Sinna Virtanen, mitä kuuluu? 

 

Sinna Virtanen: Kiitos, oikein hyvää kuuluu. Olen täällä Tukholmassa, täällä on aikainen aamu ja ihana alkukesän kuhina päällä. Meillä on Asphodel Meadows -teoksen kanssa ensimmäinen esitys illalla. Onkin tosi mielenkiintoista sovittaa teos uuteen paikkaan, uimarannalle. Mitään paniikkia ei ole, kun on ihan hyvin aikaa ja täällä kaikki toimii tosi hyvin, meillä on niin ihana työryhmä. Silti koko ajan tulee joitain yllätyksiä eteen, asioita esimerkiksi logistiikassa, joita ei tullut ajatelleeksi. Meillä oli eilen harjoituspäivä ja tänään vielä ennen esitystä harjoitellaan, joten jotain yllättävää on varmasti vielä luvassa. 

 

Ja tietenkin dramaturgisesti ja taiteellisesti on yllätyksellistä, koska tämä teoshan tehtiin alunperin ihan täysin sinne Hangon rannalle (kantaesitys Hangö Teaterträffissä 2022) ja siitä paikasta koko kirjoitusprosessini aikanaan lähti. Täällä nousevat eri teemat esiin, vaikka täälläkin ollaan meren rannalla. Esityspaikka urbaanissa Tukholmassa on niin toisenlainen verrattuna Hankoon ja Casinon rantaan. Tämä onkin ollut hyvää harjoittelua, kun pitää luopua erilaisista ennakkoehdoista ja suunnitelmista, miten on ajatellut tämän menevän. Mutta ei se haittaa, tosi kivaa saada esittää teos täällä Scenkonstbiennalenissa. 

 

Tulin tänne vasta tiistaina, mutta nyt tuntuu, että olen ollut kuukausia (naurahtaen), vaikka oikeasti vasta hädin tuskin kaksi vuorokautta on mennyt. On ilmeisesti luvattu aurinkoista säätä, mutta joka tapauksessa on kiinnostavaa miten mahdollisesti muuttuva säätila vaikuttaa esityksen tunnelmaan. Meillä on Tukholmassa yhteensä kolme esityskertaa, joista kaksi on päiväaikaan ja yksi illalla, joten saamme myös vuorokauden vaihtelun mukaan teokseemme. 

 

Asphodel Meadows -teoksen prosessi oli pitkä. Sain ilokseni olla Pro Artibuksen Saaristoresidessissä Korppoossa vuonna 2021, vietin siellä ulkosaaristossa puoli vuotta. Se on sellainen klassinen taiteilijaresidessi, jossa on mahdollisuus rauhassa keskittyä työskentelyyn. Korppoossa on myös meribiologinen asema, ja pääsin siellä seuraamaan biologien työtä. Yksi heistä on Christoffer Boström, jonka tutkimuskohde ovat merenalaiset niityt, ne, joihin esityksessäkin viitataan. Pääsin biologien mukaan heidän kenttätyöpäivilleen, ja tästä saariston residenssijakson annista syntyivät teokseni keskeiset elementit. Kirjoitin myös tekstin siellä ollessani, ja yhdessä äänisuunnittelija Tatu Nenosen ja näyttelijä Malou Zilliacuksen kanssa teimme demon yhdelle autiolle saarelle.  

 

Teoksen kannalta oli onnellista, että saimme näin hyvät olosuhteet, jossa rakentaa tällaisen prosessin. Että sai työskennellä luonnossa, vedessä, meressä. Vaikka tietenkin olen ennenkin ollut merellä, silti se on minulle suhteellisen vieras elementti. Sain nyt ihan uudenlaisen suhteen Itämereen, emotionaalisen suhteen. Asphodel Meadowsin eri osaset tulivat yksi kerrallaan intuitiivisesti mukaan: teksti, kuulokkeet, joiden kautta esitys koetaan istuen merimaisemassa, ja sitten nämä kahluuhousut! Minulle ne housut olivat oikea mind blowing -kokemus, kun se veden paine on tosi miellyttävä, ihan kuin meri halaisi. Biologeille ja muille merenkävijöille ja saaristolaisille kahluuhousut taas ovat maailman arkipäiväisin asia. 

 

Teos on nyt Pro Artibuksen kokoelmissa, ja sitä esitetään eri paikoissa, mutta siitä on myös tehty videoversio. On tosi kiva, että tämmöinen performatiivinen teos on päätynyt heidän kokoelmiinsa, ja jatkamme yhteistyötä. Syksyllä esityksiä on tulossa Espooseen. 

 

Kansainvälistä kiinnostusta teokselle on ollut, ja nyt ensiksi pääsimme Tukholman Scenkonstbiennalenin ohjelmistoon. Kävi niin, että eräs festivaaliin kytköksissä oleva kollegani työskentelevä kuultuaan Ashodel Meadowsista käski lähettää tallenteen ohjelmistoja valitseville kuraattoreille. Toki teoshan on ruotsiksi ja toinen esiintyjistämme, Malou Zilliacus, asuu Tukholmassa, joten työryhmällä oli valmiiksi yhteys tänne.  

 

Aiemmin en ole työskennellyt Ruotsissa muuten kuin että HNV-kollektiivilla oli Suomen Tukholman-instituutin galleriassa vuonna 2021. Mutta minulla on tosi läheiset suhteet tänne, isäni asuu täällä ja minulla on läheisiä ystäviä täällä. Käyn katsomassa usein esityksiä, ja nyt täällä on kiinnostavia asioita meneillään, kuten Konträr, uusi nykyteatterin näyttämö, jossa ovat hiljaittain vierailleet Suomesta Four Floors of Whores ja Glitcher. Tuntuu, että suomalaisen vapaan kentän suhteet ruotsalaisen vapaan kentän kanssa ovat auki. Se tuntuu tosi tärkeältä ja hyvältä. 

 

Ensi viikolla on jälleen Hangö Teaterträff. Toteutamme festivaalille demon Futures-työpajasarjasta, jota olen tehnyt yhdessä ruotsalaisen näytelmäkirjailijan Isabel Cruz Liljegrenin kanssa. Projektissa tutkitaan spekulatiivisen fiktion mahdollisuuksia näyttämöllä ja myös sitä miten puolivalmista, luonnosmaista tekstiä voisi näyttämöllistää ja jakaa yleisön kanssa. Hangossa festivaalilla työpaja kulminoituu ja nähdään demo, mukana on viisi kirjailijaa ja kuusi näyttelijää eri instituutioista näyttelijää.   

 

Uskon, että jatka veden parissa työskentelyä jatkossakin teoksissani. Nyt Tukholman Långholmenilla esitämme kolme kertaa, kaksi ruotsiksi ja kerran englanniksi. Sen jälkeen pääsen seuraamaan Scenkonstbiennalenin valtavasta tarjonnasta esityksiä ja paneelikeskusteluja.  

 

 

 

 

 

 

 

 

---

​Tutustu myös muihin Mitä kuuluu -haastatteluihin