessä. Festivaalitakuu sisältää jo rakenteellisen ongelman, koska se edellyttää, että toimijalla on 150 000 euron alvillista myyntiä. Suurella osalla esitystoiminta on alvitonta, mistä alvillista toimintaa revitään? T-paitojen ja kaljan myynnistäkö? Sitten kysellään, että miksi tapahtumatakuuta ei haeta. 
Ei me tätä festivaalia pystytä perumaan.  
Aleksanterin teatterissa 375 paikkaa, joista meidän festivaalimme aikana on mahdollista myydä 66 paikkaa. Lipputuotto on mitätöntä. 66 katsojaa sisältää työryhmän jäsenetkin, jotka ovat katsomon puolella. Se on kuitenkin tyhjää parempi ratkaisu. Vaihtoehtona on esittää vain omalle jengille tai tyhjille katsomoille. Nämä ovat henkisesti suuria duuneja monelle. Nämä ovat vaikeita teoksia, ja niihin on mennyt paljon harjoitusaikaa. Vaikka ne lämmitetäänkin, niissä on kova työ opetella teokset uudestaan. Sitä työmäärää pitää kunnioittaa. Ei me tätä festivaalia pystytä perumaan.  
 
Mielestäni striimaukset toimivat konserteissa jokseenkin, mutta eivät teatterissa tai oopperassa. Jotta se onnistuisi, pienimuotoiset esitykset, jotka perustuvat intimiteettiin ja vuorovaikutukseen yleisön kanssa, pitäisi käsikirjoittaa uudestaan ja tehdä niistä elokuvantapaisia. Ei normaali näyttämöilmaisu sovi striimiin, ilmaisukin pitäisi kutistaa. Kamerataltioinnit pitäisi suunnitella, editoida, ohjata, ja se maksaa niin paljon, ettei me näillä penneillä... hädin tuskin voimme maksaa asiallisia palkkoja tekijöille. Ei rahaa mitenkään riittäisi monikamerataltiointeihin.  
 
Vielä loppukaneetiksi, en olisi voinut uskoa, miten hyvin Jussi Moilan teksti Oikeusjuttu Franz Kafkan pohjalta istuu tähän päivään. Se on ihan nappi silmään. Tilanne, jossa Josef K huomaa aamulla tulleensa pidätetyksi ja kuuntelee kun sille luetaan lakikirjaa: “liirum laarum, hössel strössel...”, eikä hän ymmärrä siitä mitään... Olemme siinä tilanteessa juuri nyt. Se olisi voitu kirjoittaa tästä kulttuurikentän 1,5 vuoden työsulusta ja tilanteesta, jossa me nyt olemme.  
 
Tämä on katkeraa, mutta periksi ei anneta. Perkele.  
 
 
Reetta Ristimäki on laulaja, ohjaaja ja näyttelijä. Hän on ollut perustamassa Ooppera Skaalaa ja Musiikkiteatteri Kapsäkkiä sekä vuodesta 2016 alkaen johtanut omaa tuotantotoimistoaan Greta Tuotantoa ja vastannut perinteikkään Suomalaisen kamarioopperan taiteellisesta linjasta ja taloudesta.
 
Sivustolta oopperaryhmat.fi, löytyy tietoa esityksistä sekä muun muassa niiden raiderit niin suomeksi kuin englanniksikin. Helsingin oopperakesä Helsingin oopperakesä — Aleksanterin teatteri -festivaali 19.8.-5.9.2021 Aleksanterin teatterissa, muun muassa TINFO on festivaalin viestintäyhteistyökumppani ja tukija. 
 

Kuva: Tanja Ahola

 

 


Haastattelusarjan aiemmat osat:

Sarianne Paasonen, mitä kuuluu?

Geoffrey Erista, mitä kuuluu?

Sinua voisi kiinnostaa

Haastattelu Festivaalit