Taiteilijat kertovat


Juutisen kansainvälinen juna liikkuu molempiin suuntiin

 

Jari Juutinen on tällä hetkellä kysytyin ja eniten ulkomaita kiertävä suomalainen teatteriohjaaja. Hänen viime näytäntökauden ohjauksiaan esitettiin yhteensä 70 kertaa, joista vain viisi nähtiin Suomessa. Miten tähän on tultu Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajapestin jälkeen?

”Annoin viedä”, vastaa Juutinen myhäillen. Esitysten ja ensi-iltojen yhteydessä syntyneet kohtaamiset ovat johtaneet keskusteluihin ja vierailukutsuihin. Lahtelaisessa Vanhassa Jukossa esitettyyn Minä olen Adolf Eichmann -ensi-iltaan tuli luxemburgilaista Théâtre du Centaure’a pyörittävä, Suomessa lomaillut Marie-Claire (Marja-Leena) Junker. Merkittävä tapaaminen oli myös imatralaisen Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin Suomeen tuoman Liberty Theatren ohjaajan ja taiteellisen johtajan Avtandil Varsimashvilin tapaaminen Lappeenrannassa vuonna 2013.

 
”Täällä ja sinussa haisee taide”, oli Varshimasvili tuumannut Juutiselle tulkin välityksellä. Näin hengenheimolaiset löysivät toisensa ja nyt Juutinen on ohjannut Georgiassa kahdesti ja hänen Sad Songs from the Heart of Europe on nähty kansainvälisellä Tbilisin teatterifestivaalilla. Georgiaan Juutinen suuntaa jälleen kesä- ja syyskuussa.
 
”Teen Vanja-enon parikymppisten pian ammattiin valmistuvien Rustaveli-yliopiston näyttelijäopiskelijoiden kanssa. Aloin tutkia Tshehovia uudelleen pari vuotta sitten, kun venäläisen Veliki Novgorodin Dostojevski-teatterin taiteellinen johtaja pyysi minua sinne ohjaamaan”, kertoo Juutinen, joka aiemmin on ohjannut enimmäkseen omia tekstejään ja dramatisointejaan sekä Kristian Smedsin näytelmiä. Novgorodilainen teatterinjohtaja oli kutsun saatuaan tullut Lappeenrantaan katsomaan Smedsin kirjoittamaa, Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanin innoittamaa Sad Songs -esitystä ja halusi sen festivaalinsa ohjelmistoon.
 
”Emme me heti alkuun miettineet, että tämä viedään noin vain ulkomaille… hieman pelonsekaisin tuntein odoteltiin palautetta”, paljastaa Juutinen. ”Nyt on juna alkanut liikkua molempiin suuntiin… tätä ollaan haettu”, hän hymyilee.
 
Sad Songs from the Heart of Europe -monologi nähtiin heinäkuussa Avignonissa ranskankielisenä 24 kertaa Théâtre au Bout Là-bas -näyttämöllä (nimellä Les Murmures de Sonia – Crime et châtiment). Kaikki roolit esitti Liisa Sofia Pöntinen. Esitys vierailee lokakuussa myös Mariborin teatterifestivaalilla Sloveniassa. Siellä se esitetään suomeksi ja tekstitetään sloveeniksi.
 
Elokuussa 2017 koko sadsongskomplex:fi-teatteriryhmä esiintyy Edinburghin Fringe-festivaalilla kahden tuotannon voimin. Juutisen kirjoittaman ja ohjaaman Minä, Faransis W:n näyttelijöinä ovat Pöntisen lisäksi Outi Condit ja Aleksi Holkko. Luottamuksellisista kansainvälisistä suhteista kertoo sekin, että kymmenen esityksen ajan Outi Conditia tuuraa Edinburghissa georgialainen näyttelijä Ani Aladashvili, joka näytteli Juutisen Julia, Julia! -ohjauksessa Liberty Theatressa.
 
Juutisella on henkilökohtaisena tukena valtion myöntämä viisivuotinen taiteilija-apuraha, mutta hän haluaisi tekemällään ovenavauksella mahdollistaa myös muiden suomalaisten teatterintekijöiden työllistymistä ulkomaisissa tuotannoissa. Esimerkiksi ääni-, valo- ja videosuunnitteluosaamiselle olisi kysyntää.

 


Ohjaaja Cilla Backin mietteitä italialaisesta teatterista ja hiukan suomalaisestakin

Cilla Back on suomalainen ohjaaja, joka on hankkinut koulutuksensa Italiassa, Milanon Scuola del  Piccolo Teatrossa, jossa hän aluksi opiskeli lavastusta mutta siirtyi myöhemmin ohjaamiseen. Cilla työskentelee milloin missäkin maassa, hän on nomadi joka suvereenisti vaihtaa kaupunkia ja maata eikä halua määrittää itseään tai töitään mihinkään tiettyyn maahan, kansallisuuteen tai kulttuuriin. Hän kuitenkin ystävällisesti jakoi ajatuksiaan teatterin tekemisestä Italiassa, Suomessa ja maiden välisistä eroista.

Lue juttu kokonaan


Ville Kurki teatterikielikylvyssä Ranskassa

Sain melko kuumeisen ja perusteellisen kielikylvyn heti maahan tultuani.

Suomensin sanakirja hiestä ja kyynelistä märkänä Scènes:issä työn alla olleen näytelmän. Harjoituksissa sain seurata näyttelijöiden toistamaa tekstiä ja kun minun oli opittava omat tekniikan iskuni aloin saada pian kiinni kielen nopeasti rytmistä ja soinnista.

Tältä pohjalta voisi kehittää loistavan kielikurssimuodon teatterialalla. Omat iskuni kirjoitin foneettisesti harjoituskässäriin, mille ranskalaiset kävivät vuorotellen nauramassa. Se oli kuta kuin tällaista: Kätrövään käänz...

Lue juttu kokonaan


Ohjaaja Aleksis Meaney kertoo työskentelystään Unkarissa

Päädyin tekemään töitä Unkariin oikeastaan sattuman kautta. Maaliskuussa 2009 Unkarin teatteria ja uusia näytelmiä esittelevä Panodrama [http://panodrama.blog.hu/] oli yhteistyössä Unkarin kansallisteatterin [http://www.nemzetiszinhaz.hu/page.php?item=49] kanssa toteuttamassa lukudraamoja ja työpajoja Mika Myllyahon näytelmistä “Paniikki” ja “Kaaos”. Paniikki toteutettiin lukudraamana ja Kaaoksen pohjalta toteutettiin yhdeksän naisnäyttelijän kanssa työpaja, jonka päätteeksi työpajan tuloksista koottiin julkinen demo. Näyttelijäporukka koostui vapaan ryhmän K.V. Társulátin [http://kavetarsulat.blogspot.com/] jäsenistä, sekä budapestilaisista freelancenäyttelijöistä.

Lue lisää


Oblivian taiteellinen johtaja Annika Tudeer: Kansainvälisyys on ilma jota hengittää

Se on eksoottista, että ollaan Suomesta, mutta en näe paljon hyötyä siitä. Tuottajat ovat aika konservatiivisia ja seuraavat toisiaan, joten täältä käsin maailmalla läpilyöminen on jossain mielessä hankalampaa, koska ei ole luontaista verkostoa tai piiriä, josta ”kaikki” käyvät katsomassa työtäsi ja puhuvat sitten sinun teoksestasi eteenpäin.

Piirit ovat loppujen lopuksi aika pienet ja tarvitaan jonkunnäköinen pöhinä ympärille. Mutta sama koskee kaikkia, jotka asuvat Berliini-Brysseli-Wien -akselin ulkopuolella. Ei pelkästään Obliviaa

Taiteellisesti saattaa olla hyötyä tulla reunamaasta, koska ei ole kovaa kilpailua, mutta jää samalla paljon paitsi virikkeistä. Tai sitten on niin kuin Lars Norén kirjoittaa Jon Fossesta joka asuu Bergenissä maaseudulla meren äärellä: ”En plats långt borta från världen och därför så central”.

Lue lisää