31.08.2023
Saara Turunen, mitä kuuluu?
Kirjailija ja teatteriohjaaja Saara Turunen oli jo entuudestaan tuttu ja mieluinen tekijä Schauspielhaus Bochumin väelle, kun nyt on tulossa ensi-iltaan jo toinen hänen teoksensa tässä saksalaisessa teatterissa. Syyskuun ensimmäisenä nähdään Q-teatterin kantaesityksestä tuttu Järjen hedelmien ohjaus, käsikirjoitus ja visuaalisuus, mutta esiintyjät ovat Bochumin teatterin näyttelijäkuntaa. Turusen ja suomalaisen työryhmän kokonaistaideteoksen elinkaari pitenee ja se saa uutta yleisöä kotimaan ulkopuolelta. Hyvissä ajoin ennen Saksan ensi-iltaa puhuimme Saara Turusen kanssa ja aloitimme kysymällä, mitä kuuluu?
Saara Turunen: Oikein hyvää kuuluu. On juuri lauantai-iltapäivä täällä Bochumissa. Meillä loppui äsken Früchte der Vernunft (Järjen hedelmät) -teoksen harjoitukset, ja 1.9. on ensi-ilta. Hieman pitää tehdä vielä teknistä säätöä, mutta muuten tuntuu, että juttu alkaa olla valmis. Nyt voin oikeastaan siis vain nautiskella loppuajan täällä.
Ohjasin vuonna 2021 Bochumin Schauspielhausiin näytelmäni Das Gespenst der Normalität (Tavallisuuden aave), joka oli saanut kantaesityksensä Q-teatterissa vuonna 2016. Molemmat näytelmät on kääntänyt saksaksi Stefan Moster. Alunperin ajatus Tavallisuuden aaveen uudelleen tekemiseen lähti kai siitä, että teos sai Suomen esitysten jälkeen kansainvälisiä kutsuja, ja olisin halunnut vastata niihin, mutta se ei ollut mahdollista. Suomalaisesta teatterimaailmasta ei vain yksinkertaisesti löytynyt rakennetta eikä rahoja kansainvälisiin pyrkimyksiin. Niinpä teoksen lavasteet lähtivät kaatopaikalle. Se tuntui pahalta, ja toivoin, että jatkossa vastaava ei enää toistuisi. Perustin Turunen Companyn juuri tämän takia. Myöhemmin kerroin Tavallisuuden aaveen kohtalosta Performing HEL -katselmuksessa ja luulisin, että sitä kautta sain pyynnön tulla Bochumiin tekemään teosta.
Tuntuu, että saksalainen teatterikeskustelu on aina aika poliittista.
Saksalaisen Nachtkritik-teatterijulkaisun toimittajat valitsivat Das Gespenst der Normalität -teoksen yhdeksi vuoden tärkeimmistä esityksistä. Tuntuu, että se osui Saksassakin oikeaan hetkeen. Täällä eletään myös äärioikeiston nousua, ja samanlaiset kysymykset nousevat sitä kautta esiin. Uskon, että erilaisuuden pelko on universaali teema, ja juuri näistä toiseuteen ja feminismiin liittyvistä kysymyksistä täälläkin puhutaan. Tuntuu, että saksalainen teatterikeskustelu on aina aika poliittista. Tarkoitan siis siitä, että tekijät ja katsojat punovat teokset yhteiskunnalliseen keskusteluun useammin kuin Suomessa.
Usein kysytään, miten työskentely eroaa täällä Suomesta. Ensimmäisenä tulee mieleen, että Saksassa tietynlainen hierarkia on koko ajan läsnä. Minua puhutellaan usein Frau Turusena, ja on kauhistuttavaa, jos harjoituksissa satun vaikkapa lakaisemaan lattiaa. Silloin jostain kiiruhtaa siihen tarkoitukseen pestattu henkilö ja vie harjan kädestä. Muutenkin lähes kaiken käytännön työn hoitavat suunnittelijoiden assistentit. Heidän nimiään ei kuitenkaan näy esityksen nettisivulla. Se on vähän kummallista. Yksi todella mahtava asia täällä on dramaturgien läsnäolo ja osaaminen. Omalla produktiollanikin on dramaturgi, joka laatii mm. käsiohjelman, vetää yleisölle keskustelutilaisuuksia esityksen ympäriltä ja tekee podcastia, jossa näyttelijät puhuvat esityksestä.
Yksi todella mahtava asia täällä on dramaturgien läsnäolo ja osaaminen.
Muutimme ihan tietoisestikin tiettyjä asioita tulevaan Früchte der Vernunft -esitykseen verrattuna teoksen kantaesitykseen, kuten esimerkiksi vaikkapa laulun, jota lauletaan kirkkokohtauksessa tai vaihdoimme joitain ruokien nimiä. Pyrin aina siihen, että teksti kuulostaa paikalliselta. Mutta ennen kaikkea uudet näyttelijät tuovat mukanaan aina oman persoonansa ja ominaislaatunsa, se muuttaa teosta väkisin ja on vain hyvä asia. Toisaalta olen huomannut, että tekipä oman maansa ulkopuolella mitä tahansa, se tulee aina jollakin tavalla tulkituksi suomalaisuuden tai pohjoismaalaisuuden kautta. Huomasin, että joissain mediajutuissa minua verrattiin esimerkiksi Aki Kaurismäkeen. Tätä ei Suomessa ole muistaakseni tapahtunut, mutta muualla Kaurismäki on usein ainut tekijä, joka Suomesta tiedetään.
Harjoitukset ovat edenneet oikein mukavasti, joskin hyvin ripeästi, koska aika on ollut hyvin rajallinen. Työryhmässä on ollut mukana pari Das Gespenst der Normalität -esityksestä tuttua näyttelijää. Myös monet assistentit, teknikot ja tarpeiston ihmiset olivat tuttuja parin vuoden takaa. Kaikki tämä on helpottanut työntekoa, ja on ollut ihanaa kun moni on tullut sanomaan, että halusi mukaan nimenomaan tähän juttuun. Olen myös kiitollinen Suomen työryhmäläisille, jotka ovat siirtäneet osaamistaan tänne ja osa heistä on voinut olla paikan päälläkin. Se on ollut ihan parasta.
Voisin jatkossakin kuvitella ohjaavani omia teoksiani uudestaan myös muualle Eurooppaan. Mutta toisaalta nautin kuitenkin eniten suomalaisten näyttelijöiden kanssa kiertämisestä. Olimme Q-teatteriin tehdyn Järjen hedelmien -tuotannon kanssa viime keväänä vierailulla Belgiassa taidekeskus De Singelissä. Toivoisin, että trilogia tai sen osat voisivat saada vielä jatkoa tavalla tai toisella.
Kirjoitan parhaillaan uutta kirjaa. Se tulee ulos ensi keväänä. Siihen keskityn tämän Bochumin ensi-illan jälkeen.
Saara Turunen on kirjailija ja teatterintekijä. Hän on valmistunut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009. Hänen näytelmiään on käännetty lukuisille eri kielille ja esitetty useissa eri maissa. Huonetrilogian kaikki osat – Tavallisuuden aave (2016), Medusan huone (2019) ja Järjen hedelmät (2022) – ovat saaneet kantaesityksensä Q-teatterissa Helsingissä. Turunen on näyttämöteostensa lisäksi kirjoittanut palkitut romaanit Rakkaudenhirviö (2015), Sivuhenkilö (2018) ja Järjettömiä asioita (2021). Hänet on palkittu muun muassa Lea-palkinnolla vuonna 2020, Vuoden taiteilija -palkinnolla 2018, Suomi-palkinnolla 2016 ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla 2015.
Früchte der Vernunft saa ensi-iltansa Schauspielhaus Bochumissa 1.9.2023.