Sarianne Paasonen, mitä kuuluu?  

 

Sarianne Paasonen: Tällä hetkellä tunnelma on aika absurdi. En yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta otan tämän kesäloman jatkeena. Olin mökillä neljä viikkoa, ja luin pelkkää fiktiota. Voisi mennä tosi paljon huonomminkin.  

 

Olen asunut Kemissä jo kahdeksan vuotta, tunnen kaupungin hyvässä ja pahassa. Tämä on pienenevä, köyhtyvä ja ikääntyvä kaupunki. Täällä on matala koulutusaste, ja opintomahdollisuuksia viedään pois. Tässä kaupungissa ei ole nuorille enää yhtään mitään tarjottavaa. Tämä on surullinen kaupunki, jolla on huono itsetunto. Mutta se mistä täällä ollaan ylpeitä, on kaupungin kulttuuripalvelut. Täällä on aivan mahtava Länsi-Pohjan jousikvartetti, kaupunginorkesteri ja teatteri. Ja ne ovat kaupunkilaisille todella tärkeitä.  

 

Ehdin jo aiemmin ohjaajana tekemään rundia ympäri maan, ja olin tottunut siihen, että jokaisessa kaupungissa joutuu selittelemään, että miksi siellä on teatteri ja mitä sillä teatterilla oikeastaan tekee. Kemissä ei viimeaikoihin asti ole sitä joutunut tekemään. Koronan takia ylimääräinen perustelutarve on kasvanut. Täällä on ollut hyvä olla ja tehdä töitä. Aika pitkään sain keskittyä ihan vaan työn tekemiseen. Olen tuntenut olevani tervetullut, vaikkakin junan tuoma. Harva täällä kuitenkin asuu, esimiehet käyvät Oulusta tai jostain lähistöltä. Verorahat menevät naapurikuntiin. 

 

Kemin kaupungilla on velkataakkaa yli 100 miljoonaa euroa, ja se paisuu lähivuosina. Joinain vuosina kaupunki on löytänyt myytäviä kohteita, ja on ollut parempia aikoja. Nyt myytävää ei enää näytä löytyvän. Teatterin rahoitusta on leikattu monta vuotta, tänä vuonna noin yhdeksän prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Jätimme täyttämättä paikkoja ja säästelimme.  

Kun tulin Kemiin sain tehtäväkseni tahkota läpi teatterin peruskorjauksen. Neljän kuukauden jälkeen teatterissa syttyi tulipalo, ja rahat, jotka olin kerännyt peruskorjausta varten menivät tulipalon aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. Sisäilmaongelmat pahenivat niin, että jouduimme kolme vuotta sitten muuttamaan 1927 rakennettuun Kemin Pirtiin, josta teatteri oli vuonna 1980 muuttanut pois. Kulttuurikeskuksessa oli 324 paikkainen suuri näyttämö sekä black box -sali. Nykyisessä kurkistuslaatikkosalissa on 135 paikkaa, sieltä loppuu sähkö, happi ja kaikki mahdollinen, eikä se ole esteetön. Se oli kuitenkin ainoa saatavilla oleva esitystila tässä kaupungissa. Teatteri toimii tällä hetkellä neljässä eri osoitteessa. Uuden kulttuuritalon suunnitelmat ovat jäissä. 

 

Viime syksynä saimme pyörittää esitystoimintaa vajaat kaksi kuukautta, kunnes marraskuun alussa suljimme ovet ensimmäisenä Suomessa. Sulkua jatkettiin aina kahden viikon välein. Koska teatterisalin kate joka tapauksessa on niin pieni, menetykset ovat olleet lähinnä inhimillisiä. Valtiolta saimme täydet kompensaatiot, joten ei kaupunki tai teatteri ole koronasta taloudellisesti kärsinyt. Nyt tietenkin jännitetään - tai he, jotka edelleen ovat teatterissa töissä, jännittävät mitä seuraavaksi tapahtuu.  

 

Minulle korona on ollut vain yksi muuttuja kaikkien muiden haasteiden joukossa. Kuitenkin mitä vähemmäksi toimintamme pakon edessä kävi, sitä helpompaa päättäjien oli ajatella, ettei teatterista ole mitään iloa. Teimme älyttömän paljon hyväntekeväisyyttä. Näyttelijät kävivät hoitolaitosten pihoilla laulamassa, kirjaston kanssa teimme striimejä päiväkoteihin, luimme paikallisten kirjailijoiden runoja. Tehtiin paljon täyteohjelmaa, jotta olisimme pysyneet yleisön mielessä. Ja tämän lisäksi harjoittelimme tulevia tuotantoja. Mutta mitä vähemmän kassaan kilahtaa, sitä helpompi on leikata. 

Kukaan ei ole ääneen sanonut, että tässä haetaan mahdollisuutta lakkauttaa kaupunginteatteri. Jopa kaupunginjohtaja, jonka kanssa olen käynyt kirjeenvaihtoa hänen lausumisistaan Helsingin Sanomille kesäkuussa, hänkään ei ole sitä mieltä, että teatteri kannattaisi lakkauttaa. Hän toivoi vain herättävänsä keskustelua. Kaupunkilaiset ovat pyhää raivoa täynnä. He laativat adressin kolme vuotta sitten muuttaessamme väistötiloihin, jonka johdosta silloinen valtuusto kirjasi budjettikirjaan, ettei teatteria ajeta alas. He lähtevät barrikadeille tarvittaessa. Teatteria heiltä ei viedä.  

 

Mutta on keskittävä uusia palveluja ja uusia tapoja, ja suhteutettava toiminta siihen paljonko sitä rahaa on. Uutta toiminta- ja hallintomallia on mahdollista suunnitella vasta kun tiedetään missä tilassa tulevaisuudessa toimitaan. Uskon, että uudesta kaupunginvaltuustosta löytyy kulttuurimyönteisyyttä. Kaupungin talous ei elvy sillä, että kulttuuripalvelut lakkautetaan. Tämä tuli selväksi tulipalon jälkeen vuonna 2013. Jouduimme perumaan kaikki pikkujouluesitykset, jolloin kampaamoilta, ravintoloilta, hotelleilta ja takseilta lähti asiakkaat. Ei sitä enää muisteta, mutta näinhän se on. Teatteria ei haluta ajaa alas, mutta minkä suuruista teatteria on varaa ylläpitää? 

Kuulin huhuja, että paikalleni on tulossa sijainen, jotta lakisäänteiset pykälät täyttyisivät - teatterilla täytyy olla joku, joka toimii siihen asti, että valitaan uusi johtaja. Tämä tulee valituksi lautakunnassa, jota ei vielä ole nimitetty. Teatteri saattaa näin ollen saada uuden johtajan vasta syyskuussa, mutta kovia päätöksiä pitäisi koko ajan tehdä ensi vuoden raamista ja toiminnasta. Tämä manööveri ei ole opettanut minulle nöyryyttä. Tässä kärsii nyt talon henkilökunta, joka arjessa joutuu selviytymään monen kaltaisessa epävarmuuden tilassa.  

 

Itselleni olisi tärkeintä, että johtajanvaihto tehtäisiin hallitusti ja että hyvällä ajalla ehdittäisiin saada paikkaan mahdollisimman pätevä ihminen, jonka voisin perehdyttää työhön, siksi en ole vetänyt omaa hakemustani vielä pois. Kukaan ei ole korvaamaton, ja olen onnellinen, jos löytyy henkilö, joka haluaa koko sydämensä puljulle antaa.  

 

Kemin kaupunginteatterissa on mahdottoman ihana henkilökunta, joista kaikki keskittyvät oleelliseen, eli työn tekoon. Se on tervehenkisin työpaikka, jossa olen ikinä ollut. Vuosi sitten - 1. koronakevään jälkeen - meillä oli työpaikkaselvitys, ja työsuojelu oli todella yllättynyt siitä, että teatterilla oli huikeasti keskivertoa paremmat luvut työilmapiirissä suhteessa koko kaupunkiin. Se on erityistä, ja sitä vierailijatkin ihmettelevät. Kaikki muutokset ja vastoinkäymiset ovat yhdistäneet porukkaa. Mutta kyllä nyt ruvetaan myös väsymään. 

 

Onhan tämä täyttä Kafkaa. Ei missään toimita tällä tavalla. 

 

Minulla alkaa ohjaus Kemin kaupunginteatterissa syyskuussa, Mike Yeamanin leppoisa brittikomedia, ja komiikkaa tässä nyt tarvitaan. 

 

 

Sarianne Paasonen on teatteriohjaaja ja Kemin kaupunginteatterin entinen johtaja. Hänen seuraava ohjauksensa on Mike Yeamanin Katoamistemppu eli melontaa aloittelijoille, joka saa suomenkielisen ensi-iltansa 22.1.2022 Kemin Pirtissä.