22.10.2015

TINFO digitaalisesti – tuhdisti tietoa helposti saavutettavissa

Lähelle näkee huonosti. Etsin taas kerran tietoja TINFOn verkkosivuilta. Vasta nyt tajuntaan iski, kuinka vahvasti me olemme digiläsnä. TINFO on harvinaisen saavutettava ja sitä myöten myös tieto teatterista. Ajattelen nyt kaikkia TINFOn tietokantoja. Yksi suosikkini on ensi-illat, Ilona-esitystietokanta on ohittamaton. Englanninkielisiltä sivuilta löytyy kiertue-esitysten valikoima, ja New Plays from Finland- tietokannasta löytää mitä erilaisimmilla koordinaateilla suomalaisia nykynäytelmiä. Liikkuvuuden opaspaketissa on tuhti annos kaikkea mahdollista kansainvälisestä liikkuvuudesta. Tapahtumista löytää kevyesti seminaarit, julkaisuista mm. meidän TINFOn Newsit. Ja tietenkin siellä ovat myös tilastot.

Tanssin talolle tukea

Yksi parhaista uutisista on Tanssin talon myötätuuli. Ylen Uutisten mukaan yli kaksi kolmasosaa sen kyselyyn vastanneista Helsingin kaupunginvaltuutetuista kannattaa Tanssin talon rakentamista Kaapelitehtaalle Helsinkiin. Vastustajia on vain kymmenen prosenttia vastanneista valtuutetuista. Taideneuvosto on omassa hanketta puoltavassa kannanotossaan nostanut esiin poikkeuksellisen yhteisrahoitusmallin. Jane ja Aatos Erkon säätiö teki ehdollisen päätöksen tukea Tanssin taloa 15 miljoonalla eurolla. Avustuksen saamisen ehtona on, että Helsingin kaupunki ja valtion sitoutuvat hankkeeseen ja sopimus syntyy tämän vuoden aikana.

Tanssin talon toimintakonsepti on ylittämätön. Sen laaja-alaiseen verkostoyhteistyöhön ja kiertuetoimintaan perustuva toimintamalli on juuri sitä, mitä tarvitaan myös puheteatterin kentällä. Tanssin talo tulee olemaan myös kansallinen ja kansainvälinen vierailuteatteri. Sen suunniteltu omarahoitusosuus 50% herättää kunnioitusta, sellaiseen yltävät harvat.

Ei rajoja – toreja vai luostareita

Briteissä pidettiin muutama viikko sitten taiteiden, museoiden ja kirjastojen yhteinen No Boundaries -kongressi. Tässä Arts Council Englannin ja British Councilin tukemassa tapahtumassa liki 500 toimijaa pohti ilmaisuvapautta, tapoja huolehtia lahjakkuudesta. Agendalla oli myös debatointia siitä, voisiko asioita tehdä toisin, miltä menestys näyttää tai miten raha toimialoille virtaa. Eikä tuijotettu vain omaa brittinapaa vaan kuultiin ulkomaisia tekijöitä. Siinä missä Venäjällä taiteilijat puhuvat sananvapaudesta, Briteissä puhutaan rahasta. Rahoitus voi johtaa myös itsesensuuriin, totesi Valkovenäjän Free Theatren Natalia Kaliada. Teatterille ei riitä pelkkä moninaisuus, tarvitaan inkluusiota. Moninaisuus on sitä, että kutsut ihmiset juhliin, mutta inkluusio tarkoittaa sitä, että pyydät toista tanssimaan kanssasi, totesi yksi brittipuhujista. Mainio määritelmä.

Kriittisiä puheenvuoroja kuultiin siitä, että aivan liian usein instituutiot tyytyvät vain odottamaan rahaa sen sijaan että taistelevat olemassaolostaan. Briteissä tunnutaan olevan sitä mieltä, että osa instituutioista ansaitsee tulla haudatuksi ja että suuri, pikemminkin kuin pieni, on kaunista. Osa toimijoista on liian pieniä säilyäkseen hengissä. Tämä aihe puhuttaa vielä pitkään.

Brittien kulttuuri-instituutiot kamppailevat samanlaisten haasteiden kanssa kuin meillä. Tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä ja vuoropuhelua ympäröivän yhteisön kanssa: avoimien ovien ja ikkunoiden politiikkaa. Taloja tarvitaan, eivät pelkät pop up -teatterit riitä, mutta Englannissa ollaan huolissaan siitä, että teatteri-instituutiot keskittyvät aivan liiaksi päänäyttämöihinsä, ja yhteisöteatteria tehdään vailla kosketusta päänäyttämöihin siiloutuneesti. Teatterit ovat liiaksi fiksoituneita yleisöjen luomiseen vain lisätäkseen pääsylippujen myyntiä sen sijaan, että rakentaisivat syvempää yhteisöllisyyttä. Torien sijaan instituutiot ovat luostareita.

Onko jotain tuttua?

Actionia valmistellaan – freelancereiden asemaa korjaamaan

Suomen Näyttelijäliitto, Teatterikeskus, Teme, Stefi ja TINFO ovat jatkaneet elokuun freelancer-seminaarin linjalla. Olemme pitkällä matkalla kohti konkreettisia toimenpiteitä. Yksi vaihtoehto freelancereiden kurjuuden parantamiseksi voisi olla Ruotsin Teateralliansenin kaltainen järjestelmä. Selvitämme mahdollisuuksia tällaiseen työllistämiskokeiluun. Edelleenhän on myös Melan tarjoama MYEL. Tarja Cronbergin mukaan Mela olisi ilomielin ottamassa taiteilijat suojiinsa. Meillä on niin moninaiset työmarkkinat, että yksi malli tuskin riittää. Yhä useammat teatterialan taiteilijat elävät erilaisten työasemien hybriditodellisuudessa. On valittava monta tietä. Ja sitten on tietenkin vielä taiteilijapalkka tai kansalaispalkka tai perustulo. Rutosti työtä tarvitaan myös vääntämään rautalangasta, mitä taiteilija tekee.

Taike ja Suomen Akatemia ne yhteen soppii…

Taiteen edistämiskeskus on muuttanut Suomen Akatemian vieruskaveriksi. Olin hämmästynyt, kun tajusin, että Cuporea ei tähän kimppahommaan otettu. Vastahan Cupore siirtyi Kaapelitehtaalta Taiteen edistämiskeskuksen kumppaniksi. Mitä tästä pitää ajatella?

Lomailemassa

Monta esitystä näkemättä, koska lomailin. Olin Sheffieldissä, kaupungissa, joka minulle tarkoittaa Forced Entertainment -teatteria. Missasin tämän lähes koko ajan kansainvälisesti matkaavan teatterin Manchester-keikan.

Sheffield kuhisee monikulttuurisuuttaan. Silti paikallisten (instituutio)teattereiden auloissa parveilee vain kantabrittejä, iäkkäämmästä päästä. Yliopistokaupungin kampuksilta teattereissa ei tunnu olevan kukaan. Esityksiä Sheffieldissä on tarjolla minimaalisen vähän Helsingin runsaudensarveen verrattuna.

Vaisto veti Manchesterissä The People´s History Museumiin, joka esitteli tasa-arvon ja demokratian puolesta käytyjen taistelujen historiaa. Nyt luen Selina Toddin kirjoittamaa teosta Brittien työväenluokan noususta ja tuhosta The People, The Rise and Fall of the Working Class.

twitter.com/tinfotweets