18.05.2017

Suhteellisuuksia – missä ja mitä leikataan ja kehitetään

Taideyliopiston yt-neuvottelut tulivat puskista, ja kireällä aikataululla edetään. Neuvottelujen on määrä päättyä aikaisintaan 8. kesäkuuta.  Hämmennystä ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta riittää.

Vielä alkuvuodesta oli viesti se, että yt-neuvotteluja ei tarvita. Toki tiedettiin, että yliopistoindeksit jäädytetään ja oli laskettavissa prosentit, joilla kulut kasvavat ja että rahoitusvajetta syntyy. Taideyliopisto on kuitenkin tehnyt plussatulosta. Eikö näistä ylijäämistä olisi puskuria siirtymäkaudeksi vajetta paikkaamaan?

Vuoden 2017 budjetteja oli jo leikattu 3 %:lla, sopeuttamista on siis tehty. Hämmennystä lisää vielä esityksen rajuus. Työnantaja tuli ulos tiukasti 1,8 miljoonan henkilösäästöillä, muiden säästöjen ohella. Millä aikataululla säästöjen tulee näkyä viivan alla? Olisiko tässä pehmeätä liikkumavaraa ja siirtymää sen sijaan, että 30 ihmiselle annettaisiin tylysti potkut?  Rumaa jälkeä voi seurata. Toivottavasti ei Taideyliopistosta tule samanlaista yt-gatea kuin Itä-Suomen yliopistosta tai Postista. Toimintamalleja ja -tapoja ja perustyötä piti turvattaman, mutta kuinkas sitten kävikään?

Mikä tämä oikeastaan on tämä Taideyliopisto: kolmesta akatemiasta koostuva kokonaisuus, jonka päällä on sitten vielä neljäs: taideyliosto. Kiinnostavaa onkin nähdä, minkälaista organisaatiomuutosta nyt ollaan valmistelemassa.  

Kurimuksessa on ollut myös Helsingin yliopisto. Pieni ilouutinen on edes se, että Helsingin yliopisto on myöntänyt taiteiden tutkimuksen tuntiopetukselle rahoitusta ensi vuodelle. Tämä ei kuitenkaan takaa, että tuntiopetus säilyisi seuraavina vuosina.

Nyt odotellaan Taideyliopiston ja Tampereen yliopiston yhteisryhmän näkemyksiä näyttelijäkoulutuksen koulutuksen tulevaisuudesta.

Kevään puoliväliriihessä yliopistoille luvattiin hallituksen uutena innovaationa ”lippulaivarahoitusta”. Yksi käsi ottaa, toinen antaa.

Yliopistojen rahoituksessa ylipäätään tai Taideyliopiston 4,5 miljoonan rahoitusvajeessa on kyse murusista yritystukiin verrattuna.  Suomesta löytyy kevyesti neljän miljardin verran julkista tukea yrityksille, suoraa ja epäsuoraa tukea, erilaisia investointi- ja verotukia, jotka eivät välttämättä edesauta edes sitä innovointia.

OKM:ssä on parhaillaan haettavana tukea vos-teattereiden alueteatteritoimintaan, lastenteatteriin ja tanssiteatteriin, kiertuetoimintaan, ruotsinkieliseen teatteritoimintaan sekä kehittämishankkeisiin. Pieniä ovat olleet kehittämisrahat ja välillä kokonaan poissa. Vuonna 2017 Riihimäen Teatteri sai rahoitusta digitaaliseen yleisötyöhön.  Juuri tällaista lisää!


Kemijärvellä kiertueella

Pohjoinen ulottuvuuteni on jatkunut. Kemijärvellä olin katsomassa Rovaniemen kiertue-esitystä Täti ja minä (ohjaus Eljas Liinamaa). Esitys on jo toistamiseen Kemijärvellä, ensimmäisellä kerralla kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Säpinää. Katsojat tuntuvat tuntevan toisensa, juttua riittää. Tädin testamentinkirjoitusaktia seuratessa eläkeläismies kommentoi ”valinnanvapaus” ja me nauramme. Osutaan soten ytimeen.

Ihan kuin teatterilla olisi täällä syvempi merkitys. Esitys on katsojilleen enemmän kuin esitys. Täti ja minä on oiva kiertueohjelmistovalinta. Rovaniemellä on näyttelijät, joiden kautta esitys väreilee. Ja katsomosta kuuluu kommentteja. Esitys väreilee myös tilana ja valoissa. Tässä kiertue-esityksessä luodaan harvinaislaatuisen kokonaisvaltainen tila: täällä ullakolla ollaan yksin. Henkinen ja fyysinen vilu huokuu.  


Kajaanissa

Bussimatka Kemijärveltä Kajaaniin kestää suunnilleen kahdeksan tuntia. Jussi Sorjasen Lottovoittajat on sellaista uutta kansanteatteria, jota kuvittelisin tarvittavan suomalaisessa teatterissa. Lottovoittajat on nykyteatterin keinoja käyttävä, visuaalisesti hieno (Markku Hernetkoski!), esittäjien ja katsojien yhteisyydestä ponnistava, konkreettisia näyttämömetaforia viljelevä leikkisä esitys.

Suomen kartasta astuu esiin Mannerheim, joka rupeaa omia lukujaan saarnaamaan vähän kenraali Ehnroothin tapaan. Ei siitä mitään tule. Muistinmenetys. Ei ole menneisyyden suurluvuista lottoamiseen apua. Suomen kartta virittää katsomaan lottoamista laajemmasta perspektiivistä. Samalla siirrytään olohuoneunelmiin, variaatioihin lottounelmista, rahan käytöstä, kateudesta ja kyttäyksestä, moraaliongelmista, voittajan kujanjuoksusta. Tämä on teatterileikki kasvihuoneolohuoneissa, hyvin konkreettisesta arjesta överiksi Uuno Turhapuroon lottovoittajana. Lopussa Lottovoittajat palaa Suomen kartalle, siinä heitetään lottopallot Suomen kartasta pihalle takapuolelta. Näin me hassasimme Lottovoittajien Suomen. Kepeää ja leikkisää, loppua kohti kipenee.

Yksi osuvimmista näyttämömetaforista rahalle ja sen jaolle: muoviämpäreitä täynnä herneitä. Raskaita ovat ämpärit. Niillä sitten leikitellään jakamisen ja antamisen vaikeutta.

Kajaanissa on notkeat esiintyjä-näyttelijät, joille ei ole mikään ongelma liikkua nykyteatterin esiintyjänä, kommentoijana tai roolissa.

Lapsille Kajaanissa on tehty Janoschin Oi ihana Panama -lastenkirjasta sovitus. Hanke on Talvikki Eerolan, hän on myös säveltänyt tiikerin ja karhun laulut.  Ihanat kaverukset nämä pikku Tiikeri ja Pikku Karhu.

Teatterille kuuluu muutoinkin hyvää. Teatteritalo häämöttää horisontissa. Parhaillaan käy keskustelu kuumana. P*skaa satelee somessa. Kajaanin ohjelmisto vastaa huutoon. Syksyllä maskuliinisuuden ytimessä Miehen kosketus, miesten vuoro teatterissa. Ja uutta musiikkiteatteria Mehiläiskoodissa

Miten kävi ja terveisiä – ”kyllä ihminen aina sopeutuu”

Ja minä pakotan tekemään koko maailman alusta uudestaan niin että kaikki tulee oikein ja hyvin, älä sano mitään, kyllä minä tiedän ettei niin voi tehdä.

Laura Valkaman näytelmästä löytyy kiteytys epätoivon toivosta. Teatteri Takomon Miten kävi ja terveisiä (Laura Valkaman taiteellinen lopputyö, ohjaus Ilja Lehtinen) esityksen maailmaa ja sen tyylilajia ei käy paketoiminen. Tämä on yhdistelmä Charlie Chaplinin, Buster Keatonia, Kaurismäkeä, sarjakuvia, Kafkaa ja Beckettiä twistillä. Sellaisella twistillä, jossa naurua seuraa alakulo maailman julmuudesta, ihmisen yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja oikeudettomuudesta, vapauden puutteesta, pakkovallasta.

Olisiko olemassa yhteiskunnallista ja poliittista queeriä.  Tämä on sitä. Viiden hahmon variaatioita. Jumalaiset esiintyjät! Mies kehittää itselleen oman kielen ja elää rauhassa yksin kielensä kanssa, mies kirjoittaa kirjeitä, jotka repii. Puhelinpalvelu, erilaiset palvelevat puhelimet eivät auta, yksi asuu kaivossa, mutta joulupukki saa heiniä syödäkseen ja jakaa meille lahjoja. Loppuratkaisun julmalta teloitukselta vältytään, vaikka rikokset yhteiskuntajärjestystä vastaan ovat kiistattomat:

Ei voi muuta kuin odottaa. / Kohta saadaan kohta saadaan / hyvät uutiset´, / hyvät, hyvät, hyvät, hyvät, hyvät, hyvät, hyvät!"

Teoksen maailma on niin toivoton, ja silti, loppulaulu virittää pienen toivonkipinän.

Meidän pitäs jakaa tää huone eikä puolustaa tätä toisiltamme.

Menkää katsomaan!