13.06.2024
Samuli Laine, mitä kuuluu?
Euroviisujen ja televisio-ohjelmien lavastuksen ja valojen suunnittelijasta itse esitystaiteilijana esiintyjäksi on tuntunut Samuli Laineesta isolta, mutta vapauttavalta siirrolta uralla. W A U H A U S -kollektiivin jäsenen sooloteos Nurture on vuosien aikana kasvanut ja tarkentunut sitä mukaan, kun tekijällekin on karttunut elämänkokemusta. Intiimi “imetysesitys” on turvallinen ja rauhallinen kohtaaminen esiintyjän ja kokijan välillä. Laine ja Nurture ovat seuraavaksi lähdössä Italiaan Santarcangelo-festivaalille, mutta sitä ennen vietetään mökkijuhannusta isolla porukalla. Tässä vaiheessa, Samuli Laine, mitä kuuluu?
Samuli Laine: Ihan hyvää kuuluu. Olemme olleet W A U H A U S -kollektiivin kanssa Hyvinkäällä intensiivisillä strategiapäivillä, ja olemme ystäväni kanssa juhlineet viikonloppuna kymmenvuotista ystävyyttämme. Vaikka on ollut kiirettä, ovat päivät olleet rakkauden täyttämiä.
Olen koulutukseltani skenografi ja valosuunnittelija. Osallistuimme opiskelijakaverini kanssa Euroviisujen lavastuskilpailuun vielä opiskellessamme Taideteollisessa korkeakoulussa. Yllätykseksemme voitimme kilpailun, ja pääsimme suunnittelemaan Helsingissä järjestettyjen Euroviisujen lavastusta vuonna 2007, ja se avasi tietenkin monia ovia. Tein opiskeluaikana lavastuksia televisiolle. 2010-luvun alkupuolella astuin kuitenkin siitä maailmasta tietoisesti pois. Se ei enää tuntunut itselleni parhaalta ympäristöltä, ja siirryin nykyesityksen – sekä tanssin että teatterin – pariin. Siellä käsiteltävät teemat sekä työryhmien ja projektien maailmankuva tuntui enemmän omalta. Se maasto tuntui vapaammalta. Sain myös vaikuttaa siihen, miten ja millaisissa rooleissa työskentelin. Neuvotteluvaraa oli enemmän.
Tässä on myös ollut ambitioita ja suuntaviivoja, jotka osittain sattumien kautta ovat vieneet uraa eteenpäin.
Aloin esimerkiksi itse esiintyä. Olin jo kouluaikoina tehnyt Jarkko Partasen kanssa lopputyötä, jossa olin näyttämöllä, ja 2013 teimme Jarkon ja Anna-Maria Häkkisen kanssa Zodiakiin Dig my jockey -teoksen, jossa me kaikki esiinnyimme näyttämöllä. Siitä lähtien olen usein toiminut nykyesityksissä monessa eri roolissa. Itseasiassa joulukuussa on tulossa ensimmäinen esitys – Renaissance – jonka teemme W A U H A U Sin ja Zodiakin kanssa Tanssin talolle ja jossa olen pelkästään esiintyjänä, mikä sekin on ollut kiinnostava kokemus. Se tuntuu jopa isolta asialta. Olen huomannut pitäväni esiintymisestä. Nurture-esityksessä on tosin kyse aivan erilaisesta esiintymisestä.
Nurture syntyi vanhasta ideasta ja kokeilusta. Noin kymmenen vuotta sitten, vielä opiskellessani, tein Ravintolapäivänä imetysperformanssin Vapaan taiteen tilaan. Performanssissa imetin osallistujia valkoviinillä – ja ajattelin, että tässä on jotain, jota haluaisin kehittää eteenpäin. Ehdotin sitä eräälle festivaalille, mutta teoskonseptia ei valittu sinne, joten idea unohtui. Vuosia myöhemmin siivosin sähköpostiani, ja löysin hakuehdotukseni, innostuin ideasta uudestaan. Hain sillä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Mahdottoman esityksen residenssiin, jonne se valittiin. Tässä välissä olin tullut vanhemmaksi, joka jo sinänsä oli iso sysäys – maailmankatsomuksenkin puolesta.
Mieheksi kasvatettuna ei ole ollut ikään kuin velvollisuutta ajatella muita.
Mieheksi kasvatettuna ei ole ollut ikään kuin velvollisuutta ajatella muita. Muut ovat tehneet puolestani tunnetyöt, pitäneet minusta huolta, eikä minulle olla esitetty samoja vaatimuksia. Näin kärjistäen. Hoivatyö ei perinteisesti kuulu miehille, se on yhä naisvaltainen ala, ja sitä työtä tehdään palkattomasti perheissä, hoitovastuu vieläpä jakautuu epätasaisesti. Olin ollut tästä autuaan tietämätön.
Lapsen syntymä oli iso mullistus. Minun oli yhtäkkiä pidettävä huolta toisesta olennosta, joka oli minun huolenpidostani riippuvainen. Olen ottanut tämän vastuun vastaan lämmöllä ja rakkaudella. Olen sen myötä luonut toisenlaista suhdetta maailmaan. Olen tullut tietoisemmaksi omista tarpeistani ja haluista, ja itsekkyydestäni. Välillä sitä haluaisi istua sohvalle ja lukea kirjaa, mutta tämän toisen olennon tarpeet menevät omien tarpeideni edelle. Tämä on ollut todella opettavaista ja samaan aikaan huolenpito on laajempikin kysymys, joka laajenee ihmisten yhteisöihin ja koko elonkehään. Minulle tuli lapsen syntymän myötä tarve ruveta toimimaan konkreettisesti paremman maailman puolesta. Olen harjoittanut myös zen-mediaatiota jo vuosia. Zen-buddhalaisen filosofian yhtenä keskeisenä ajatuksena on käsitys keskinäisriippuvuudesta, siitä, että olemme aina riippuvaisia muiden olemassaolosta – ja se puolestaan on herättänyt kiinnostukseni huolenpitoon, suhteiden kannattelemiseen ja ylläpitämiseen, olen tullut tietoisemmaksi kehollisista odotuksista ja sukupuolirooleista.
Imettäminen on hankaava kehollinen ele ja toiminta. Nurture-teoksessa “imetän” katsojaa. Nurture on yhdelle katsojalle kerrallaan luotu teos, joka antaa sen kokijalle mahdollisuuden kokea, että hänestä huolehditaan ja häntä kannatellaan.
Esityksen jälkeen katsoja saa jäädä keskustelemaan kokemuksestaan kanssani. Usein minulta myös kysytään miltä minusta tuntuu tätä esitystä tehdessäni. Lähtökohtaisesti olen halunnut kokea tämän elämää ylläpitävän toiminnon, johon en ole itse voinut osallistua, se on ollut yksi motiiveistani lähtiessäni tekemään tätä esitystä. Mutta vaikka esitys saattaa tuntua intiimiltä sen kokijalle, olen itse tilanteen rakentaja ja sen kannattelija, joten minulle se ei ole suoranaisesti intiimi kokemus. Sen sijaan se on maadoittava kokemus, (nauraen) niin kauan kun esityksiä ei ole liikaa yhdessä päivässä. Pyrin löytämään yhteisen aaltopituuden toisen henkilön ja itseni välille. Kohtaamme ja laskeudumme tilanteeseen, jossa ollaan keskellä hektistä maailmaamme, toisen ihmisen kanssa hetki rauhassa, turvassa, tilanteeseen antautuneina.
Olen esittänyt Nurture-esitystäni Kuopiossa, Helsingissä, Riiassa, Manchesterissä, Saksassa… Näistä jokainen on ollut hyvin erilainen kokemus. Esitys on neljän vuoden aikana tarkentunut, ja visuaalinen ilme on muuttunut. Ihaninta on, että se resonoi ihmisissä heti.
Esiinnyn itse päiväsaikaan, ja Giorgio Convertito, jonka kanssa olemme harjoitelleet teosta viime viikkoina, esiintyy iltaisin italiaksi.
Nyt on uusi tilanne esitykseen suhteen, sillä olen lähdössä Santarcangelo-festivaalille Italiaan esittämään sitä rinnakkain italialaisen esiintyjän kanssa. Pyyntö tuli festivaalilta, joka halusi taata sen, että myös paikallinen, ei englanninkielentaitoinen yleisö voisi myös osallistua siihen. Joten esiinnyn itse päiväsaikaan, ja Giorgio Convertito, jonka kanssa olemme harjoitelleet teosta viime viikkoina, esiintyy iltaisin italiaksi. Festivaalin näkökulmasta tämä ratkaisu mahdollistaa enemmän esitystapahtumia, koska teosta ei yksin jaksa esittää montaa kertaa päivässä. Joten tämä ratkaisu tuntui hyvältä. Sopimusten tekoon on mennyt paljon aikaa, mutta olemme pystyneet kaikesta sopimaan.
Jatkamme harjoituksia Giorgion kanssa, mutta lähden mökille viikoksi juhannuksen viettoon, jonne saapuu hirveästi ihmisiä. Santarcangeloon lähden heinäkuussa, jonne myös perheeni tulee festivaalin viimeiseksi viikonlopuksi. Tulemme viettämään kesäpäiviä Italian rannikolla, ja kotimatkalla jäämme muutamaksi päiväksi vielä Berliiniin, josta junamatka jatkuu pohjoiseen.
Samuli Laine on skenografi, fasilitaattori ja esitystaiteilija. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi vuonna 2012 ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2014. Laine on työskennellyt sekä vos-teattereissa että vapaissa ryhmissä suunnittelijana ja esiintyjänä, mutta viime vuosina etenkin W A U H A U S -kollektiivissa, jonka jäsen hän on.
Laine esittää teostansa Nurture (2020) Santarcangelo-festivaalilla Italiassa 6.-14.7.2024. Esitystä on valmistettu Todellisuuden Tutkimuskeskuksen (TTK) Mahdottoman esityksen residenssissä, TTK:n jäsenyys ja esitysyhteistyö mahdollistaa festivaalivierailun. Myös TINFO on tukenut tätä teosvierailua.
Valokuva: Katri Naukkarinen
TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuviikolla. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.