27.09.2023

Vilnan teatteriseireenit

Umpihangesta-sarja  
 

Seireenien ääniä ja uusia tuulia 

Hyde Hytti kuuluu Sirenos-festivaalin liettualaisen teatterin katselmuksen juryyn ja kertoo maassa näkemästään. Tapahtuman ohjelmistossa tuntuu nuoren ja vanhemman tekijäsukupolven välinen näkemyksellinen hankaus, ja ohjaajaneroina pidettyjen aikakausi limittyy kollektiivisten esitysten esiinmarssin kanssa.  
 
Huuto kiirii pitkin Neris-joen penkereitä. Teatteriseireenit ovat kilpalaulannassa houkuttelemassa uusia yleisöjä, pönkittämässä vanhaa valtaansa tai tekemässä kategorisoivaa kulttuuripolitiikkaa. Nuoret (nais)ohjaajat ja taidekollektiivit haluavat päästä näyttämään osaamistaan kunnollisin resurssein, vanhemmat (mies)ohjaajat pitävät kiinni asemistaan teatterin puolijumalina ja teatterista kirjoittavat muutamat kriitikot harjoittavat tarkoitushakuista kulttuuripolitiikkaa, johtavat siihen liittyvää arvokeskustelua ja haluavat vaientaa soraäänet. 
 
Liettuan suurin, kahdennenkymmenennen kerran järjestettävä kansainvälinen teatterifestivaali Sirenos sisältää myös erillisen liettualaisen teatterin katselmuksen, jonka vieraaksi on saapunut noin 40 ulkomaista teatterintekijää. Tämänvuotisen katselmuksen on kuratoinut Operomanija-ryhmän sielu ja tuottaja Ana Ablamonova, joka on nähnyt näytäntökauden aikana yli 70 ensi-iltaa ympäri maan. Vieraille kuraattori kertoo valintakriteereistään, joiden pitäisi pystyä pätemään kaikkiin kymmeneen katselmukseen valittuun esitykseen:  
 
Kyseessä on läpileikkaus tai viipalointi, eräänlainen panoraama viime vuonna tehdystä teatterista.”  
 
Katselmus koostuu Ablamonovan mukaan kolmesta osasta. Ensin esitellään ”museoihin joutavat liettualaiset (mies)ohjaajat”, ja kuinka ollakaan, katselmuksessa on mukana Ričardas Gavelisin kuuluisaan kafkamaiseen romaaniin Vilnan pokeri (suom. Urtė Liepuoniūtė ja Per Länsmans, Siltala 2022) pohjaava laaja näyttely modernin taiteen museossa (MO). Näyttelyn on ohjannut Liettuan Kansallisteatterin entinen taiteellinen johtaja Oskaras Koršunovas.  
 
Nuorempi teatterintekijäsukupolvi tekee taiteensa ilman hierarkkisten ammattinimikkeiden ’gloriaa’ ja antaa myös naisille enemmän tilaa”, linjaa kuraattori Ablamonova katselmuksen toista kaistaa. Kolmannessa osassa esitellään Liettuassa viime vuonna vierailleita ”keski-ikäisiä” ulkomaisia ohjaajia, joista mukaan on valittu unkarilainen 49-vuotias Árpád Schilling, kroatialais-bosnialainen teatteriprovokaattori Oliver Frljić (47) ja New Yorkiin emigroitunut venäläinen lavastaja-ohjaaja Dmitri Krymov (68). 
 
 

Ilmaan jääneet kysymykset  

Schillingin ohjaus Barbarians pohjautuu J.M. Coetzeen romaaniin Barbaarit tulevat (Waiting for the Barbarians, 1980, suomentanut Seppo Loponen, 1983). Festivaalikatalogin mukaan esitys kertoo ”vanhasta (valkoisesta) miehestä, joka on tottunut käyttämään asemaansa ja valtaansa, mutta haluaa hyvästellä entiset elämäntapansa”. Yllättäen hän kohtaa harhailevan isän ja tämän tyttären, joita on kidutettu raa’asti. Isä kuolee ja vanha mies alkaa huolehtia vammautuneesta, alaikäisestä tytöstä.    
 
Esitys tuntuu etsivän tehokeinojaan muutaman vuosikymmenen takaa. Raa’an väkivallan halutaan realistisesti näyttävän raa’alta väkivallalta. Miehet ovat kaiken toiminnan keskiössä, naiset kohteina. Jos ohjaajan tarkoitus on korostaa testosteronin merkitystä nykyisissäkin maailmanpoliittisissa solmuissa (pakolaiskriisi, Ukrainan sota), niin viesti ei kulje katsomoon asti. Esityksen peruskysymykset, kuten, miksi jotkut kokevat toiset ihmiset uhkana, barbaareina, tai ketkä ovat tämän päivän todellisia barbaareita, jäävät leijumaan Jaunimo Teatrasin ilmaan. Ilman vastausehdotelmia. Mahdolliset ankkuroinnit nykypäivän humanitaarisiin katastrofeihin jäävät lähes näkymättömän säikeen varaan. Ehkä aikamme ja tapamme havainnoida maailmaa on ajanut myös Coetzeen romaanin aiheiden ja teemojen ohi? Valkoinen pelastaja on poistunut takanäyttämölle? Ilmaan jää myös kysymys miksi juuri tämä esitys on valittu katselmukseen? 
 
 

Muistojen kaivauksia 

Fossilia perustuu Dalia Grinkevičiūtėn (1927-1987) pikkutyttönä kirjoittamiin runollisiin päiväkirjamerkintöihin ja muistelmiin Pohjois-Siperian pakkotyöleiriltä. Kirjoitukset löytyivät saviruukkuun kätkettynä ja kaunasilaiseen puutarhaan haudattuna vuonna 1991. Ohjaaja Eglė Švedkauskaitė – joka tällä hetkellä kuuluu Liettuan Kansallisteatterin johtotroikkaan – on rakentanut tekstilöydöstä kehyskertomuksen, jossa on aineksia myös hänen oman perheensä tarinasta.  
 
Tekstit on merkitty (osin) näyttelijöiden tuottamiksi ja tietynlainen omakohtaisuus näkyy myös loistavassa, hienovireisessä näyttelijäntyössä ja -taiteessa. Fossilia-esityksessä dokumentaarisuus ja keksitty teatterinarratiivi kohtaavat saumattomasti. Kyse on muistamisesta ja muistoista sekä niiden kaivelemisen mielekkyydestä. Esitystä tukevat erinomaisesti Ona Juciūtėn museoesineinä ja huonekaluina toimivat mammutin selkärankaa muistuttavat lavastuselementit sekä Agnė Matulevičiūtėn säveltämä musiikillinen äänimaailma. Uutta liettualaista teatteria tyylikkäimmillään. 
 
 

10 x viisi minuuttia silmästä silmään 

Suomessa vangit voivat esiintyä tai osallistua esityksiin myös vankilan ulkopuolella. Suomalainen Porttiteatteri on kaikissa tuotannoissaan näyttänyt, mistä hyvä esitys syntyy: omista muistoista, kokemuksista ja tarinoista sekä niiden intohimoisesta ja keskittyneestä kerronnasta. Liettuassa täytyy yhteisölliset teatterikokemukset jakaa vankasti lukittujen ovien takana. Turvallisuusmääräykset ovat todella tiukat ja niitä noudatetaan tarkasti. Pravieniškėsin vankilaan (noin 80 kilometriä Vilnasta, yli 2 000 vankia) on taiteen agentuuri Artscape kehittänyt esityksen, joka osallistaa ja yhdistää sekä vangit että katsojat. Meitä on kymmenen ulkopuolelta tulevaa ja meillä on mahdollisuus tunnin aikana kohdata kymmenen vankia ympyrämäisessä kymmenen pöydän ja kahdenkymmenen tuolin tilassa. Yhteinen kielemme on englanti; kolmea vankia avustaa tulkki. 
 
Guided (Vedami) on sarja kahdenkeskisiä tapaamisia, joita ohjataan pöydän molemmin puolin olevilla tablettinäytöillä. Kukin pari jakaa noin viisiminuuttisen, jonka jälkeen vangit siirtyvät myötäpäivään viereisen katsojan, laitoksen ulkopuolisen vieraan seuraan. Esitys alkaa helpoilla suorilla kysymyksillä, joihin – molemmin puolin pöytää – vastataan joko nyökkäämällä myöntävästi tai puistamalla päätä.   
 
Oletko koskaan varastanut mitään?” 
 
Välillä keskitymme yhdessä kuuntelemaan vankilahierarkiassa korkealla olevan vangin äänitettyä kuvausta siviilielämän ja vankilaolojen eroista. Tablettinäytöille ilmestyy ajatteluttavia kysymyksiä. 
 
Mitä aika merkitsee sinulle?” 
 
Ohjaaja Mantas Jančiauskas ja dramaturgi Rimantas Ribačiauskas valmistelivat esitystä pari vuotta. Vankeihin tutustuttiin erillisissä työpajoissa. Pohjatyön valoivat Artscapen tuottajat Erika Urbelevič ja Aistė Ulubey vankilan erityissosiaalityöntekijän, Jūratė Danielėn kanssa. Danielė vastaa riippuvuuksista kärsivien vankien kuntouttamisesta. 
 
Nyt voit ottaa kuulokkeet korviltasi. Mikä on ensimmäinen lapsuuden muistosi? Kummallakin on minuutti aikaa kertoa tai olla kertomatta.” 
 
Minkä tahansa kysymyksen tai ehdotuksen saa jättää myös noteeraamatta. Osallistavissa esityksissä tarvittava huolenpito ja turvallisessa tilassa olemisen puitteet on huomioitu. Yhden kohtaamisen ohjeistus on yksinkertaisesti ”teillä on kolme minuuttia aikaa keskustella mistä tahansa aiheesta”. Näytöllä naksuttaa aikalaskuri. Puhumme tulevaisuudesta. Sirenos-festivaalin tämänvuotinen teemasana on žodis (sana). Yhtä hyvin se olisi voinut olla myös vaikkapa ’aika’ (laikas).    
 
 

Enää ei suostuta mihin tahansa 

Ennen viimeistä esitystä festivaalin kutsuma jury on aika lailla yhtä mieltä kahdesta ”palkittavasta” esityksestä. Juryyn kuuluvat Ranskan ONDAssa työskentelevä Geoliane Arab, dresdeniläisen Fast Forward -festivaalin johtaja Charlotte Orti von Havranek, tshekkiläisen Kutná Hora festivaalin ja Divadlo X10:n Ewa Zembok, puolalainen ohjaaja Lukasz Twarkowski ja vanhimpana jäsenenä pitkään liettualaista teatteria seuranneena allekirjoittanut. 
 
The Silence of the Sirens todellakin lunastaa palkintonsa, klassisen elektronisen theremin-soittimen. Vakuuttavan vahva moniääninen manifesti teatterialalla vallitsevasta vallan väärinkäytöstä, seksuaalisesta ahdistelusta ja vaikenemisen kulttuurista perustuu tositapahtumiin. Uusi teatterintekijäsukupolvi ei suostu – Liettuassakaan – enää ”kutsumusammattilaiseksi” kyseenalaisiin ja mielivaltaisiin työoloihin. 
 
Kaksi muuta theremin-soitinta luovutetaan esitysten Fossilia ja Guided työryhmille. Kaikkien kolmen tunnustuksen saaneen esityksen ominaispiirre on vahva yhteisöllinen työote. Yksittäisten nerojen aika on ohi.  
 
*** 
 
Kristina Savickienėn johtama festivaali jatkuu kansainvälisellä ohjelmistolla, jonka käynnistää Milo Raun Sveitsin ohjaus (International Institute of Political Murder) The Repetition – La Reprise. Lokakuun 4. ja 5. päivä festivaalilla nähdään Helsingin Feministisen Salaseuran esityskonseptin Kohtaamisia Liettuan ensi-ilta Encounters. Vilnius. TINFO on tukenut esityskonseptin valmistamista osana kolmivuotista hankettaan, joka keskittyy suomalaisen osaamisen vientiin ulkomaille.  
 
Hyde Hytti
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Sinua voisi kiinnostaa

Kansainvälisyys Festivaalit Blogit