09.05.2019

Hanna blogikuva

Riskityön raadollisuudesta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustekoihin

Raportti Valta, vastuu, vinoumat – tasa-arvo ja yhdenvertaisuus esittävissä taiteissa julkistetaan tänään. Nyt tiedämme entistä paremmin, mikä on tasa-arvon tila, minkälaisia ovat ongelmat ja kuinka paljon alalla työskentelevät joutuvat kohtaamaan joko itseensä tai muihin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, syrjintää tai seksuaalista häirintää. Jo alun perin uumoilimme, että seksuaalinen häirintä on vain yksi osa alalla vallitsevaa vallan väärinkäyttöä, epätervettä työskentelykulttuuria.

Myönnän rehellisesti, että vastausten tuottama kuva taidetyön arjen todellisuudesta yllätti raadollisuudellaan. Tuo raadollisuus pitää sisällään ei vain epätasa-arvoa ja syrjintää, suuren määrän henkistä väkivaltaa, siis erilaista työpaikkakiusaamista. 

Rakenteelliset epäkohdat, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puutteellisuudet, valta ja sen vinoutumat sekä väärinkäytökset kytkeytyvät toisiinsa. Kyselystä saa epäsuorasti käsityksen myös johtamisesta ja esimiestyöstä, työskentelykulttuurista ja toimintatavoista. Useissa vastauksissa viitattiin hierarkkiseen ja läpinäkymättömään työskentelykulttuuriin.

Kyselystä välittyy kuva ankarasta työkuormituksesta, piittaamattomasta ja epäterveestä työskentelyilmapiiristä sekä koventuneesta kilpailusta, jota työtilaisuuksista käydään. Kiusaaja tai häiritsijä on useimmiten työtoveri tai kollega, toissijaisesti lähiesimies, esimiesasemassa oleva tai muu, jolla on valtaa ja johon nähden uhri on alisteisessa asemassa. Suomi on myös esittävissä taiteissa työpaikkakiusaamisen maa.

Taidetyön ”erityispiirteiden” varjolla ei voida hyväksyä väärinkäytöksiä. Nyt ei ole tarpeen tai syytä osoittaa sormella yksittäisiä syyllisiä. Kyse on myös kollektiivisesta vastuusta, kulttuuri- ja taidepoliittisesta päätöksenteosta ja linjauksista ja rakenteellisten epätasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puutteesta aiheutuvien ongelmien ratkaisusta. Tuleva hallitusohjelma toivon mukaan asettaa yhdeksi tavoitteekseen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskulttuurin edistämisen, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisen politiikan tekemisen. Tarvitaan sekä rakenteellisten että työyhteisössä vallitsevien ongelmien ratkaisua.

Tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, reilun ja läpinäkyvän työskentelykulttuurin on oltava toimintaa ohjaava ja tunnustettu arvo. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee ottaa kollektiivinen vastuu yhteiskunnan, työyhteisöjen ja yksilöiden kesken. Nyt täytyy etsiä kaikki mahdolliset keinot, joilla tilannetta korjataan. Taide- ja yhdenvertaisuustietoisuudesta taide- ja yhdenvertaisuustekoihin. Reilua työskentelykulttuuria rakennetaan joka päivä arjen käytännöissä.

Kaunis kiitos arvoisat vastaajat! Kiitos hyvät yhteistyökumppanit. Tätä kyselyä ei toden totta tehty turhaan! Kysely toteutettiin ripeässä aikataulussa, tulokset julkaistaan ja jaetaan käyttöön.

Meillä on nyt olemassa dataa, laadullisia pohdintoja, kommentteja. Tässä on rikas aineisto, jota tulemme jatkotyöstämään. Meillä käsissä oleva tieto vaatii toimintaa ja tekoja. Tämän kyselyn lopullinen arvo punnitaan siinä, miten hyvin epäkohdat saadaan kitketyksi.

Kenen teatteri?

TINFO käynnisti yhteistyössä Globe Art Pointin kanssa somekampanjan #kenenteatteri #vemsteater #whosetheatre. Se on osa moninaisuustyötä, huomion kohdentamista siihen ikävään tosiseikkaan, että instituutioistamme monimuotoisuus on kaukana. Ensi viikolla Hanasaaressa etsitään keinoja, miten taide- ja kulttuuri-instituutiot avataan eri taustaisille ihmisille niin, että heidät käsitetään aktiivisiksi taiteen ja kulttuurin tekijöiksi ja toimijoiksi, ei ainoastaan yleisöksi? #Stophatrednow tarjoaa työkaluja inklusiiviseen, antirasistiseen ja feministiseen toimintaan.

Kampanjassamme olemme suunnanneet moninaisuuskysymyksiä teatterinjohtajille – iloisesti olemme yllättyneet siitä, että niin moni on spontaanisti vastannut. Kiitokset! Saadaan näkyväksi sitä, mitä teattereissa ajatellaan ja miten siellä toimitaan. Kampanjamme toimii herättäjänä ja sysääjänä toimintaan. Puskua tarvitaan monelta suunnalta.

Kohti kansalaisten teatteria

Hyvää Eurooppa-päivää! Ensi viikolla alkaa Dresdenissä European Theatre Conventionin tapahtuma, jossa keskiössä ovat osallistava teatteri ja kansalaisteatteri. Julkista tukea nauttivien suurten institutionaalisten teattereiden on enemmän kuin aiheellista pohtia olemassaolon oikeutustaan ja sitä, miten ne pystyvät nykyistä paremmin rakentamaan itsestään kansalaiskohtaamisen alustoja. Kiinnostavaa on katsoa, ollaanko vain pyhäpuheiden asteella.

Utopiakonsultaatiossa – todellisuutta toisin

Todellisuuden tutkimuskeskuksella on esityksellinen palvelu, Utopiakonsultaatio: ”Utopiakonsultaatio on mielikuvituksellinen maailmanparannussuunnitelma, joka avartaa välittömästi asiakkaan mielentilaa ja avaa uusia näkymiä elämään.” Osallistuin konsultaatioon HAMissa

Sain ikioman konsultin Talvikki Eerolan, jonka kanssa matkasin Paweł Althamerin näyttelyssä.

Tuo yhteinen matka ei osunut sopivampaan saumaan. Pää oli räjähtää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusraportin paineesta ja sitten kun kaikki oli miltei valmista, oli ylellistä päästää irti. Näin yhteisen konsultaatiomme tajunnan- ja maailmanlaajennuksena. Tuo tunti oli syvästi merkityksellinen. Hämmästyttävää, miten utopiakonsultti pystyy synnyttämään meille yhteisen jaetun tilan, jossa ryhdymme maadoittumaan ympäristöömme radikaalisti uusin tavoin. Havaintomaailma alkaa muuttua, se virittäytyy uusille aallonpituuksille, jotka arjessa ovat harvemmin aistittavissa. Nyt minulla on muutamia salaisia välineitä, joiden avulla voin riuhtaista itseni lentoon pois automatisoidusta havainnon vankilasta. Kiitos Talvikki!

Kauneuden painosta

Kauneuden paino on jumalaisen kaunis kirja, jonka kuvista syntyy miltei kolmiulotteinen, kosketusaistia puhutteleva elämys. Yhtään vähempää ei pidä ollakaan, kun asialla on Pasi Räbinä, taiteellis-kokeellista työtään Oulun kaupunginteatterissa tekevä pukusuunnittelija. Kirjan nimi on oivallinen viitatessaan kauneuden itseisarvoiseen merkitykseen, sen esteettis-poliittiseen painoarvoon ja samanaikaisesti yhteen tekniikkaan, jolla näyttämöpukujen kankaita valmistetaan ja materiaaleja muokataan.

Pasi Räbinä kiittää esipuheessa tekstiilitaiteilija Maija Pellonpää-Forssia ja ennen kaikkea Oulun kaupunginteatterin puvustamoa, osoittaa kiitoksensa puvustonhoitaja Annukka Vallalle, apulaispuvustonhoitaja Arja Lehdolle ja Eila Roviolle, teatteriompelijoille Marika Heikkiselle, Leena Ollikaiselle, Laura Luosujärvelle, Raija Kilpiölle ja pukijoille Aino Kasville ja Pirkko Hansen-Haugille. Räbinä kirjoittaa keskinäisestä innostavasta yhteistyöstä ja näiden ammattilaisten työpanoksesta, luottamuksesta, ammattilaisuudesta ja vastuunottamisesta – tällaisessa prosessissa syntyy suunnittelultaan ja toteutukseltaan laadukas teatteripuku. Oulun kaupunginteatterin puvustamo onkin eräänlainen kokeellinen laboratorio. Kiitokset lähtevät myös näyttelijöille, tanssijoille, oopperalaulajille, esiintyjille.

Mielen täyttää kiitollisuus: tässä maassa on vielä mahdollisuus tehdä tällaisia kirjoja, löytyy myös paikallista ymmärrystä, säätiöiden ja rahastojen tuella ja Aalto-yliopiston tutkimushanke FiDiPro Costume selkärankana! 

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät