18.11.2021
Suomidraamaa Viroon
Kai Aareleid tietää, että myös näytelmiä kääntävän työ vaatii jatkuvaa opiskelua. Näyttämöpuheen rytmin hakeva sävelkorva kehittyy ajan kanssa ja dramaturgisesta osaamisesta on suuri ilo draamakääntäjälle. Kaksi Aareleidin käsissä suomesta viroksi taipunutta teosta on tänä syksynä teatterissa, Juha Jokelan Fundamentalisti Von Krahlissa Tallinnassa ja Elli Salon Alina joulukuussa Must Kastin tuotantona Tartossa.
Kai Aareleid opiskeli Helsingissä ja valmistui Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi. Kirjallisuuden alan moniosaaja Aareleid on kirjailijan ja kääntäjän työnsä ohella opettanut Tallinnassa paikallisessa taideakatemiassa ja työskennellyt osa-aikaisesti Helsinki Literary Agencylle.
Virossa esitetään säännöllisesti suomalaista näytelmäkirjallisuutta teattereissa eri puolilla maata. Suomidraama maailmalla -tietokannan mukaan viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana naapurissamme on nähty 46 eri tekstiä, klassikoita, mutta huomattavan paljon nykykirjailijoidemme näytelmiä.
Juha Jokelan näytelmä Fundamentalisti on juuri tullut ensi-iltaan tallinnalaisessa Von Krahl -teatterissa ja joulukuussa on Elli Salon teoksen Alina määrä saada näyttämösovituksensa Must Kastin tuotantona Tartossa. Näiden molempien tekstien virontaja on Kai Aareleid.
Suomeksi kirjoitettujen näytelmien päätymiseen esitettäväksi ulkomaisissa teattereissa ovat vaikuttamassa aktiiviset kääntäjät omine suhteineen. Myös hyvin toimiva agentuuriverkosto on kullanarvoinen. Tässä haastattelussa Aareleid kertoo muiden muassa siitä, miten teatteriagentuuri toimii Virossa.
Kirjailijan ja kääntäjän työsi lisäksi olet myös opettanut näytelmäkääntämistä Tallinnassa paikallisessa taideakatemiassa. Kontaktit opiskelijoihin ovat saaneet aikaan kääntämiesi suomalaisten näytelmien teatterituotantoja. Kerro siitä ja muusta vuorovaikutuksesta nuoren polven kanssa.
Kai Aareleid: Viime lukuvuonna pitämäni näytelmäkäännöskurssi Viron Musiikki- ja Teatteriakatemian näyttämötaiteen laitoksen (EMTA Lavakunstikool eli Lavakas) maisteriopiskelijoille oli itselleni ensimmäinen tämän tyyppinen kokemus. Sitä ennen olin kylläkin pitänyt eri puolilla yksittäisiä luentoja kaunokirjallisuuden kääntämisestä yleisemmin. Muutama vuosi sitten mentoroin Viron Suomi-instituutissa FILIn kaksivuotista Kääntäjien mestariluokka -pilottihanketta.
Pari viime vuotta olen ollut Viron Teatteriagentuurin taiteellisen neuvoston jäsen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vuosittain luettavaksemme ja arvioitavaksemme tulee runsaasti sekä kotimaista näytelmäkirjallisuutta että näytelmäkäännöksiä muista kielistä. Varsinkin tämä jälkimmäinen on ollut hyvin opettavaista. Edellä mainitulla käännöskurssilla minulla oli mahdollisuus jakaa havaintojani myös opiskelijoiden kanssa, mikä oli hyvin antoisaa. Uskon oppineeni kurssista vähintään yhtä paljon itse kuin oppilaani minulta.
Elli Salon näytelmään Alina ihastuin TINFOn käännöstyöpajassa Helsingissä jo 2019. Vaikka Lavakassa pitämäni kurssin kieliä olivat pääasiassa viro ja englanti, päätin ottaa Alinan käsittelyn alle vapaaehtoisena tekstinä niille, jotka osasivat myös suomea. Näytelmässä on paljon sellaista, mitä koin tarpeelliseksi käsitellä esimerkkinä avoimesta ja niukasta, uudenlaisesta näytelmätekstistä. Eräs oppilaani innostui näytelmästä niin paljon, että ilmoitti minulle kurssin päätyttyä haluavansa ohjata sen. Alina on tulossa ensi-iltaan Tartossa joulukuussa, Must Kast -teatteriryhmän tuotantona.
Juha Jokelan Fundamentalistin käännöstä minulta pyysi Lavakan ohjaajalinjan opiskelija, joka oli valinnut juuri tämän näytelmän ohjauksen lopputyökseen tallinnalaisessa Von Krahl -teatterissa. Ilahduin kovasti nuoren ohjaajan rohkeasta tekstivalinnasta. Kävin hänen kanssaan mielenkiintoisia keskusteluita projektin eri vaiheissa.
En luultavasti koskaan lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta nykyisen nuoremman polven avointa mieltä ja fiksuutta. Fundamentalistin ensi-ilta oli 13.11.2021, pidin näkemääni lopputulosta oikein onnistuneena. Hienoa tilankäyttöä, upeita roolisuorituksia, pari yllättävää ja mielenkiintoista ratkaisua, mm. naisnäyttelijän roolin suhteen.
Kaunokirjallisuuden kääntäjä on kielessä kiinni aivan erityisellä tavalla, kun hän paitsi välittää toisen tekijän, kirjailijan taidetta toiselle kielelle niin myös huolehtii, että kohdekielinen teos on korkealaatuinen löytämällä juuri oikean tyylin, sopivimmat ilmaisun tavat, kuvaavimmat ja täsmällisimmät sanat. Mitkä ovat mielestäsi teatterille kirjoitetun tekstin kääntämisessä verrattuna muun kirjallisuuden kääntämiseen?
KA: Teknisesti ja ihan kielen tasolla näytelmän kääntäminen ei eroa kovin paljon muusta kaunokirjallisuuden kääntämisestä. Samat ajatukset on saatava sanottua mahdollisimman samalla tavalla saadakseen aikaan mahdollisimman sama vaikutus kuin lähdekielessä. Näytelmän kääntäjällä olisi hyvä olla tietynlainen sävelkorva näyttämöpuheen suhteen sekä käsitys siitä, mitä tämä from page to stage -prosessi pitää sisällään.
Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, etteivät suinkaan kaikki muuten hyvät kaunokääntäjät ole hyviä näytelmäkääntäjiä, sillä pelkästään erinomainen kielitaito ei riitä. Joskus näyttelijän tai ohjaajan tekemä käännös, varsinkin sellaisesta tekstistä, johon on jo valmiiksi muodostunut intohimoinen suhde, saa aikaiseksi jopa toimivampaa jälkeä. Siinä tietysti saattaa joskus tulla vastaan kielitaidon raja.
Teatteriagentuurin taiteellisen neuvoston työssä olen pannut merkille, että joidenkin synnynnäisesti lahjakkaiden tai kovalla uurastamisella ammattitaidon saavuttaneiden kääntäjäkollegojen ohella parhaat näytelmäkäännökset ovat usein teatterin dramaturgien tekemiä. Heillä on kääntämiseen tarvittavien taitojen lisäksi myös jokapäiväinen kontakti näyttämöön, näyttelijöiden työhön tekstin kanssa. Silti olen sitä mieltä, että näytelmäkääntäjiä voi kouluttaa ymmärtämään teatterintekijöiden näkökulmaa ja ajatusmaailmaa eli sitä kontekstia, mihin käännetty teksti päätyy näyttämöllä.
Viro on Suomen ulkopuolella ollut paikka, jossa suomalaisia näytelmiä esitetään säännöllisesti. Tämä on varmasti maantieteellisen ja kielellisen läheisyyden lisäksi suurelta osin teidän kääntäjien ansiota. Mitkä teatterisovitukset erityisesti muistat vuosien varrelta virolaisissa teattereissa?
KA: Edesmennyt Ülev Aaloe välitti viroksi lukuisia suomalaisia näytelmiä pääasiassa ruotsista, mutta myös suomesta. Aaloe oli siinä mielessä harvinainen henkilö, että hänessä yhdistyivät taitava kääntäminen, laaja lukeneisuus sekä hyvä teatterin arjen tuntemus dramaturgin työn kautta useissa virolaisissa teattereissa. Hänen lisäkseen monia suomalaisia näytelmiä on kääntänyt esimerkiksi Maimu Berg, mutta myös teatteriohjaajat, kuten Taago Tubin, Tamur Tohver ja Aare Toikka.
Muistan kiinnostavina ohjauksina Pipsa Longan Lauluja harmaan meren laidalta ja Juha Jokelan Sumun Eesti Draamateatterissa sekä Leea Klemolan Jessikan pennun Polygon-teatterin versiona.
Sinä ja muut suomalaisia näytelmiä omille kielillenne kääntävät olette olennainen osa sitä ekosysteemiä, jossa mahdollistuu näiden teosten päätyminen teatteriin. Olette paitsi kääntäjiä, usein myös oman kielialueenne teatterikentän tuntijoita. Millaista agentuuritoimintaa Virossa nykyisin on nimenomaan näytelmien ja teatterin saralla? Ja millaista näytelmiin keskittyvää välittäjäporrastoimintaa mielestäsi pitäisi olla?
KA: Viron Teatteriagentuuri (Eesti Teatriagentuur) on vuodesta 2008 lähtien edustanut ja välittänyt paitsi virolaista näytelmäkirjallisuutta myös näytelmäkäännöksiä. Tämän ohella Teatriagentuuri kerää ja jakaa tietoja virolaisesta teatterista, edustaa sitä ulkomailla sekä kokoaa ja julkaisee tliastotietoa.
Agentuurin 1995 alkaen järjestämien näytelmäkilpailujen myötä kentälle on ilmaantunut uusia kiinnostavia kirjoittajia, joiden tekstit ovat alkaneet muovata virolaisen nykydraaman piirteitä. Siitä, mitä näytelmiä sekä käännöksiä Teatteriagentuuri ryhtyy edustamaan, päättää alan ammattilaisista koostuva taiteellinen neuvosto.
Itsenäisiä teatteriagentuureja meillä ei toistaiseksi ole, kuten ei myöskään itsenäisiä kirjallisuusagentuureja. Teatteriagentuurin systeemi toimii varsin hyvin draamakirjailijoiden ja erityisen kiitettävästi draamakääntäjien ansiosta. Muita kirjallisuudenlajeja edustavalle kirjallisuusagentuurille sen sijaan olisi kovasti tarvetta.
Osallistuit hiljattain näytelmien kääntäjille tarkoitettuun työpajaan, jollaista TINFO järjestää säännöllisesti. Millaisia ajatuksia ja kenties oppiakin sinunlaisesi konkaritekijä sai tällaisesta koulutuksesta ja kohtaamisesta kollegoiden kanssa?
KA: Jatkuva uuden oppiminen on tärkeää myös alalla pidempään toimineille. Vaikka itse olenkin kenties onnekkaassa asemassa, koska käyn Suomessa usein ja seuraan varsin tiiviisti suomalaista kulttuurielämää, kaikki me kääntäjät tarvitsemme tiivistettyä tietoa suomalaisen teatterikentän viimeisistä suuntauksista. Ihan konkreettisesti tiettyjen tekstien käsittelyä ja analysointia työpajamuodossa sekä tekijöiden tapaamista.
Kollegiaalista tiedonvaihtoa ei voi koskaan vähätellä, siitä saa valtavasti tukea omalle työlleen. On ollut erinomaisen mielenkiintoista seurata ajatustenvaihtoa samaa näytelmää eri kielille kääntävien ihmisten välillä. TINFOn työpajat ovat aina olleet todella inspiroivaa aikaa sekä Jukka-Pekka Pajusen vetäminä että tänä vuonna ensimmäistä kertaa Elli Salon johtamana. Saimme tänäkin vuonna luettavaksi varsin erityyppisiä uusia tekstejä ja odotan jo innolla, kunnes voin jakaa saamiani lukukokemuksia virolaisten teatterikollegojeni kanssa.
Antaisin myös tämän syksyiselle työpajalle täydet pisteet. Harmi, että seuraava työpaja on vasta kahden vuoden päästä, mutta toisaalta aikahan rientää nopeasti.
TINFO / Sari Havukainen, 17.11.2021
Valokuva: Annika Metsla
Näytelmien kääntämisestä myös näissä artikkeleissa: