16.03.2017

Syytä olla huolissaan!

130 rahoituslain ulkopuolista teatteriryhmää, erilaisia organisoitumisen, tuotannon ja jakamisen tapoja, erilaista ilmaisukieltä ja esityskäsityksiä, mutta toivottoman vähän julkista tukea jaossa ja tuen jakamisen kriteerit hämärän peitossa. Läpinäkyvyvyydessä ja ennakoinnissa toivomisen varaa.

Olen käynyt pitkiä keskusteluja eri ryhmien kanssa. Viestit ovat yhdenmukaisia. Kello tikittää.  Tilanne on kestämätön. Sinnitellään hengissä pysymisen rajatilassa. ”Alkaa olla kiire ennen kuin moni ryhmä hyytyy...”

Lainaan erästä taiteilijaa: ”Avustukset riittävät yhden uuden teoksen tekemiseen, ja siihen ne riittävät usein hyvin. Mutta ei muuhun. Jos lisäksi on pyöritettävä esitystoimintaa ja leikittävä teatteria luomalla tuotanto- ja markkinointikoneisto, tiedotettava ja investoitava tekniikkaan, ei avustus riitä mihinkään. Seurauksena on järkyttävää ammattitaidon haaskausta kun taiteilijat tekevät huonosti itselleen vierasta tuotanto- ja hallintotyötä ja laiminlyövät sen varsinaisen työnsä."

"Samanaikaisesti maassa on toimiva vos-koneisto, jolla on nimenomaan koneistot jakelua varten. Pienten ryhmien avustukset ovat yhä enemmän sidoksissa esitysmääriin ja lipputuloihin. Niiden pumppaaminen vie kaiken rahan, eikä laadun jalostamiseen jää rahaa. Nykyinen systeemi ei tue laatua, eikä palkitse onnistumisia.”

”Pienten ryhmien välinen yhteistyö on toiminut aina: tavaraa lainataan, hakemuksissa autetaan, tiloja käytetään ristiin, sama paku kuskaa neljää viittä ryhmää… Pienten ryhminen välinen yhteistyö ei  kuitenkaan ratkaise jakeluongelmaa. Pointti on yksinkertainen: rahaa olisi enemmän taiteeseen jos jakelu olisi kaupunginteattereiden velvollisuus.”

”Jokainen kaupunginteatteri voisi ottaa pari harkinnanvaraisen tuen piirissä olevaa hyvää ryhmää suojelukseensa, talliinsa... nykyisellä rahoituksella voisi saada aikaan enemmän hyvää yhdistämällä vahvuuksia.”

Tekijöitä hirvittää myös se, miten liberalistis-managerialistisessa hengessä omarahoitusosuutta tulee ryhmällä kuin ryhmällä olla 30 % valtionavusta. Julma tavoite useille. Näinkö teattereita tapetaan. Sääntöjen mukaan ja puitteissa?

Ei oo, ei tuu…

Maailman teatteripäivää 27.3. vietetään ehkä ilman julistusta. Isabelle Huppert ei toistaiseksi ole kiireiltään ehtinyt julistusta kirjoittaa, eikä Kansainvälisellä teatteri-instituutilla (ITI) ole mitään varasuunnitelmaa. Meillä on ollut koko viikon ajan suomentaja hälytysvalmiudessa. Ollaan ihan kädettömiä. Odottavalla kannalla. Pahoittelut.

Oikeus ja kohtuus sekä Thalia-juhla sentään

Mutta onhan meillä Oikeus ja kohtuus -tapahtuma Maailman teatteripäivänä iltapäivällä Lavaklubilla. Tervetuloa kaikki tähän kaikille avoimeen tilaisuuteen, jossa pohdimme taiteilijoiden ilmaisuvapautta ja poliittista teatteria.

Teatteripäivän juhlinta jatkuu illalla Lavaklubilla Thalia-juhlan merkeissä. Thalia-juhlassa alan ammattikenttä palkitsee ansioituneita taiteilijoitaan ja teattereitaan. Olen ihan täpinöissäni. Olen niin iloinen Thalioiden, TINFO- ja Silmänkääntäjä-palkintojen saajista. Nämähän palkinnot jakaa riemulla ja ylpeydellä TINFO. Mutta en kerro vielä, keitä he ovat.

Lisää rampuutta

Meitä koetellaan. TINFOssa ja Teatterikulmassa ylipäätään osa on sisäilmapakolaisina. Kirjoitan Merkintöjä kotonani, sähköt ovat koko Teatterikulmassa poikki. Viime yönä alkoi työhuoneen neonlamppu rätistä, syttyä sammua, syttyä sammua.  Kidutusta. Mutta eläköön digitaalisuus.

Nyt työskennellään etänä, pilveen tallennettuihin tiedostoihin pääsee jokainen tinfolainen käsiksi vaikka Kolumbiasta tai Ämttööstä, jos nyt netti toimii. No, se ei tällä hetkellä toimi meidän tiedottajalla Sari Havukaisella. Piti saada nopeammat yhteydet, mutta yhteydet menivätkin katkolle. Godot´ta odottessa, totesi Sari lakonisesti. Älykänny sentään toimii.

Kaikesta huolimatta, torstai on toivoa täynnä. Aurinko paistaa. Kevät. Niin, ja Hollanti sanoi ei äärilaidan populismille! Pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneet.

Lisähuokoistumista. Palvelukyselyn satoa pian

Lämpimät kiitokset kaikille niille, jotka vastasivat TINFOn palveluja koskevaan kyselyyn. Palaute rohkaisee. Oikeilla jäljillä ollaan. Mutta ei pidä jäädä paistattelemaan. Palaute antaa aihetta myös itsetutkiskeluun ja hienoiseen kurssin – jos ei reivaukseen niin vähintäänkin – lisähuokoistumiseen.

”Ketkä TINFOn toiminnassa oikein ovat mukana”, ”miten sinne pääsee”, ”ei pelkkää pääkaupunkia”.  Näiden kommenttien heikot signaalit toimintamme avoimuudesta ja saavutettavuudesta ja kysymykset siitä, kenen TINFO on, pitää ottaa tosissaan. Lähinäkyvyyden eteen täytyy tehdä työtä. Ei TINFO ole vain valitun joukon. Avoimuutta täytyy lisätä. Tähän palataan. Ja alueellisia teatteritodellisuuksia ei unohtaman pidä. Huhtikuussa turneelle jalkautumaan. Muutamia ideoita muhii. Niistäkin enemmän, kun ovat kypsyneet.

Aura of Puppets Helsingissä

Turkulaisten 47 nukketeatteritaiteilijan verkosto Aura of Puppets on ensi viikolla Helsingissä Cirkon – uuden sirkuksen keskuksen ja Aura of Puppetsin yhteistyö alkaa pienoisfestivaalilla 22.-25.3.2017.

Linnateatteri Dominoon?

Turun Sanomien uutinen kertoo, että Linnateatteri havittelee Turun kaupunginteatterilta vapautuvaa 500-paikkaisen Domino-teatterin tiloja.  200-paikkaiselle 500-lisäpaikkaa.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää

Ei mitään merkittävää uutisoitavaa. Sama meno jatkuu. Josko ohjelmistoissa olevien kotimaisten nykynäytelmien sukupuolirakenne olisi tasa-arvoisempi. Olisiko meillä kutakuinkin yhtä paljon mies- ja naiskirjailijoiden teoksia, ehkä roolejakin olisi kutakuinkin yhtä paljon miehille ja naisille. Tätä selvitämme.

Taiteen ja kulttuurin barometri kertoo

Taike ja Cupore ovat tuottaneet barometrin. Se kertoo, missä mennään, kun kyse on taiteilijoiden työskentelyedellytyksistä ja niihin liittyvistä arvoista ja asenteita. Aika tuttua ja tiedossa olevaa. Ei ylläreitä.

Ihmisiä, oikeesti

“Mennään äiti sinne, missä oli ihmisiä oikeesti.” Pienen pojan toive päästä teatteriin, sinne missä on ihmisiä oikeesti. Ihmisiä oikeesti, hengittäviä, aistivia kehoja, ihmisen lihaa hetkisen, minun kanssani samassa tilassa. Ihmeellistä.