Saara Juvonen
Työvaihto-organisaatio: City Parks Foundation / SummerStage Festival, New York, USA
Työvaihdon ajankohta: 13.8.–25.8.2013
TYÖVAIHTONI YHDYSVALLOISSA
Taustaa
Alkuperäinen oma tavoitteeni TAIVEXin työvaihdolle oli toteuttaa se Yhdysvalloissa ja tutustua siellä taidekentän rahoitukseen. Kokeilin kepillä jäätä ja yritin hankkia työvaihtopaikkaa ilman aiempia kontakteja. Koska vaihtopaikan löytäminen tällä tavalla osoittautui hankalaksi, päätin turvautua vanhoihin kontakteihin. Paikka löytyi ensi yrittämällä, vaikka aikataulutus osoittautuikin ensin hankalaksi. Lähdin työvaihtoon itsenäisesti omista tavoitteista ja toiveista käsin, ilman lähettävää taustaorganisaatiota.
Suoritin työvaihdon New Yorkissa City Parks Foundationin SummerStage -festivaalin lastenohjelman assistenttina. City Parks Foundation tarjoaa ilmaisia ja saavutettavia taiteen, urheilun ja liikunnan sisältöjä New Yorkin puistoissa, kaikissa viidessä kaupunginosassa. SummerStage on oma festivaalikokonaisuus, joka itsessään tarjoaa erittäin laajan kokonaisuuden eri taiteen alojen ohjelmistoa. Pelkästään festivaalin lastenohjelma tuottaa yli 100 esitystä kahden kuukauden aikana. Kokonaisuudessaan ohjelmaa on kolme kertaa päivässä ja festivaalin päälava sijaitsee Central Parkissa. Festivaali on tunnettu erityisesti musiikkikokonaisuuksistaan. Taustalla oleva säätiö, yksityiset lahjoittajat ja yrityskumppanit mahdollistavat ilmaisen sisäänpääsyn esityksiin. Pyrkimyksenä on kulttuurin saavutettavuus mahdollisimman monella alueella ja mahdollisimman monelle ihmiselle.
Työvaihtopaikan valinnan kautta, tavoitteeni työvaihdolle muotoutuivat tutustumiseksi vastaanottavaan organisaatioon CityParks Foundationiin, sen organisaatiomalliin ja sen järjestämään SummerStage -festivaaliin. Tavoitteenani oli myös tutustua festivaalin rahoitus- ja yhteistyökumppanimalleihin. Myös verkostoituminen festivaalin eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa oli tärkeä päämäärä työvaihdolle.
Työjaksoni sijoittui samaan aikaan, jolloin suomalaisia sirkustaiteilijoita esiintyi festivaalilla. Suomalainen nykysirkusryhmä oli osa festivaalin yhteydessä ensimmäistä kertaa järjestettävää nykysirkusfestivaalia. Tämän kokonaisuuden järjestämiseen osallistuminen oli yksi pääasiallisista työtehtävistäni. Toimin ennen kaikkea suomalaisen ryhmän ja järjestävän organisaation yhteyshenkilönä.
Yhtenä osana työvaihtoa osallistuin myös Circus Now -verkoston järjestämään seminaariin Speaking Circus, sirkuksesta kirjoittamisesta. Kokonaisuus oli suunnattu erityisesti kriitikoille ja eri venueille. Pidin tilaisuudessa esittelyn suomalaisesta nykysirkuksesta Sirkuksen tiedostuskeskuksen puolesta.
Nykysirkus käsitteenä ja taiteenalana on vasta kehittymässä Yhdysvalloissa. Circus Now on uusi verkosto, jonka päämääränä on tuoda tekijät yhteen, kehittää taiteenalaa ja tehdä sitä tunnetummaksi. SummerStagen nykysirkusfestivaali ja järjestetty seminaari palvelivat osaltaan molemmat tätä tavoitetta.
Tavoitteiden toteutumisesta
Koin jo etukäteen kiinnostavaksi näkökulmaksi seurata suomalaisen ryhmän vierailun toteutumista festivaalilla. Seurasin sitä kahdesta eri näkökulmasta – sekä suomalaisten toimijoiden, että vastaanottavan organisaation kannalta. Suomalaisten toimijoiden projektin tarkkailu antoi arvokasta tietoa kansainvälisten yhteistyöhankkeiden toteuttamisesta ja mahdollisista kehittämisnäkökulmista - miten eri tavoitteet ja odotukset toteutuvat käytännössä. Samalla pääsin myös seuraamaan miten yleisö vastaanotti teoksen Yhdysvalloissa. Tarkastelin myös yleisemmin mitä festivaalilla ohjelmoidaan ja miten esitykset vastaanotetaan.
Eri tavoitteeni työvaihdolle toteutuivat eri tavalla, toiset niistä hyvin paljon konkreettisemmin kuin toiset. Ennen kaikkea opin tuottajuudesta, ja omasta tuottajuudestani. Lähtiessäni työvaihtoon olin menossa paikkaan, jossa esittävä taide ja sen käytännöt tunnetaan hyvin. Olin menossa oppimaan parhaita käytäntöjä, yllättymään ja imemään itseeni vaikutteita. Paikan päällä, jo ensimmäisten päivien aikana, tilanne osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi. Kävi ilmi, että sirkuksen esittäminen ensimmäistä kertaa osoittautui vastaanottavalle organisaatiolle haasteeksi. Vaikka kyseessä oli taho, joka on esittänyt teatteria ja tanssia aiemmin, koettiin sirkuksen sisältö jollain tapaa vieraaksi. Projektin esivalmistelut olivat jääneet keveiksi, mikä vaikutti olennaisesti prosessiin. Kun minä aloitin työvaihdon, luulin tulevani enemmän tarkkailevaksi osapuoleksi ja mukaan vain joihinkin käytännönasioihin, mutta pääsin tekemään tuotantotöitä parhaimmillaan. Työvaihdon kannalta oli kyllä motivoivaa, että oli konkreettista tekemistä. Toisaalta ulkopuolisena minulla oli myös mahdollisuus tarkkailla projektin etenemistä ulkopuolisen silmin.
Toimin järjestävän organisaation ja esittävän ryhmän välissä, yrittäen saada asiat toimimaan mahdollisimman hyvin. Oma tuottajuuteni, sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky olivat käytössä. Yksi mielenkiintoisimmista päätelmistäni oli, että järjestävän tahon tiimistä puuttui konkreettisesti ammattituottaja. Koin, että jos olisin itse voinut osallistua projektiin aiemmassa vaiheessa, olisin voinut olla paremmin hyödyksi. Henkilökuntaa oli riittävästi, mutta henkilökunnan osaaminen ja toisaalta vaatimustaso eivät aina kohdanneet niin, että siitä olisi selvitty ilman haasteita tai kokonaisvastuussa olevan henkilön ylikuormittumista.
Tutustuin myös festivaalin lastenohjelmistoon. Kiersin eri kaupunginosissa katsomassa mitä esitettiin ja millaisen vastaanoton esitykset saivat. Kunnianhimoinen ja kunnioitettava kattaus ohjelmistoa. Myös sirkuksen sisällöt ohjelmistossa olivat mielenkiintoisia. Ne kertoivat nykysirkuskentän kehitysvaiheesta, ja yleisön reaktiot taas taiteenalan vastaanotosta.
Minun onnekseni työohjaajani oli aktiivinen ja osallistava. Pääsin mukaan moniin tapaamisiin. Kaiken kiireen ja kaaoksen keskellä hänellä oli myös aina aikaa vastata kysymyksiin, selittää asioita ja kertoa organisaatiosta ja eri toimintatavoista. Käytimme aikaa myös purkukeskusteluun ja asioiden pohtimiseen kehittämisnäkökulmasta.
Hän jakoi myös verkostonsa ja edesauttoi tapaamisten järjestelyssä. City Parks Foundationin henkilöstön tapaamisten lisäksi kävin tapaamisissa Lincoln Centerissä (Lincoln Center for the Performing Arts) ja Kennedy Centerissä (The John F. Kennedy Center for the Performing Arts, Washingotn DC). Verkostoitumiseen oli hyvä tilaisuus myös The New Victory Theatressa järjestetyssä Speaking Circus -seminaarissa missä oli paikalla kattava joukko esittävän taiteen toimijoita. Kävin myös tapaamisessa Big Apple Circusissa, lähinnä juttelemassa heidän Clown Care toiminnastaan, josta nykyisen työpaikkani Sairaalaklovnit ry:n sairaalaklovnitoiminta on lähtöisin.
Taivexin rooli
Taivex teki työvaihdosta tavoitteellista toimintaa. Olisin, varmasti sopivassa elämäntilanteessa voinut suorittaa samanlaisen jakson työvaihtona myös ilman Taivexin kaltaista tahoa, mutta en ole varma, olisiko se ollut yhtä päämäärätietoista. Taivexin kautta vaihto oli pakko strukturoida ja sen jälkeen myös analysoida ja suhteuttaa omalta osalta koko koulutuskokonaisuuteen. Näin ollen mahdollista itsenäistä työvaihtojaksoa vahvemmin, se on varmasti hyödyllisempi myös jatkoa ajatellen.
Taivexin tuki myös virallisena tahona, tarpeellisten painoarvoa tuovien dokumenttien muodossa, oli oleellinen. Myös taloudellinen tuki oli tärkeä osa kokonaisuutta. Toisaalta olin varmasti yksi harvoista osallistujista, joka kustansi Taivexin ja Sirkuksen tiedotuskeskuksen lentolipputukia lukuun ottamatta työvaihdon täysin omakustanteisesti ilman taustaorganisaatiota. Näin ollen omalla kohdallani kokonaiskustannuksissa Taivexin lentolipun 1/3 ei lopulta tuntunut enää niin merkittävältä osuudelta.
Työvaihdon arviointia
Ulkomaille lähdettäessä, oman pelikentän ulkopuolelle mentäessä, oma persoona ja tässä tapauksessa myös oma tuottajuus uudessa ympäristössä on tarkastelun alla. Pyrin keräämään matkan aikana käytännön kokemuksia ja uusia ajatuksia, joita voisin hyödyntää työssäni. Omista työympyröistä ja tekemisen tavoista irtautuminen antoi mahdollisuuden tyhjentää ajatukset ja inspiroitua pienimmistäkin uusista ideoista ja tekemisen tavoista.
New York on kaupunki, jossa tapahtuu loputtomasti. Se inspiroi. Syke on kiivas ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tunnelman voi imaista myös henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Samalla kaupunki on kuitenkin erittäin haasteellinen, kilpailu on kovaa ja joukkoon hukkuu. Pelkästään esittävän taiteen tarjonta on lähes ääretöntä. Näin ollen onnistuminen monessa asiassa voi olla erittäin vaikeaa. Paikallinen toimija taistelee samojen ongelmien kanssa kuin ulkomainen tulokas – katsojat, kritiikit ja rahoitus. Tämän kokemuksen kautta on helpompi suhteuttaa oma toiminta ja omat suunnitelmat osaksi laajempaa kokonaisuutta. Nyt on entistä vähemmän ruusuisia kuvia, epärealistisia odotuksia tai harhaluuloja kansainvälisestä viennistä.
Työvaihto herätti ajatuksia kulttuurivaihdosta. Mistä tavoitteista ja toiveista käsin ja missä todellisuudessa sitä toteutetaan. Tässä tapauksessa järjestäjän puolella kyseessä oli ensimmäinen nykysirkusfestivaali, jolla pyrittiin myös omalta osaltaan koko SummerStage -festivaalin sisältöjen kehittämiseen. Festivaali ohjelmoi ensimmäistä kertaa sirkusta ja mukana oli heti tunnettu eurooppalainen nykysirkusryhmä. Tahtotila, tavoitteet ja odotukset olivat korkealla.
Esittävän ryhmän näkökulmasta kyseessä oli taas Yhdysvaltojen ensi-ilta. Suuren, sekä työssä että rahassa mitattavan, panostuksen tulos. Tavoitteena oli tietysti saada paikalle runsaasti katsojia, kriitikoita ja potentiaalisia ostajia.
Miten nämä eri tavoitteet, toiveet ja tahtotilat sitten onnistuvat, on monen asian summa. Oikea ajoitus, oikea venue ja oikeat kontaktit ovat sekä myyjän että ostajan kannalta oleellisia.
Tavoitteiden onnistumiseen vaikuttaa myös organisaation toimivuus ja tiimityöskentely. Miten hyvin asetetut tavoitteet ja odotukset on kommunikoitu koko organisaatioon ja sitä kautta jalkautettu myös osaksi koko tiimin tavoitteellista toimintaa. Omasta näkökulmasta katsottuna oli helppoa huomata miten paljon ammattituottaja olisi voinut vaikuttaa eri asioihin ja olla mukana merkittävässä roolissa rakentamassa kokonaisuutta. Samalla huono ajoitus, ihmisten henkilökohtaiset elämät, sattuma ja monet muut liikkuvat palat ovat osa todellisuutta, joihin mikään taiteen tuottamisen teoria ei päde.
Asetetut tavoitteeni työvaihdolle toteutuivat lähes kaikilta osin. Ehkä olin enemmän konkreettisesti käytännön töissä kuin sivusta havainnoija tai organisaatiomallin tarkastelija. Toisaalta juuri käytännön työn kautta tutustuin ja ymmärsin organisaation ja sen eri tiimien vahvuudet ja toisaalta hauraat kohdat – missä olisi kehitettävää ja mistä ottaa mallia.
Työvaihdon suurinta antia oli kuitenkin ajatusmallien avartuminen. Opin tuottamisesta, hyvistä ja huonoista käytännöistä, omasta osaamisesta ja kaikesta siitä ammattitaidosta, jota vaikka meillä kaikilla Taivexin käyneillä tuottajilla ja meidän lukuisilla kollegoillamme on. Samat ongelmat ja onnistumiset ovat yhteisiä kohdemaasta riippumatta.
Parasta oli verkostoituminen, ideointi ja rajattomat mahdollisuudet, joita ihmisten kohtaaminen ja niistä avautuvat keskustelut valottivat. Henkilökohtaisen verkoston rakentaminen paikan päällä avasi yhtäkkiä niitä ovia, jotka olivat työvaihtopaikkaa hakiessa visusti kiinni. Verkostojen ja henkilökohtaisten suhteiden painoarvo kasvoi entisestään. Näitä rakennettuja kytköksiä voin luontevasti hyödyntää jatkossa. Konkreettisia mahdollisuuksia siihen on jo tullut.
Koen, että työvaihtoni osui hyvään kohtaan myös ajallisesti, ainakin paikallisen nykysirkuskentän näkökulmasta. Tapasin kenttää kehittämässä olevia toimijoita, joten jollain tapaa pääsen seuraamaan tätä kehitystä alusta alkaen. Myös erilaisia yhteistyökuviota syntyi.
Alkuperäistä tavoitetta ajatellen, en välttämättä oppinut niin paljoa rahoituksesta kuin olin ajatellut. Sitä vastoin, opin tuottamisesta, erilaisista toimintatavoista, uudesta työkulttuurista ja uudesta organisaatiosta. Katsoin asioita välillä etäältä, ja oli pakko olla ”huolehtimatta”, ainakin niistä asioista, joihin en voinut vaikuttaa. Ennen kaikkea työvaihto oli monella tapaa voimauttava, inspiroiva ja tapahtui ajallisesti minulle juuri sopivaan aikaan. Lähdin matkaan nöyränä oppimaan, palasin innostuneena omasta ammatistani ja osaamisestani.