28.08.2015

R(p)ahan kosketus

Suomen Kulttuurirahasto on julkaissut katsauksen Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan. Katsausta edelsi Kulttuurirahaston vuonna 2013 toteuttama ja paljon polemiikkia herättänyt kansalaiskysely, jossa suuri joukko vastaajia arvioi 32 ennalta nimettyä suomalaista taiteilijaa ja sitä, miten ”vaikuttuneita” kunkin taiteilijan työstä ja teoksista oltiin.

SKR on halunnut julkisen talouden synkennyttyä tarkastella taiteen rahoitusjärjestelmää ”tähänastista kokoavammasta näkökulmasta”, olla aloitteellinen ja pohtia omaa rooliaan. Säätiöt SKR näkee ”vakiintuneiden rakenteiden ja ajattelutapojen haastajana ja siten taiteen kentän ”moniäänisyyden ja dynamiikan” edistäjänä. Katsaukseen sisältyy uudenlaisten rahoitusmuotojen ja tuotantoalustojen kehittämisideoita: investointiajattelua, taiteen kentän riskinkantokyvyn ja likviditeetin turvaavien ratkaisumallien pohdintaa, ”taloudellisen iskunkestävyyden” kasvattamista, yhteistyösopimusajattelua jne.

Markkinatalous on se ”globaali käyttöliittymä”, joka otetaan annettuna. Katsaus kertoo, miten markkinoiden näkökulmasta ”vastikkeeton rahoitus on häiriö”: vastikkeetta apurahalla työtä tekevä taiteilija saa aikaan sen, että apurahatta työskentelevä kollega joutuu alihinnoittelemaan työnsä.

Katsauksen lukeminen saa kysymään, kenen asialla tässä ollaan, kenen puolesta puhutaan ja mitä arvoja välitetään. Kulttuurin ja taiteen 0,8 %:n osuutta katsauksessa pidetään harhaanjohtavana, koska siinä ei ole huomioitu muita ”rahavirtoja” kuten taidekoulutusta tai taiteen perusopetusta. Katsaus haluaa sanoa, että alallehan virtaa rahaa paljon enemmän, mitäs inisette.

Moniarvoisuus näyttäytyy rahoittajan näkökulmasta ”edunvalvontana”, marginaalisen tukeminen on ”epäpopulaarin” puolustamista. Hankkeiden arviointia pitäisi laajentaa yleisöjen suuntaan. Katsaus saa taiteilijat näyttäytymään korporatiivisena valtakeskittymänä, itsekkäänä ja omia intressejään ajavana joukkona, jonka tekemän työn tuloksena syntyy vain vähän taidetta, joka olisi ”maksun arvoista”. Ja nyt tämä kenttä käy siilipuolustustaan, jotta sen ”etuihin” ei koskettaisi. On hämmentävää, että katsauksesta välittyy taidevihamielinen, kyyninen suhde taiteisiin ja taiteilijoihin.

Rahan kosketus voisi olla hieno case tutkia sen sisältämän kielenkäytön tuottamia merkityksiä, tekstin valtapositioita, kytköksiä ja yhteyksiä, joihin taiteen rahoitus nyt sidotaan. Tässä käydään managerialismin ja uusliberalismin lippua heiluttaen taiteilijoita ja taiteen kenttää, vertaisarviointia ja ”korporatiivista” järjestelmää vastaan. Katsauksesta välittyy ansaitsemisen, vastikkeellisuuden ja ehdollisuuden ideologia: taiteilijan tulee ansaita olemassaolonsa yhteiskunnassa. On ristiriitaista, että taidetta ja kulttuuria puolustavan säätiön julkaisusta välittyy eetos, jossa taiteen ja taiteilijoiden asema alkaa näyttäytyä kyseenalaiselta.

SKR haluaa laajentaa keskusteluun osallistuvien piiriä ja näin vahvistaa taiteen asemaa. Se näkee oman roolinsa eri intressitahojen kohtaamisen mahdollistajana. Katsaus päättyy hämmentävään lauseeseen: ”Viime kädessä on kysymys taidetuen yleisestä legitimiteetistä. Paljon riippuu siitä, säilyttääkö taide kykynsä koskettaa yleisöään ja marginaalinen kykynsä nousta valtavirtaan.”

Katsauksen nimi on Rahan kosketus, viittaako se Orson Wellesin inhorealistiseen rappion kuvaukseen Pahan kosketus, jossa hyvä ja paha ovat toisiinsa kietoutuneena? – Kylläpä nyt tuli purkaus. Olen pahoillani.

Tyrmässä ja vankilateatteriseminaarissa

Teatterikorkeakoulun seminaarissa pohdittiin vallankäytön kulttuuriin sijoittuvan vankien kanssa tehtävän yhteisöteatterin, vankiyleisöille tehtävää teatteria ja vankilakokemuksia aiheenaan käyttävää teatteria. Siis teatteria, taidetta, joka on tekijöilleen, yhteisöilleen ja yleisöilleen merkityksellistä ja vakavasti otettavaa taidetoimintaa vailla pejoratiivista ”hoiva-”, ”hyvinvointi-” tai mitään muutakaan etuliitettä. Me näimme Tyrmän (dramaturgia ja ohjaus Hanna Ryti, valosuunnittelu Riika Karjalainen, esiintyjät Tuija Minkkinen, Kalle Pulkkinen, Emilia Sinisalo), Tuija Minkkisen kokemuksiin perustuvan ”ruumiillisen raportin”, joka hienolla tavalla demonstroi järjestelmää, sen kehollista ilmapiiriä ja sitä häilyvää ja usein sattumanvaraista rajaa, kuka päätyy rikolliseksi ja kuka ei. Suomalaisen vankilateatterin pioneeri Hannele Martikainen Taittuu ry:stä kertoi ohjaajantyöstä vankiloissa, Suomen Kansallisteatterin näyttelijä, Kiertuenäyttämön perustaja ja piakkoin näyttelijäntyöstä hoitolaitosyhteisössä väittelevä Jussi Lehtonen kertoi Suomen Kansallisteatterin suunnitelmista Vankilasta vapautuvien teatterista ja teatteriopettaja, TeaKin opiskelija Annukka Valo omasta taiteellisesta työskentelyssään vankilassa.

Hieno seminaari, joka tuli jälleen kerran osoittaneeksi vankilateatterin merkityksen ei pelkästään vankeinhoidon näkökulmasta vangeille vaan myös taiteilijoille itselleen.

Teatteri ihmeitä: miehiä, naisia, ihmisiä, kasveja

Katsomisviikkoon on mahtunut esityshelmiä (Tyrmän lisäksi): Árpad Schillingin Lúzer (Luuseri), Jarkko Partasen, Anni Kleinin & co. Fields of Glory – Kunnian kentät, Petja Lähteen ja Linda Wallgrenin Onnellinen veli ennakkona Helsingin kaupunginteatterissa ja Blau Fraun esitysinstallaatio kasvien keskellä.

Zodiakin yleisötyön 10-vuotisjuhlanäytös marssitti Eläintarhan urheilukentälle 50 halinalleasuista miestä. Miten nämä leikkisät miehet riisuvatkaan yhteen muottiin puetun maskuliinisuuden taakkaa, miten hellästi he koskettavat toisiaan, miten hienosti heidän ”pikkujalkansa” pystyvät sipsuttamaan, miten heiltä käyvät maaversiot Esther Williamsin uimakoreografioiden muodostelmista. Ja äänimaisema kuin Vangeliksen Chariots of Firessa! Sama ylevä odotus ja kamppailu!

Suuret kiitokset toivon ja optimismin möhkäleestä, jotka te Onnellisen veljen porukka minulle katsojana annoitte (kaikki muutkin mukaan lukien lavastus, valot, äänet…). Te olette esiintyjinä ihanan suvereeneja. Nautinko katsoa sellaista työskentelyä ja esittämisen iloa – joka solulla. Minä liikutuin syvästi jokaisen teidän näyttelijäntyöstä. Haluan ehdottomasti tulla katsomaan uudelleen, vain teitä katsoakseni! Niin se menee! Tämän tekstin voiman te kykenette fyysistämään ja piirtämään ruumiillanne tekstiin valetun toivon ja vapautuksen kaikenlaisista pakkopaidoista. 

Onnellinen veli on ihmissydänten valloitusretki, se tarjoaa myötätuntoa, toivoa, rakkautta ihmiseen, aitoa naivismia, näyttelijöiden suvereniteettia. Petja Lähteen näytelmän kohotettu kieli voisi olla kynnys, mutta ei tälle porukalle. Jos nyt oltaisiin Lontoossa tai Hollywoodissa, joku olisi jo leffakäsistä ottamassa käsi ojossa. Jos tämä ei liiku ja liikuta, niin on ihme ja kumma! 

Keskustelua suomalaisesta ja egyptiläisestä todellisuudesta

Kairon yliopiston journalistiikan opettaja, kulttuuritoimittaja Rana Khaled on yksi niistä 21 journalistista, jotka ovat tutustumassa Suomeen Ulkoasiainministeriön FINLAND Foreign Correspondents' Programme -koulutusohjelman (FCP) osallistujana.  Rana halusi tietää suomalaisesta teatterista. Kohtaamisesta sukeutui pitkä keskustelu. Rana oli erityisen vaikuttunut dokumenttiteatterista, sen työskentelymetodeista ja lähtökohdista. Samoin hän oli kiinnostunut siitä tiedosta, että meillä teatteri kytkeytyy kansalaisyhteiskuntaan ja että meillä on sankka joukko harrastajateatterintekijöitä ja siihen, että meillä on myös teattereita, jotka tekevät teatteria lapsille ja nuorille. Me puhuimme sananvapaudesta, me puhuimme taiteilijoiden kansainvälisen yhteistyön ja kaikenlaisen liikkuvuuden puolesta. Ja tiedoksi: 35 % Egyptin toimittajista on naisia ja ammatti on vaarallinen.

Rana kirjoitti mediaharjoittelussaan Ilta-Sanomissa artikkelin, jonka laukaisema asiattomien kommenttien määrä oli täysin käsittämätön. 

Eläköön meidän outous!

Jäniksen vuosi Edinburghin Fringessä on positiivisessa mielessä hämmentänyt kaiken nähneitä ja kokeneita brittejä: "Where to even start? This is certainly one of the weirder plays at this year's Fringe... 'The Year Of The Hare' is hard to describe, but even harder to forget." Vastaanotto on tiivistettävissä ajatukseen: ei tällaista kukaan muu tee. Kerrassaan mahtavaa, uskotaan teatteriimme ja siihen, että sillä on annettavaa muullekin maailmalle!

twitter.com/tinfotweets