12.09.2019

Hanna uusi blogikuva

Sukupuolisegregaation purkutalkoita

Stereotyyppiset sukupuolirooliodotukset ovat takapiruna siinä, että suomalaiset työmarkkinat ovat sukupuolisegregoituneet. Nuorten koulutusvalinnat tehdään sukupuolittuneesti. Nuorisotutkimusseuran Purkutalkoot -hankkeessa on etsitty syitä siihen, minkälaiset käsitykset ja prosessit ohjaavat nuorten koulutusvalintoja. Hankkeessa on pohdittu myös sitä, miten tehdä segregoituneet alat vetovoimaisiksi. Nyt hanke on edennyt loppusuoralle. Tänään seminaarissa kuullaan tuloksia ja loppuraportti on luvassa lokakuussa. Purkutalkoita tarvittaisiin meidänkin alalla.


Luovien alojen ja kulttuurin rahaston perustamista selvitetään

Hallitusohjelma lupaa pitkän aikavälin investointina rahaston, joka tukisi luovia aloja ja kulttuuritoimintaa. Jotta ohjelmakohta ei jää kuolleeksi kirjaimeksi, tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen nimittämä selvityshenkilö Antti Huntus ryhtyy selvittämään rahaston perustamista. 

Huntuksen on määrä tammikuun 2020 loppuun mennessä selvittää, minkälaiset olisivat rahaston toimintaperusteet, ja tehdä ehdotus siitä, minkälainen rahasto tulisi perustaa. Rahasto tarvitsee yksityistä pääomaa. Selvityshenkilön on myös tehtävä ehdotus siitä, miten tuo yksityinen pääoma tullaan keräämään.
 

Case Hämeenlinnan Teatteri

Suomen Näyttelijäliitto on huolissaan Hämeenlinnan Teatterin tulevaisuudesta. Liitto toteaa lausunnossaan mm., että: ”Olemme huolissamme teatterin henkilökunnan hyvinvoinnista. Henkilökunnan sivuuttaminen ja salailu eivät kuulu taidelaitoksen toimintakulttuuriin. Toivomme, että teatterin tulevaisuuden jatkovalmistelu tehdään uuden muutosjohtajan lupaamalla tavalla siten, että myös henkilökunta pidetään aidosti mukana: asioista kerrotaan ja niistä keskustellaan.”
 

Kuntien talous sakkaa – vaarana merkkejä

Kuntien taloudessa ei mene hyvin. Kahden kolmasosan tulos oli alijäämäinen viime vuonna. Valtiovarainministeriö myöntää korotettua valtionosuutta ja luvassa on 10 miljoonaa lisärahaa. Kaikkiaan 88 kuntaa hakee tätä harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta talousongelmiensa vuoksi yhteensä 100 miljoonan euron arvosta.  Yli 20 000 asukkaan kunnista lisätukea hakivat Rovaniemi, Kotka, Savonlinna, Hollola, Kemi ja Varkaus.   Tuttuja kuntia, joissa viidessä on myös valtionosuusteatteri… Ja näistä 88 hakijasta Pohjois-Suomen kuntia on 21.

Kunnat ovat huolissaan siitä, että hallitusohjelma sysää niille uusia menoja laajenevien tehtävien vuoksi.
 

Monster is back ja laittaa meidät paikalleen 

Jalostamo2:n Bestiario avaa yllättävän kokemusvinkkelin posthumanismiin kääntyessään renessanssin taakse keskiaikaan. Ihmiselävällä oli tuolloin suhteellisuudentajua ja nöyryyttä. Sitähän eläin- ja hirviöbestiariot osoittavat.

Parempaa paikkaa ei esitykselle voisi kuvitella kuin Torikortteleiden pieni liikehuoneisto, jonka näyteikkuna avautuu vilkkaalle Unioninkadulle. Ulkopuolella kulkevista ihmisistä tulee osa teosta. He katsovat meitä ja kahta zombihahmoa. Täällä allegorisessa parturissa toinen outo olento parturoi tai nylkee toiselta turkin, rakentaa sivistyneempää olentoa. Muodonmuutosprosesseissa työkaluina ovat mm. keritsimiet, sirppi, niittipistooli. Nämä mekanistiset nukkeihmiset tai ihmisnuket ovat perkeleellisiä, yhtä perkeleellisessä äänimaailmassa.

Miten muulla tavoin kuin tällaisten etäännytettyjen zombihirviöhahmojen kautta voidaan kuvata ihmisen pahuutta ja väkivaltaisuutta, itseriittoisuutta ja omahyväisyyttä. Bestiario toimii nyt kuin keskiaikainen symboleja täynnä oleva allegoria: laittaa oman elämän vähän isompaan perspektiiviin.

Yhtenä tärkeänä lähdeaineistona tekstille (+ ohjaus Riko Saatsi) toimi Jeffrey Jerome Cohenin hirviöteoria.  Hirviö on se kammottava itsestä ulkoistettu hybridiolento, joka palaa aina takaisin. Hirviöt ovat sekamuotoisia toisia, jotka on pakko torjua ja sulkea ulos. Ne ruumiillistavat aikaa ja tuntemuksia. Niiden ruumiita riivaavat pelot ja halut, kielteiset ja ambivalentit tunteet.

Tässä keskiaikaisten hirviöiden kuvia.
 

Näytillä ekologinen sarjamurhaaja

Jalostamon Bestiario ja Kansallisen, W A U H A U Sin ja Zodiakin Sapiens ovat sukulaisteoksia. Kumpikin etäännyttää ihmisen, kieltäytyy tarjoamasta samastumiskohdetta, erottaa äänen kehosta, naamioi ihmisen.

Mietin näkemiäni ihmiskunnan museoita Pariisissa tai Amsterdamissa, kertomuksia ihmisen voittokulusta. Mietin luonnontieteellisiä museoita ja niiden keinotekoisia maailmoja. Sapiensin maailma muistuttaa näitä museoita kömpelönleikkisässä naiiviudessaan ja vaihtuvine dioraamoineen, joihin toiset kelpaavat, toiset eivät. Sapiensin kehyksenä on teatteri, se paikka, jossa kuvittelemaan kykenevä ihminen kertoo tarinoita.

Ylevyys on tästä kuvitellusta tarinasta kaukana, mutta esitys ei vajoa synkkyyteen. Sen barokkikulissit, joissa tehdaskulissit korvaa metsäkulissilavastus pitävät sisällään toivon. Onhan ihminen se kuvittelemaan kykenevä ihminen. Ihminen loi myytit, tarut, jumalat, uskoi ja uskoo edelleen sellaisiin globaaleihin uskomusjärjestelmiin kuin kapitalismi, raha, konsumerismi. Voisiko ihminen kehittää uudenlaista uskomusten voimaa vähemmän tuhoavasti.

Mutta, kuten esitys Hararin sanoin kysyy ”Onko mitään vaarallisempaa kuin tyytymättömät jumalat, jotka eivät tiedä mitä haluavat.”  Vai tässäkö se oli: ”Historia alkoi, kun ihminen keksi jumalat ja päättyy, kun ihmisistä tulee jumalia.
 

Räpiköintiä ilmat pihalla työhuonesellissä

Esitystaiteilija ja tutkija Pilvi Porkola työskenteli vuonna 2017-18 taiteellisen tutkimuksen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.

Luentoperformanssissaan ex-professori pukee räpylät jalkaansa, hänestä tulee kömpelö ankka. Räpiköintiä. Ruumiintuntemukset, ilmapallon puhaltaminen, ja ilmapallon huokaukset kaikuvat mikistä. Kopiokone ei toimi. Työhuoneen – kuin karu selli – ikkunalla eloa tuomassa muutama viherkasvi. Ikkunasta sieltä avautuu sama synkkä betonimaisema. Vuodenajat eivät tässä vaihdu.

Taiteilija-tutkijan luentoperformanssi tarkastelee esityksen keinoin työelämän ilmiöitä. Kaikille tuttua aihepiiriä. Esitys kasvaa näennäisen lempeällä otteella kafkamaisiin ulottuvuuksiin kertomuksena panttivankeuden tilasta.

Porkola harjoittaa postmodernia pedagogista diskurssia ja praktiikkaa. Hän käyttää hyväkseen omaa ruumiinmuistiaan ja tuntemuksia, pohtii omaa professorinidentiteettiään ja kritisoi rakenteita, joissa työelämää harjoitetaan. Tämä oli alustus työkäytäntöihin ja keholliseen ja materiaaliseen liikkeeseen oppimistapahtumassa. Mitä kaikkea tapahtuukaan professorina työskentelyn väleissä ja katveissa?
 

Bruttokansantuote helvettiin

YK:n eilen ilmestyneessä kestävyysraportissa luodataan maapallon kestävän kehityksen tilaa. Sosiaaliset, poliittiset, ja ympäristö- ja taloudelliset ongelmat toisiinsa kytkeytyneinä. Yhdestoista hetki toimia. YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitteen ohjelmalla yritetään kammeta maapalloa kestävämmälle uralle. Vielä ei missään maassa ole vielä pystytty näitä Agenda 23:n tavoitteita saavuttamaan. Ei edes Suomessa. Bruttokansantuote mittarina joutaisi helvettiin.
 

Uuden artikulaation ajattelua – Teatterikorkeakoulusta valmistuneet

Tämän linkin alta löytyvät Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjalliset opinnäytteet. 
 

Taide öljyn jälkeisessä ajassa

Kansallisteatterin keskustelusarjan syksy alkaa Sapiensin hengessä, haastaa miettimään öljyn jälkeisen ajan taidetta.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät