Säätiörahoituksen merkitys muodostuu vuorovaikutuksessa

Säätiörahoituksen merkitys ja vaikutus kulttuuri- ja sivistysjärjestöille muodostuu rahoitusprosessissa syntyvässä vuorovaikutuksessa, todetaan Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tuoreessa tutkimuksessa. Rahoitusprosessista tunnistettiin keskeisiä vuorovaikutuksen paikkoja, joissa sekä säätiöt että järjestöt voivat toimia ja vaikuttaa – ja joissa niillä on analyysin perusteella myös kehitettävää.

Cupore selvitti esimerkkitapausten kautta säätiörahoituksen merkitystä ja vaikutusta suomen- ja ruotsinkielisten kulttuuri- ja sivistysjärjestöjen toiminnassa. Säätiöille rahoituksen jakaminen on tapa toteuttaa niiden tarkoitusta. Kulttuuri- ja sivistysjärjestöt taas ovat rahoituksen saajina keskeisessä asemassa siinä, mitä säätiöiden rahoituksella käytännössä saadaan aikaan.

Säätiörahoituksen prosessissa neljä keskeistä säätiöiden ja järjestöjen vuorovaikutuksen paikkaa liittyvät kriteereihin ja tavoitteisiin, kieleen ja kommunikaatioon, perusteluihin ja avoimuuteen sekä ohjaukseen ja kehittämiseen.

Tutkimus osoitti, että säätiöt voisivat hahmottaa paremmin erilaisia roolejaan suhteessa järjestöihin ja roolien merkitystä suhteessa tavoitteisiinsa. Tutkimuksessa tunnistetut säätiöiden roolit ovat rahoittaja, yhteistyökumppani ja omistaja. Omistajuus viittaa aktiiviseen ohjaamisoikeuteen, jonka aste on rahoittajan roolissa heikko, yhteistyökumppanin roolissa kohtalainen ja omistajan roolissa vahva.

Erilaiset roolit edellyttävät säätiöiltä erilaisia asioita rahoitusprosessissa. Olennaista on, että säätiöt myös kommunikoivat rooleistaan selkeästi.

Tutkimuksesta selvisi, että säätiörahoituksen luonne ja merkitys näyttäytyvät erilaisina suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä järjestökentällä. Ruotsinkielisten esimerkkiorganisaatioiden kohdalla säätiörahoituksen merkitys korostuu etenkin siksi, että niillä on ruotsinkielisten säätiöiden kanssa tiivis yhteinen historia sekä yhteiset ruotsin kielen ja kulttuurin aseman vahvistamiseen ja säilyttämiseen liittyvät tavoitteet. Suomenkielisille esimerkkiorganisaatioille säätiörahoituksella ei ole samanlaista toimintaa ylläpitävää merkitystä, vaan rahoituksella tuotetaan etupäässä toimintaan uutta sisältöä.

Säätiörahoitus ja muu rahoitus yhdistyvät organisaatioiden toiminnassa. Siten säätiörahoituksen merkitykseen vaikuttavat myös organisaatioiden muut rahoituslähteet ja usein etenkin julkinen rahoitus.

Suomen- ja ruotsinkielisillä järjestöillä vaikuttaa analyysin perusteella olevan osin erilainen suhde julkiseen rahoitukseen. Ruotsinkielisten säätiöiden ruotsinkielistä kulttuuria ylläpitävä tehtävä voi johtaa säätiöiden liian laajoihin vastuisiin suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Julkisen sektorin toiminta rahoittajana etenkin suhteessa ruotsinkielisiin sivistys- ja kulttuurijärjestöihin vaatii lisää tutkimusta.

Säätiörahoituksen merkitystä ja vaikutusta kartoittanut tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena, jossa tarkasteltiin kymmentä säätiötä ja seitsemää kulttuuri- ja sivistysjärjestöä. Tutkimuksen tilasivat Svenska kulturfonden, Föreningen Konstsamfundet, Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne, Svenska folkskolans vänner ja Stiftelsen Tre Smeder.

Tutkimusraportti julkistetaan kaksikielisessä Yhteiset pelisäännöt – Samspelets regler -webinaarissa keskiviikkona 21.4.2021.

Raportti on ladattavissa Cuporen verkkosivuilta

Maria Hirvi-Ijäs, Vappu Renko ja Emmi Lahtinen 2021. Yhteiset pelisäännöt. Säätiörahoituksen merkitys kulttuuri- ja sivistysjärjestöjen toiminnassa. Cuporen verkkojulkaisuja 66. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Maria Hirvi-Ijäs, maria.hirvi-ijas@cupore.fi, 050 463 5575

Tutkija Vappu Renko, vappu.renko@cupore.fi, 050 566 0360

Tutkija Emmi Lahtinen, emmi.lahtinen@cupore.fi, 050 556 0414

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore on kulttuuripolitiikan alan tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio. Tutkimuskeskus tuottaa monipuolisesti taide- ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa tietoa sekä toimii tiedonvälittäjänä ja keskustelun avaajana. Cuporessa työskentelee vuosittain noin 20 henkilöä, joista suurin osa toimii tutkijoina. Tutkimuskeskus sijaitsee Helsingissä, ja sen toimintaa ylläpitää vuonna 2002 perustettu, yksityisoikeudellinen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö.