09.03.2017

Talon voi polttaa vain kerran

Sote-uudistusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Asiantuntijat varoittelevat, pyytävät aikalisää. Perustoimeentulon siirto Kelaan oli katastrofi, Fimean siirto Kuopioon samoin. Täällä näkyy olevan vallalla outo käsitys kehittämisestä ja uudistamisesta. Siitä vain perse edellä puuhun. Pääasia että pannaan toimeen. Execute, execute. Executed Stories, eläköön Juha Valkeapää …ihan näin tajunnanvirtana.

Sote-mallia arvostelleiden asiantuntijaprofessoreiden viisaus ”talon voi polttaa vain kerran” kannattaa pitää mielessä myös kulttuurin rahoitusuudistusta tehtäessä. Koekaniiniksi joutuva maksaisi liian kovan hinnan.

Näytelmä kirjallisuutena – sivistävää podcastia rajapinnan lajista

Uuden näytelmän ohjelman (UNO)  ja Suomen Arvostelijain Liiton (SARV) yhteinen podcastien sarja on alkanut. Sarja alkoi nyt komeasti Maria Säkön ja E.L. Karhun keskustelulla näytelmäkirjailija Karhun koko tuotannosta ja erityisesti Prinsessa Hamletista. Tulevat keskustelut käsittelevät nuortennäytelmää, dramatisointeja, ja luvassa on keskustelua yksittäisistä näytelmähelmistä.

Tämä eloisa keskustelu kannattaa kuunnella. Karhu on tutkimusmatkailija, joka jatkuvasti kysyy muotoon ja kieleen liittyviä kysymyksiä, hän ei ole formaattiajattelija, eikä kansallisten kertomusten kierrättäjä. E.L. Karhu toteaa, että on ollut pakko vastata omaan huutoonsa. Jos kerran väittää, että on näytelmäkirjallisuutta, on myös kirjoitettava näytelmiä, jotka ovat myös kielellisiä kokonaisuuksia. 

Kiinnostavasti Karhu vertaa näytelmää rajapinnan lajina sarjakuvaan ja animaatioon. Marginaalisten lajien on mahdollisuus haastaa.

Keskustelussa kriitikko Maria Säkö harjoittaa itsekritiikkiä. Nykynäytelmääkin olisi katsottava ainakin parinkymmenen vuoden perspektiivillä. Pahimmillaan kritiikki tarkastelee asioita kuumimman hotin näkövinkkelistä korkeintaan vuoden aikajänteellä. Enemmän pitkää linjaa.

Keskustelusta bongasin myös Todellisuuden tutkimuskeskuksen julkaiseman esseekokoelman Ei-ymmärtämisen eteisessä . Hitto, mennyt minulta ihan ohi, pitää ostaa. Vaikka pyhästi olen päättänyt, etten kasvata kirjamäärää. Pientä lipsumista saa kai tapahtua.

Tietoa ja tietoiskuja festivaaleista

Luin mielenkiinnolla Carita Weissenfeltin Helsingin yliopiston teatteritieteeseen tekemää gradua Baltic Circlen johtamisesta 1996-2015. Q-teatterin aikalaishistoria täydentyy, samoin koko teatterin ja Baltic Circle -festivaalin nykykansainvälistymisen historia.  

Lukiessani mietin, minkälainen teatterin sisäilmaongelma meillä olisikaan ilman BC:tä. BC on keuhkot. Sittemmin ovat tulleet New Performance Turku, ANTI-festivaali, osittain Stage. Minkälainen onkaan Baltic Circlen muodonmuutosten kaari? Weissenfelt hahmottaa johtajahaastattelujen pohjalta jatkumon kehitysprojektista, hengenheimolaisten metsästyksestä organisoituneeseen verkostoitumiseen, taiteilijalähtöiseksi yhteistuotantoalustaksi, taiteellisen ajattelun ruokkijaksi. Tämä kokeellinen, riskejä kaihtamaton edelläkävijä on kokonaistaideteos, ei tuotantokoneisto. Festivaalijohtajien taiteellis-strategiset näkemykset olivat arvokasta luettavaa, hiljaista tietoa saatiin jakoon.

Festivaalien kulttuuripoliittista merkitystä ylipäätään valottaa Cuporen julkaisema kulttuuripolitiikan tietokortti. Tämä festivaaleja käsittelevä tietokortti on ensimmäinen lajissaan. Hyviä tämänmuotoiset napakat tietoiskut.

Kulttuuriset oikeudet – YK:n ihmisoikeusneuvoston raportti

YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan Karima Bennounen ihan tuore raportti on hyödyllistä jokaisen lukea. Bennounen raportti keskittyy fundamentalismin ja ekstremismin uhkiin. Niitä vastaan voidaan ja pitää taistella – ja kiireesti – painottaen kulttuuristen ja sivistyksellisten oikeuksien keskeisyyttä.

Karima Bennoune kutsuu raporttiaan herätyssoitoksi tilanteessa, jossa globaali viha vyöryy usealta suunnalta. Raportti pitää sisällään ison joukon suosituksia.

Performanssiklubeille Turkuun

New Performance Nights on New Performance Turku Festivalin  ja TEHDAS Teatterin yhteistyössä toteuttama performanssi- ja esitystaideklubien sarja, joka alkaa taas. Nyt teemana ovat yhteiskunnalliset suhteet ja rakenteet. Ensimmäiseksi ei enempää eikä vähempää kuin työ ja raha.   

New Performance Turku – performanssi- ja esitystaiteen kansainväliset keuhkot.

Hurraa-festivaali – esitystaidetta ja 100 vauvaa tansseihin

Hurraa-festivaali käynnistyy  piakkoin. Haluan kyllä nähdä ja kokea Narinkkatorille yhteisiin tansseihin 16.3. kokoontuvat vauvat. Tästä löytyy yhteinen koreografia. Mistä minä vauvan saisin…

Esitystaiteen talo Mad House on Hurraa-festareilla mukana. Jee! Esitystaide – suuri vapauttaja ja vapauden valtakunta niille, joita vielä ei ole ehditty kahlita. Esitystaide ja lapset on mainio yhdistelmä. Martina Marti, yksi Mad Housen kuraattoreista  on kuratoinut Mad Housen ohjelman lapsille. Hienoa!

Aikuisten Sampoon

40-vuotias Nukketeatteri Sampo, joka siirtyi Puotilasta Erottajalle Dianapuiston kupeeseen, ryhtyy entistä enemmän myös vierailuareenaksi ja tarjoamaan nukketeatteria aikuisille. Hyvä! Paikka ei voisi keskeisempi olla. Ei ole ainakaan siinä mielessä saavutettavuus esteenä! Täällä pääsee nyt näkemään turkulaistakin nukketeatteria.

Ajattelen jo tulevaa tutkimusyhteistyötä – kiitosmalja ensiksi

Viime viikolla iloitsin Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelijoiden tekemästä sateenvarjo-organisaatioita koskevasta selvityksestä. Tarkoitus oli iloita vähän enemmänkin.

Ilo ei koske pelkästään tätä yksittäistä selvitystä, vaan koko Vapaa kenttä -projektikurssin mallia: sitä, että yhteistyöstä yliopiston ja alan kentän (tässä tapauksessa mukana Teatterikeskus ja TINFO) tiedontarpeiden pohjalta suunnitellaan ja toteutetaan hanke. Tämänkaltaisesta kurssin tuottamasta tiedosta on huutava pula.

Täällä on plakkarissa jo suuri joukko uusia tutkimustarpeita. Ymmärtääkseni myös opiskelijoita motivoi se, että tieto tuli oikeasti kentän käyttöön. Nöyrä kiitos ja maljannosto teatteritieteen opiskelijajoukolle ja Johanna Laakkoselle!