24.09.2020

Linnea_eka blogikuva 2020

Taistelu taiteen vapaudesta 

 

TINFO tilastoi myös perutut esityskerrat kokonaiskuvan saamiseksi. Unkarissa taistellaan taiteen vapaudesta, ja Virossa käydään ensi kertaa teatterissa. Linnea Staran Huomioita tämän viikon varrelta. 

 

TINFO tällä viikolla: 

Lukuja toteutuneista ja ei-toteutuneista esityksistä 

Olemme tällä viikolla puhuneet toimistolla paljon tilastoinnin merkityksestä näinä epävarmoina aikoina. Tilastonlaatija Piia Volmari kerää parhaillaan valtionosuusteattereiden (vos) ja rahoituslain ulkopuolisten teatteritoimijoiden tilastoja viime keväältä. 70 % vos-teattereista on lähettänyt tietonsa tilastoitavaksi, joten tietoja odotellaan vielä monelta teatterilta. Tähän mennessä luvut ovat kuitenkin synkkää luettavaa. Esimerkiksi toteutuneita esityskertoja vuoden 2020 kevätkaudelta on tähän mennessä (23.9.) yhteensä 1 758 kpl ja peruuntuneita esityskertoja 2 321 kpl.  
 
Nyt tekeillä olevissa tilastoissa kiinnitämme erityistä huomiota peruuntuneisiin esityskertoihin, sillä näihin lukuihin sisältyy suurin syy teattereiden nykyiseen ahdinkoon. Tämän lisäksi tilastoimme kuten aikaisemminkin laajasti kentän ohjelmistotietoja, esittävän taiteen katsojalukuja, tietoja kotimaisista ja kansainvälisistä vierailuista, henkilöstö- ja palkkatietoja sekä taloustietoja. 
 
Osa teattereista on myös luovuttanut tietoja striimatuista esityksistä ja niiden katsojaluvuista. Tässä onkin TINFOn tilastoinnille uutta pohdittavaa. Miten striimattujen esitysten katsojalukuja lasketaan, ja millä perustein? Mihin niitä tilastoidaan? Tärkeää on, että ne huomioidaan, sillä ne kuvaavat tämän ajan ratkaisuja esittävän taiteen kentällä, ja saattavat myös jäädä osaksi TINFOn tilastoja jatkossakin.  
 
Luotettavien tilastojen merkitystä ei voi liikaa painottaa. TINFO tuottaa joka vuosi Esittävän taiteen tilastot (kts. vuoden 2019 tilastot), jotka sisältävät noin 100 eri tilastoa ja antavat varsin kattavan ja luotettavan kuvan ammattimaisesta esittävän taiteen kentästä. Tiedot muodostavat teatteripolitiikan keskeisen tietopohjan, kun taas palkkatilastot TINFO tuottaa työmarkkinaosapuolia ja Tilastokeskusta varten.  
 
On mahdollista, että nuo yllämainitsemani luvut vielä muuttuvat huomattavasti saatuamme vielä puuttuvat luvut. Kerromme tästä syksyn aikana lisää.  
 
Mikäli teatterinne ei ole lähettänyt lukuja vielä Piialle, muistakaa että aikaa on syyskuun loppuun asti. Lisätietoja saatte Piialta, piia.volmari (a) tinfo.fi.  
 

 

Mistä on kyse?  

Unkarissa taistellaan vapaan teatteri-ilmaisun puolesta  

Syyskuun alusta lähtien on ollut mahdollista nähdä #freeSzFE häshtägiä niin Cate Blanchettin  kuin ruotsin kuninkaallisen teatterin johtajan Mattias Anderssonin kämmenessä. Myös suomalaiset teatterintekijät ovat ottaneet kantaa tällä ihoon piirretyllä viestillä. Mistä tässä on kyse? Lähdin vihdoin selvittämään asiaa tarkemmin tällä viikolla. 
 
Unkarin populistinen ja nationalistisen keskustaoikeistopuolueen Fideszin puheenjohtaja, pääministeri Viktor Orbán valittiin kolmannelle pääministerikaudelleen vuonna 2018. Vaalien jälkeen, heinäkuussa 2018 Orbán ilmoitti, että Unkari tarvitsee uuden “kulttuurisen ajanjakson”, joka tarkoittaisi tieteiden, median, kulttuurin ja oppilaitosten siirtymistä hallituksen määräysvallan alle. Hallituksen vastaisia mediakanavia alettiin syyttää muun muassa vasemmistolaisuudesta, ja kuusi yliopistoa siirrettiin pikaisesti säätiömuotoiseksi laitoksiksi, ja niiden johtoon valittiin Fideszin kannattajia.  
 
Kyseinen Színház- és Filmművészeti Egyetem (SzFE) -yliopisto, eli 155-vuotta vanha Budapestin teatteri- ja elokuvataiteen yliopisto, joutui pian hallituksen silmätikuksi. #meetoo-liikkeen myötä myös Unkarin teatterikentällä paljastui epäasiallista käytöstä, ja näin ollen hallitus sai mahdollisuuden muun muassa puhua SzFE-yliopistosta halventavasti ja syyttää yliopistoa taidelaitokseksi, josta valmistuu hyväksikäyttäjiä. Hallituksen virallinen linja on ollut, että yliopistoista tehdään taloudellisesti itsenäisiä ja näin ollen kilpailukykyisempiä. Hallitus eteni nopealla aikataululla ehdottaen yliopiston siirtämistä valtionvallasta säätiömuotoiseksi laitokseksi, jonka neuvoston hallitus asettaa.
 
Tästä ei tiedotettu yliopistoa, vaan yliopiston johto sai kuulla päätöksestä median kautta. Samalla uuden neuvoston johtajaksi nimettiin muun muassa Budapestin kansallisteatterin pääjohtaja, uuden Kaposvarin yliopiston vararehtori ja teatteritaiteen professori Attila Vidnyánszky (neuvostoon ketään yliopiston tiedekunnista, vaan kaksi liikemiestä, kansallisen kulttuurisäätiön jäsen sekä Vidnyánszkyn johtaman kansallisteatterin näyttelijä). 
 
Vidnyánszky, ja muut hallituksen edustajat ovat esiintyneet julkisuudessa väittäen, että SzFE:n opetuksen taso on matala, opettajakunta ei ole osannut uudistaa opetusta ja että opetus pohjautuu vasemmistolaiseen ideologiaan. Tämän sijaan yliopiston opetuksessa tulisi korostaa isänmaallisuutta ja kristinuskoa. Vidnyánszky on myös syyttänyt Amnesty Internationalia sekä muita “ulkomaalaisia voimia” viime viikkojen kohusta. Kaposvárin yliopistossa Vidnyánszky antoi ensi töikseen potkut suosituille opettajille, jotka olivat tehneet taiteellisesti kiinnostavia produktioita. Vidnyánszkyn vararehtorina johtama yliopisto on saanut merkittäviä avustuksia valtiolta, mutta sen taiteellinen arvostus on laskenut.
 
Eri medioissa esiintyneet SzFE:n yliopistosta valmistuneet tunnetut teatteri- ja elokuvatekijät eivät ole yhtyneet tähän näkemykseen
 
SzFE:n yliopiston johto (mukaan lukien rehtori, apulaisrehtori ja yliopiston tiedekuntien johtajat) erosi elokuun viimeisenä. Seuraavana päivänä SzFE:n opiskelijat valtasivat yliopistorakennuksen. Heidän mukaansa opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnalta ollaan rajaamassa ilmaisun ja opetuksen vapaus. He ovat esittäneet 13 vaatimusta, näistä ensimmäisenä yliopiston autonomian palauttaminen ja yliopiston uuden säätiön erottaminen. Protestit jatkuvat, opiskelijat järjestävät ilmaisia luentosarjoja ja paneelikeskusteluja.  Huomioitavaa on, että tämä teatteri- ja elokuvataiteenyliopisto on seitsemästä yliopistosta ensimmäinen, joka on asettautunut barrikadeille ja näin saanut suurta, myös kansainvälistä huomiota osakseen. Unkarin demokratian murtuessa, pienikin vastustuksen ele on tukemisen arvoinen. 
 
#freeSzFE 
 
 

Observerat:  

Nya blickar på scenkonst 

En föreställning som jag inte vill missa under den kommande veckan är den estniska dokumentärfilmen A Year Full of Drama (2019) som visas under den pågående Rakkautta & Anarkiaa -festivalen. Filmen följer 22-åriga Alissija, som sett två teaterföreställningar i hela sitt liv. Nu skall hon se alla teaterpremiärer i Estland under ett år – 224 stycken.   
 
Jag kommer att ha sett fem föreställningar under den senaste veckan: Ranskalaiset viivat (Making of Pyöveli 2) på Kanneltalo 18.9, Familjen Bra på Viirus 19.9, Olviretki.Nyt. på Teatteri Jurkka 22.9, Tätienratsastajat på Universum 23.9 och ikväll Kultainen vasikka på Turun kaupunginteatteri. 
 
Vad om jag, liksom Alissija, inte hade gått på teater tidigare, skulle jag också då ha uppfattat Viirus’ scenografi som “trendig”, och supandet i Olivretki.Nyt. som subversivt? Ifall jag inte hade jobbat med människor i teaterbranschen, skulle jag känna samma sympati för det frilansliv arbetsgruppen bakom Ranskalaiset viivat skildrar? Jag vill se hurudan bubbla vi som lever med och av teatern befinner oss i … hur blicken möjligen har passiviserats, ribban för att bli hänförd höjts och tron på konstens betydelse i vardagen överskattats. Kanske Alissija får oss att se på scenkonsten igen genom den oinvigda blicken, den som man aldrig får tillbaka?  
 
 
 

Toinen ääni:  

Tuuli Heinonen, näyttelijä  

Tuuli Heinonen on vuonna 2018 teatteritaiteen maisteriksi valmistunut näyttelijä. Hän esitti samana vuonna Jane Eyriä Åbo Svenska Teaterissa, ja valmistautuu parhaillaan KokoTeatterin Aktivistinäytelmä 3 -esityksen perjantaiseen ensi-iltaan, jossa hän esittää yhdysvaltalaisia aktivisteja Mamie Tilliä ja Angela Davisia. Aktivistinäytelmä 3:ssa hän esiintyy ensimmäistä kertaa suomeksi käytyään koulunsa Vaasassa ruotsiksi, mutta kieltä enemmän häntä on pelottanut tämänhetkinen maailmantila ja koronan tuoma epätietoisuus ensi-illan toteutumisesta.  
 
Tuuli Heinonen: Olen miettinyt tätä maailmantilaa koko prosessin aikana. Viime kesänä jouduin pitämään somepausseja, koska raportointi poliisien käyttämästä väkivallasta ja tieto siitä, että ihmisiä tapetaan vieläkin ihonvärinsä vuoksi, oli liian ahdistavaa. On hienoa, että tietoisuus muun muassa Black Lives Matter -liikkeestä on rantautunut Suomeen, mutta se tuli näin ollen myös itseäni lähemmäksi kuin aikaisemmin.  
 
Tämän lisäksi korona on lisännyt epävarmuutta – onko harjoituksia huomenna? Pääsemmekö ensi-iltaan asti tällä menolla? Toivon, ettei tilanne vaikuta siihen mitä näyttämöllä teemme, mutta minusta tuntuu, että olemme koko ajan olleet hermostuneita. Hermostuneisuus tuntuu jatkuvasti ruumiissa. Tämä on myös freelancenäyttelijänä ihan oikeutettu huoli: esimerkiksi Svenska Teatern siirsi viime viikolla valtaosan Mary Poppinsin esityksistä syksylle 2021 ja keväälle 2022, jonka johdosta moni freelancenäyttelijä joutui työttömäksi.  
 
Kävin kuitenkin viime viikonloppuna Tätiratsastajat -esityksen ensi-illassa Universumissa. Olin ensimmäistä kertaa teatterissa sitten maaliskuun, ja se oli ihanaa! Kaikki istuivat katsomossa maskit kasvoillaan, ja ajattelin, että kyllä tämä tästä.  
 
Olin jo tämän jatkuvan huolen keskellä ehtinyt unohtaa, miten hienoa on käydä teatterissa. Haluaisin kannustaa koko taiteen kenttää käymään teatterissa: tukekaa toisianne ja käykää teatterissa muistuttamassa itseänne siitä, miten antoisaa esityksissä käyminen on. Tämä antoi ainakin minulle voimia ja luottamusta oman ensi-iltaviikkoni kynnyksellä.  

Sinua voisi kiinnostaa

Tilastot TINFO Lipputulot Korona Blogit