08.12.2016

Taide-rake – yksiääniseksi ja ruotuunko?

Taide-rake on nyt ilmestynyt. Lopputulema on kuuden sivun verran eri yliopistoille kohdennettuja ehdotuksia jatkoselvityksiksi. Taide-rake -lisäselvityksessä ehdotetaan Helsingin yliopiston ja Taideyliopiston monikielistä taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmaa, jota perustellaan sillä, että ”turvataan HY:n opiskelijoille kosketuspinta nykytaiteeseen ja taiteellisiin prosesseihin ja Taiy:n opiskelijoille laajemmat taiteiden tutkimukselliset perusteet”. Tässä paketissa on siis teatteritiede. Lisäksi ehdotetaan englanninkielistä arts management/curating/ -ohjelmakokonaisuutta Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston ja Taideyliopiston kesken.

Tampereen yliopiston Nätyn kohdalla selvitys päätyy ehdottamaan jatkoselvityksiä, skenaarioiden tekemistä Nätyn tulevaisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että uunituore Viestintätieteiden tiedekunta ja Taideyliopisto/Teatterikorkeakoulu pohtivat työryhmässä eri vaihtoehtoja, joista yksi on se, että koulutus keskitetään Taideyliopistoon. 

Aamulehden itsenäisyyspäivän pääkirjoituksessa käsiteltiin asiaa. Yliopiston rehtori Liisa Laakso on perustellut Nätyn säilyttämistä Tampereen teatterikaupunkibrändillä ja muilla imagosyillä sekä näyttelijöiden paremmalla työllistymisellä. 

Ei riitä. Laimeaa.

Taide-rake Foucault´n hengessä

Kielenkäyttö luo todellisuutta. Taide-rakessa on kyse kielen performatiivisuudesta. Lisäselvitys luo ne käsitteelliset kehykset, joiden sisällä toimitaan. Siksi ei ole yhdentekemää, mitä siellä seisoo, ja että nyt yhtenä vaihtoehtona esitetään koulutuksen keskittämistä Taideyliopistoon. Yhdentekevää ei ole sekään, miten tiedeyliopistojen taiteentutkimuksta ja taiteellista tutkimusta sanoitetaan. Valta on kielen ja puhetapojen tuote. 

Muutama esimerkki. Lisäselvitys vihjaa ”orkidea-alaan”. Perinteisesti orkidea-alat ovat olleet pieniä oppiaineita kuten klassillinen filologia (latina ja kreikka), assyriologia, egyptologia, indologia, keltologia, koptologia ja Bysantin tutkimus. Taide-rake tekee nyt arvosiirtymän. Taidealoista tehdään orkidean tavoin hyödyttömiä, mutta koristeeksi kelpaavia. Mistä tällainen ajatus on peräisin?

”Myös suomalaisissa tiedeyliopistoissa hyödynnetään jonkin verran taiteellisia menetelmiä. Taiteellisella tutkimuksella on metodologista annettavaa ihmistieteille, joissa jo nykyään käytetään esim. narratiivisia, visuaalisia ja performatiivisia menetelmiä.” Selvityksestä saa lukea tällaista, hämmästyttävää taiteentutkimuksen ylenkatsetta ja vähättelyä. Missä ovat yliopistojen taiteentutkimuksen kovan kaliiberin sanoittajat ja puolustajat? Mistä löytyvät monimuotoisuuden puolestapuhujat?

Digivetoiselle kohtaamiselle tunnustusta

Nätyllä on kehitetty vieraalla kielellä näyttelemään oppimisen ideaa jo pitkään ja näytelty milloin espanjaksi, italiaksi milloin mandariinikiinaksi, udmurtiaksi. Vieraalla kielellä näytteleminen rohkaisee fyysisempään ilmaisuun. Nyt Coriolanus Online -pilottihankkeessa Nätyn ja Coventryn yliopiston näyttelijäopiskelijat opiskelivat yhteisessä virtuaalitilassa. He harjoittelivat Shakespearen Coriolanus-näytelmän kolmannen näytöksen kolmatta kohtausta englanniksi ja suomeksi.

Tämä kahden yliopiston yhteistyöprojekti sai yhden sortin Oscarin Philadelphiassa. Palkinto jaettiin Reimagine Education -konferenssin Arts & Humanities -sarjan Hybrid learning innovation -kategoriassa. Voittoisan projektin vetäjinä toimivat yliopistonlehtorit Mikko Kanninen, Tiina Syrjä ja Tom Gorman. 

Enemmän tamperelaisten saamasta palkinnosta on luettavissa Aamulehdestä.  

Kiinnostavaa, miten digitaalisuus mahdollistaa uudenlaisen kohtaamisen väylän.

Omat ja varastetut – itseohjautuvuus on yhdessäohjautumista 

Miten itseohjautuva näyttelijä luo näyttelijändramaturgiaa? Miten näyttelijä kohtaa materiaalin? Mitä materiaali on minussa on minuna? Millaisia työkaluja näyttelijä voi itselleen rakentaa? Miten toteuttaa hahmoja/henkilöitä ja tilanteita siten, ettei niitä ei ole ulkoapäin ohjattu tai ohjelmoitu.

Nätyn Tsehov-työpaja – itseohjautuva näyttelijä tarkoitti yhdeksän päivää näyttelijää emansipoivaa ja vapauttavaa Tsehov-viritystä. Ei juututtu psykologiaan, rooliin tai tunteisiin vaan minään materiaalina – ääneen ja liikkeisiin.  Kahden opettajan yhteisopetuksena (esiintyjyys ja liike Samuli Nordström ja näyttelijäntyö Minna Hokkanen) liikuttiin Vanja-enon maastossa mutta ainakin alkuun Tsehov-traditiota ja kontekstia väistäen.  

Opiskelijat etsivät äänellisesti ja liikkeellisesti toistettavissa ja jaettavissa olevia virityksiä. Viritykset haettiin henkilökohtaiselta tasolta ja omasta suhteesta materiaaliin. Ne tehtiin tarkoiksi ja opetettiin toisille. Sitten virityspankissa olivat tallennettuina ja otsikoituina kaikkien viritykset. Virityspankista opiskelijat käyttivät oman materiaalinsa ja lisäksi yhtä ”varastettua”, muiden virityspankkiin tallentamaa. Näistä äänellisistä ja liikkeellisistä materiaaleista näyttelijät yhdessä löysivät itselleen olotilalliset ankkurit, joiden varassa edetä yhden kohtauksen ja siihen upotettujen kahden monologin verran. Kokonaisuuksia ei ohjattu, vaan näyttelijät hakivat ratkaisut itse, toisiaan ja opettajia apuna käyttäen. 

Kerroksia lisättiin viikko viikolta, ääntä, liikettä, erilaisia virittäviä tehtäviä, lopuksi kolme säkillistä vaatteita, joista jokainen sai tehdä mielensä mukaisen luomuksen. Näyttelijälle onkin äkkiä kertyneenä, ikään kuin kaupan päälle, työkaluja ja aineksia, oman näköinen ja kuuloinen dramaturginen kokonaisuus. 

Työpaja toimi ns. portaana ensi kevään "Tee-se-itse"-opintojaksoon, jossa ensimmäisen vuoden näyttelijäopiskelijat luovat ja harjoittelevat omia kokonaisuuksiaan. 

Äärimmäisen kiehtovaa. Näyttelijän kannalta ehkä hämmentävää ja pelottavaakin. Itseohjautuvuus ei tarkoita yksinohjautumista vaan yhdessäohjautumista.  

Tämän olisin halunnut nähdä. Ehkä Nätyn kurssin näyttelijändramaturgiset kokonaisuudet saadaan jaettaviksi työnäytteiksi?

Tilastoista ja ensi-iltalistoista

Aura of Puppetsin valtionpalkinto poikii kasvavaa nukketeatteritietoisuutta ja -näkyvyyttä. On tärkeätä, että uudet nousevat ilmaisumuodot ja uudenlainen tuotanto- ja verkostoajattelu saavat tilaa. Tila tarkoittaa myös tilastoja ja ensi-iltalistauksia. Aura of Puppetsin ja Nukketeatteri Ofelian kanssa on jo sovittu tilastotulevaisuuksista. Nukketeatteri on myös yksi kansainvälisesti liikkuvista lajeista.  On tärkeätä saada myös kaikki ulkomailla tapahtuvat vierailuesitykset tilastoiduiksi.

Rahoituslain ulkopuolisia teattereita ja ryhmiä 

Facebookissa Teatterikeskus ja TINFO kyselevät teatteriyhteisöltä tietoa siitä, kuinka monta ammattimaista teatteria ja ryhmää meillä tosiasiassa on. Myös tuo luku tulee jatkuvasti päivittää. Teatteriyhteisö, tarkista oletko listalla.

Sukupuoli ja halu näyttämöllä

Ollaanko meillä ruotsiksi etunojaisempia kuin suomeksi? No joka tapauksessa Wasa Teaterissa järjestetään Sukupuoli ja halu näyttämöllä -seminaari. Normikriittisyys voi kääntyä teatteriksi.

Onnittelut 110-vuotiaalle!

Kajaanin kaupunginteatteri juhlii tänä viikonloppuna 110-vuotista olemassaoloaan. Ja Suomi 100:a teatteri juhlistaa viidellä kotimaisella kantaesityksellä. Kunnioittava hatunnosto ja malja kainuulaiselle teatterivoimalle.

Inhottavan valkoinen teatteri

Andrew Lloyd Webberin säätiö on julkaissut raportin Centre Stage – The Pipeline of Bame Talent. Julkaisu kertoo siitä, miten kulttuurinen moninaisuus näkyy teatterissa, ketkä teatterissa työskentelevät. Tulokset laittoivat Webberin toteamaan, että brittiteatteri on ”inhottavan valkoinen” ja varoittaa moninaisuuskriisistä, jos meno jatkuu nykyisenkaltaisena. Musikaalithan ovat olleet yksi moninaisuuden portti.

twitter.com/tinfotweets