Sopimukset

Sopimusten tekemistä varjostaa joskus pelko niiden lainvoimaisuudesta. Luullaan, että asian juridinen puoli vaikeuttaa asiaa. Suomessa yleistä sopimuksentekoa ei kuitenkaan ole lailla säädelty huoneistonvuokra- ja työsopimuksia lukuunottamatta.

Sopimuksen laatiminen on yhdessä - joko suullisesti tai kirjallisesti - suunniteltujen ja sovittujen asioiden kokoamista yhteen. Palavereissa ja puhelinkeskusteluissa kuultu on kirjattu aikajärjestyksessä ylös ja asiaan liittyvät sähköpostit tallennettu huolellisesti. Silloin tällöin kokouksista on tehty muistiot niissä olleille.

Sopimukset ovat yhdessä tekemisen muistilappuja:

  • Sopijaosapuolet - ketkä sopivat ja tekevät?
  • Sovittava asia - mitä sovitaan ja tehdään?
  • Sopimuksen voimassaoloaika - milloin hommat hoidetaan?
  • Sopimuksen lainvoimaisuus - allekirjoitukset!

Sopijaosapuolet merkitään sopimukseen mahdollisimman tarkasti. Sovittava asia voidaan jakaa toiminnan mukaan erilaisiin alakohtiin (lipunmyynti, valo, ääni, lavastus, jne).

Yhteistuotantosopimuksiin kirjataan tarkasti mitä on sovittu tiedotuksesta, markkinoinnista, lipunmyynnistä ja vahtimestaroinnista? Kuka hoitaa ja mitä? Kenen vastuulla on teatteritekniikka ja laitteisto? Kuka on vakuuttanut kenet ja minkä? Miten lipunmyyntitulot jaetaan?

P.S. Suullinen sopiminen on juridisessa mielessä yhtä pätevä kuin kirjallinenkin, mutta sen toteen näyttäminen on paljon vaikeampaa. Joskus on hyvä mainita sopimustekstissä myös asiat joista ei sovita. Näin vähennetään luulemisen ja olettamisen riskejä.