02.08.2011

Röyhkeän häpeällinen Kaaos Pleasancen Courtyardissa Edinburghin Fringe Festivaalilla

”Näyttämöllä ei kiinnosta sisäsiisteys.  Kammoksun latteita henkilöitä näyttämöllä”
  
Kaaoksessa kolme tasavahvaa naista – opettaja, toimittaja ja psykoterapeutti – ottavat pultteja, kun kaoottisuutta lähentelevissä elämäntilanteissa hirttää kiinni. Kaaoksen naiset ovat heimosukulaisia vaikkapa Absolutely Fabulousin Ednan ja Patsyn tai Pedro Almodovarin elokuvien henkilöiden kanssa.

Irene Aho tekee KAAOS-näytelmän skottilaisten näyttelijöiden kanssa. Esitys nähdään ke 3.8. Pleasance Courtyardissa Edinburgh Fringe Festivaalilla.

 
Kaaoksen naiset edustavat hyvin koulutettua keskiluokkaa, he ovat älykkäitä ja yhteiskunnallisesti valveutuneita.  Kaaoksessa ei nähdä elämää suurempaa kreikkalaista tragediaa vaan arjen ongelmien kasautumista kimurantiksi kierteeksi.  Kaaoksen nykynaisten tapa olla tässä maailmassa on kaukana kiltteydestä, sopeutumisesta ja itsensä pienentämisestä. Tässä esityksessä naiset ovat kaaoksensa kokoisia, paradoksaalisestikin.

Ohjaaja Irene Aho muistuttaa, että Kaaoksen naisilla on sisäistä voimaa: nainen voi olla oman elämänsä herra siitä huolimatta, että elää jatkuvassa kaaoksessa.  Kaaoksen naiset ovat sosiaalisesti avoimia ja kaukana hillityistä skandinaaveista, jotka aukaisevat suunsa vain äärimmäisessä pakkotilanteessa. Mika Myllyaho on päässyt hienosti kiinni siihen, millä tavoin naiset kommunikoivat  keskenään. Parhaat naurut ja loputtomat hepulit koetaan hauskojen ja älykkäiden naisten keskinäisissä gettogethereissä. Naiset osaavat myös luottaa ja turvautua toisiinsa. Hädän hetkellä nainen ei ystäväänsä jätä.
 
Röyhkeän häpeällisessä esityksessä naiset ovat olemassa seksuaalisina olentoina, mutta myös yhteiskunnallisesti, ammatin kautta tai äitinä.  Kaaos käsittelee työuupumusta, työn menettämisen pelkoa, naisten väkivaltaa, raadollista äitiyttä, yksinäisyyttä, kiltteyteen sairastumista ja ylipsykologisointia.  Röyhkeyttä on näyttää naisen koko väripaletti sulkematta tummia sävyjä pois. 

Irene Aho kammoksuu latteita henkilöitä näyttämöllä: ”Sisäsiisteys ei ole kiinnostavaa näyttämöllä aiheen eikä näyttelijäntyön tasoilla. Haluan pyrkiä vapauttamaan näyttelijän sisäsiisteydestä saadakseni ihmisen näkyväksi katsojalle  sekä tämän traagisuudessa että koomillisuudessaankin.”
 
Casting oli ihan oma juttunsa, jonka ohjaaja teki nyt ensimmäistä kertaa vieraskielisten näyttelijöiden kanssa. Irene Aho ei ohjaa tiukan muodon kautta vaan casting ja sitä seuraavaa ohjaus on ennen kaikkea tarkkaa näyttelijän energian lukemista. En halua paketoida näyttelijää rooliin. Tärkeämpää ohjaajalle on havaita, minkälaatuista näyttelijän energia on ja miten keskinäiset energiat virtaavat näyttelijöiden välillä. On hienoa katsoa kun näyttelijä lukee vastanäyttelijänsä huumoria: ”Nopeasti hullu toisen hullun tunnistaa…  Etsin pelottomuutta ja röyhkeyttä,  josta käsin näyttelijäT voivat sitten ryhtyä luomaan näitä ylitsevuotavan hulvattomia hahmoja.  Ei ollutkaan yllätys, että kun casting oli tehty, niin energian jakaminen, skottityttöjen ihanasti pulppuileva keskustelu  alkoi heti. Näyttelijät olivat saaneet kiinni olennaisesta. Heillä oli välitön halu ammentaa materiaalia  omasta elämästään.  Tästä se lähtee, ajattelin.  ”
 
Kaaoksessa jokainen nainen saa väkivaltaisia purkauksia tilanteissa, joissa elämänpiiri ja oma liikkumavara kapenee.  Yksi ottaa pultit lakkautettavan koulun 100-vuotisjuhlassa, toinen huoltajuusoikeudenkäynnin aikana, kolmas ehkä liian myöhään hautausmaalla halutessaan yrjötä äitinsä haudalle, tämän vietyä tyttäreltään itsetunnon. Nainen, jolta oma tila on viety, haluaa olla vain rauhassa., eikä silloin viaton sivustakulkijakaan, kahvilassa liian kovaa kännykkäänsä puhuva mies, voi välttyä naisen yllättävältä turpaanvedolta. Varokaa!

Hanna Helavuori

(Artikkeli on tehty brittiläistä yleisöä varten ja se on luettavissa myös englanniksi.)