15.06.2017

Selkäranka on selvillä

Kulttuuri-vosin asiantuntijaryhmän ehdotus julkistettiin ja altistettiin heti kentän moninaisten toimijoiden kommenteille. Meillä on nyt olemassa selkäranka tulevalle laille esittävistä taiteista. Suuri askel! Periaate ja henki ovat selvillä. Toimijat samalla viivalla, määräaikaistarkastelu, ja ei ikuista automaattirahoitusta. Ja kaikki hakisivat rahoitusjärjestelmään uudestaan. 

Ehdotuksen mukaan tulisi olemaan kolme rahoituskategoriaa ja lisäksi kertaluonteiset hankeavustukset.  

Kuuden ja kolmen vuoden ryhmissä käytettäisiin valtionosuuksien laskennallisina perusteina henkilötyövuosia. Kansallisesti ja/tai kansainvälisesti merkittävät ja laajan palveluvelvollisuuden toimijat kuuluisivat kuuden vuoden kerhoon. Valtionosuutta ja sen oikeutusta arvioitaisiin kuuden vuoden välein. Tätä kuuden vuoden joukkoa tulisi olemaan melkoisen vähän. 

Kolmen vuoden määräaikaisen htv-rahoituksen piiriin tulisivat kuulumaan muut vakinaista esitystoimintaa harjoittavat.  

Harkinnanvaraisen valtionavustuksen katergoriassa olisivat niin lupaavat tulokkaat, vakiintuneet toimijat kuin uudistajat ja kokeilijatkin. Harkinnanvaraista toiminta-avustusta valtiolta voisi saada jopa viideksi vuodeksi. Lisäksi olisivat haettavissa harkinnanvaraiset, kertaluonteiset hankeavustukset. 

Ehdotettu järjestelmä vaikuttaa oikeudenmukaiselta, se korostaa toiminnan itsearviointia ja muutakin arviointia, se asettaa rahoittajat ja toimijat vuoropuheluun. Se erottaa seinät ja sisällöt toisistaan.

Tämä on siis vasta selkäranka. Kriteereistä ei vielä ole tietoa, ei liioin kategorioiden rahasummista tai siitä, miten liikkuvuus kategorioista toiseen varmistetaan, jotta pysähtymiseltä vältytään. Sitäkään ei vielä tiedetä, kuka mistäkin päättää ja kuka arvioi.

Sitten tietenkin se pihvi, jonka olemassaolo on kummitellut koko prosessin ajan: rahoitusnäkymät ovat staattiset. Hieno ilmaisu sille, että lisää rahaa tuskin on järjestelmään tulossa. 

Näillä mennään. Nyt odotetaan selkärangan kaveriksi verisuonistoa ja lihaksistoa. Sykkivä sydän sillä jo on. Se sykkii määräaikaisuutta, arviointia, keskinäistä vuoropuhelua. Toisille se on uhka, toisille mahdollisuus.

Vieraskieliset taiteilijat sisään suomalaiseen kenttään 

Yli 2000 Suomessa asuvaa ulkomaalaista ammattitaiteilijaa on voimavara ja rikkaus, joka jää näkymättömiin ja käyttämättä, koska sisäänpääsy ja suunnistaminen suomalaisissa taidelaitoksissa, -hankkeissa, -järjestöissä tai rahoituslähteiden viidakossa ei ole ihan helppoa. Tämän ongelman ratkaisuksi taiteilijayhteisöt perustivat viime syksynä Suomen Kansainvälisten taiteilijoiden keskuksen (International Artists´ Center Finland Association) ry:n. Nyt yhdistys on perustanut ja ylläpitää keskusta Globe Art Point, joka tähtää tasa-arvoon ja integraatioon.  Hienoa! Onnittelut! Olemme mukana!

Kulttuurinen moninaisuus – asenteet testissä

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna monikulttuuriset britit ovat paljon pidemmällä pohdinnoissaan ja käytännön toimenpiteissään siitä, mitä monimuotoisuuden lisäämiseksi pitäisi tehdä. Arts Council on jo 1980-luvun lopulta saakka yrittänyt tehdä asian hyväksi jotain. Tällä hetkellä moninaisen saavutettavuuden ja moniäänisyyden kysymykset ovat entistä ajankohtaisempia ja polttavampia. Kyse ei ole vain valkoihoisten näyttelijöiden etuoikeutetusta valta-asemasta vaan esimerkiksi naisten aliedustuksesta taide- ja kulttuuri-instituutioiden johtotehtävissä, teattereiden usein huonosta fyysisestä saavutettavuudesta tai vastahakoisuudesta, jolla ei-perusbrittitaustaisten taiteilijoiden teoksia otetaan ohjelmistoihin. 

Arts Professional on digialusta ja keskustelufoorumi, jonka kautta saa hyvin tietoa siitä, missä taiteen kentillä Isossa-Britanniassa mennään. Sivustolla muistutetaan taannoisesta moninaisuutta koskevasta kyselystä, jossa kartoitettiin taideinstituutioiden asenneilmastoa ja pohditaan tilannetta 
 
Hyvät uutiset ensiksi. Valtaosa pitää aidosti tavoiteltavana sitä, että monimuotoisuus lisääntyy. Hurskastelua ja silmänpalvontaako? Instituutioissa on kyllä opittu sanojen tasolla kertomaan, että toki kaikenlainen monimuotoisuus on tärkeätä, mutta ääni kellossa on toinen, kun kyse on työntekijöiden rekrytoinnista. Asia on monimutkainen, eikä mitään yksimielisyyttä ole siitä, miten epäkohtia parhaiten korjataan – kannustimin vai rangaistuksin ja julkisella paheksunnalla. Ja itse käsitekin uhkaa hämärtyä, kun sen alla on kaikkea mahdollista. Vastaajien avoimet kommentit kyselyssä ovat lukemisen arvoisia. Ei yksinkertaistettuja totuuksia.

Meillä Kulttuuria kaikille -palvelu tekee asian eteen niska limassa töitä. Aivan kuten nyt myös Globe Art Point. Olisi tavoiteltavaa, että meillä tehtäisiin – edes kerran –  julkista tukea saaville yhteisöille vastaava selvitys tai kysely asenneilmapiiristä ja lattiatason todellisuudesta: keitä meillä on töissä. 

Noo, sitten meillä on EU, joka pykää kaikenlaista. Palikkaversio yleisöjen sitouttamisesta käyttöömme.

Valoa Hampuriin Suomesta

Hampurin Thalia-teatterin toinen näyttämö Gaustrassella on jälleen koko saksalaisen kielialueen (120 miljoonaa asukasta) tulevan ohjaajasukupolven näytön paikkana. Kymmenisen ohjaajantyön koulua ja kunkin koulun valitsema ohjaus (ja ohjaaja) kilpailevat voitosta. Lauantaina raati antaa palautetta ja valitsee voittajan. Aika rankkaa.  

Viime vuoden voittajakoulun Ludwigsburgin ADK Baden-Wurttenbergin proffa kertoi heti kättelyssä viime voitosta ja siitä, miten voitto parantaa sijoitusta koulujen rankinglistalla. Ohjaajaopiskelijat toivovat tulevansa nähdyiksi ja löydetyiksi. Täällä ohjaajanpolku tuntuu kulkevan paljolti myös ohjaaja-assistentuurien kautta.  

Tänä vuonna erityisteemana on valo, yhteistyökumppanina meidän VÄS. Täällä halutaan tietää, mitä Suomessa tehdään, mitä ohjaaminen Suomessa tarkoittaa, mitä nuori ohjaajasukupolvi ajattelee ja tekee.

Nuori ohjaus

Kaksi saksankielisten koulujen ohjaustyötä takana tätä merkintää kirjoittaessa. Vaikea vielä sanoa mitään. Skenografinen ajattelu tuntuisi eroavan siitä, mitä meillä nähdään. Näyttämöllä keskeismetaforat, aineellista lavastusta. 

Pohdin omassa puheenvuorossani tekijyyksiä ja suomalaista poliittista, esityksellistä todellisuutta tai todellisuuksia. Yksi tärkeä juonne koski etiikkaa. Onko etiikasta tulossa ilmaisunvapautta sensuroivaa ja rajoittavaa poliittista korrektiutta, uusmoralismia, jopa fundamentalismia? Tätä aion pohtia edelleen. Syvällisen pohtimisen arvoista, koska sillä on vaikutusta tekijäidentiteetteihin ja teoksiin.  

Kansallinen kesäteatteripäivä 

 
Perjantaina 30.6.2017 vietetään Kansallista kesäteatteripäivää. Varsinainen superviikonloppu luvassa. Seitsemisenkymmentä ensi-iltaa.

Suomi100 näkyy kesäteattereiden ohjelmistoissa vahvasti. Isänmaan asialla ollaan. Suomen historiaa näyttämöllistetään. 1900-luvun alun vapaus- ja itsenäistymishaaveita, kuten Frihetsdrömmar Pedersöre Teaterissa. Sotavuosiin palataan Mikkisteatterin Koti, uskonto, isänmaa -esityksessä tai Ähtärin musiikkiteatterissa ja Aisamäen kesätetterissa, joissa molemmissa ollaan Kotirintamalla, samoin Suomusjärven kesäteatterissa näytelmässä Täällä jossakin.  
 
Vuonislahden oman pojan Heikki Turusen Raivaaja-sarjan dramatisointi Maan veri  rintamalta raiviolle on kunnianosoitus jälleenrakennussukupolvelle. Tietenkin kesäteatterissa ruumiillistuu myös Mannerheim, tamperelaisen Eliisa-teatterin Muistoissa autonomian ajalta tai Mäntsälän Latoteatterille Kirsti Mannisen kirjoittamassa Mannerheimissa.

Suomi ei ole pelkkää sotaa. Myös 1990-luvun lama, köyhyyden häpeä ja leipäjonot tulevat esiin. Rintamateatterin Kotimaassa ja Huuhkajavuoren kesäteatterin Leipäjonoballadissa. Ja kotimaa on naistenkin. Musiikkinäytelmässä Suomen neidot pikkutytöstä palvelutaloon seurataan neljän naisen elämänvaiheita (Veikkolan kartanoteatteri). Sote-terveisiä lähtee kuudesta teatterista: ohjelmistosuosikki Rollaattorikapinassa vanhusten palvelutalon asukkaat ryhtyvät taistoon. 

Kesäteatterissa ulkomaiset klassikot ovat harvinaisuus. Muutama Shake ja ilahduttavasti Tsehovin Kirsikkatarha Päivölässä. 

Ilahduttavaa, että kesäteattereihin mahtuu myös nuorta voimaa ja muita uusia tulokkaita. Tässä lajissa on potentiaalia.