18.08.2016

TALOUSARVIOESITYS – EESTAAS

Valtionvarainministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat julkaisseet budjettiehdotuksensa. Kokonaisuutena valtion budjetti- ja veikkausvoittovarat taiteen osalta näyttävät silti pientä kasvua. Yksi käsi ottaa, toinen jakaa. Valtionosuuksista niistetään. Niin kuin tiedettiin. Teattereiden valtionosuudet vuodelle 2017 ovat 52 181 000 euroa eli 2,9 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna.

Yksikköhintoja alennetaan menosäästön toteuttamiseksi. Ensiksi leikataan (= menosäästetään), sitten indeksikorotetaan (kustannustarkistetaan). Eestaas. Tästä ei ihan saa selvää, mitä tarkoittaa käytännön todellisuudessa se, että valtionosuuksiin (teatterit, orkesterit, museot) tehdään kilpailukykysopimuksen vuoksi leikkauksia runsaan parin miljoonan edestä.

Talousarvioesitys on tehty jo uuden järjestelmän pohjalta, jossa avustukset on koottu suurempien strategisten kokonaisuuksien alle. Monet vanhat momentit ja silput sijaitsevat nyt siististi kulttuuripolitiikan strategisten tavoitealueiden (Luova työ ja tuotanto, Osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin, Kulttuurin perusta ja jatkuvuus) alla. Sinänsä mainiota, nyt ei vain ota tolkkua, mistä kokonaisuudet muodostuvat. Missä me kukin toimija niin sanotusti sijaitsemme.


OKM:N KULTTUURIPOLITIIKAN VIRKAMIESLINJAUKSET

Lausuntokierroksella on juuri nyt OKM:n kulttuuripolitiikan päivitetty strategia, jonka aikaväli on vuoteen 2025. Meillä on nyt sanamme sanottavana siitä, miten Luovan työn ja tuotannon, Osallisuuden ja osallistumisen ja Kulttuurin perustan ja jatkuvuuden tavoitealueet auttavat meitä jokaista hahmottamaan oma toimintamme näihin suhteutettuna.

Ei ole mitenkään yllätyksellistä, että sekä valtionavustuspolitiikkaa että valtionosuusjärjestelmää halutaan muokata nykyistä strategisemmaksi. OKM kehittää arviointia, siihen kannattaa jokaisen toimijan varautua myös itse: osoittamaan tulevissa valtionavustushakemuksissa vaikuttavuuttaan. Valtionavustusten hakuilmoituksia kannattaa nyt syynätä entistä tarkemmin. Strategialähtöisyys tulee näkymään jo niissäkin.


KAARLO BERGBOM JA SUOMALAINEN TEATTERI KAAPIN PÄÄLTÄ JA KAAPEISTA ULOS

Kaarlo Bergbomin elämäkerran toinen osa Arkadian arki, dosentti Pentti Paavolaisen magnum opus on täällä! Teatterikorkeakoulun julkaisusarjan uusimpana tulokkaana.

Suhteellisen nuori Kaarlo Bergbom on edelleenkin. Tämän teoksen kaaressa 28-44 -vuotias. Ei siis lainkaan se vanhuuttaan tärisevä mies, jonka ehkä parhaiten muistamme valokuvista. Olen toistaiseksi vain kuullut irtopaloja. Odotan malttamattomana. Kuva Bergbomista ja Suomalaisesta Teatterista muodostuu tyystin toisenlaiseksi kuin Aspelin-Haapkylän historiikeissa. Ja mitä Paavolainen onkaan tullut selvittäneeksi Minna Canthin ja Bergbomin tai Ida Aalbergin ja Bergbomin suhteista.

Kansallisteatterin tuleva Canth tarjoaa näkövinkkeleitä samaan aikaan. Historian henkilöt tulevat lihaksi ja vereksi uudessa historiankirjoituksessa ja draamassa.


ONPA TEATTERISSA TARJOLLA…

Joku katselee Ikean kuvastoja, toinen etelänmatkoja. Minun syksyn suosikkiselauskohteeni ovat ensi-iltalista, jota TINFO tekee, ja teattereiden verkkosivut. Mitä kaikkea teatterit tekevät? Miltä näyttävät niiden ohjelmistot? Miltä näyttää teatteri ja todellisuus ohjelmistojen valossa?

Olen varmaan lauhkea lammas tai teatterin sosiaalitäti. Ihan sama. Minua kattaukset innoittavat. Tuntuu siltä kuin kotimainen nykynäytelmä eläisi entistä voimallisemmin. Mahtiteoksia tuntuu tulevan ensi-iltoihin kuin sieniä sateella. Kotimaisten kantaesitysten kirjo on moninainen. Minua ilahduttaa myös aito paikallisuus, ollaan sitten Lahdessa (Vanha Juko), Imatralla tai Tampereella. Paikallisesta nykytodellisuudesta ja paikallisesta historiasta avautuu ihmisten tarinoita ja elämäntuntoja. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.

Ohjelmistot tarjoavat myös kiinnostavia romaanidramatisointeja ja päällekirjoituksia. Ja kotimaista musiikkiteatteria uudella väännöllä (Ooppera Skaala, Viita 1949, Kapsäkki). Ja sitten on koko esitystaiteen kirjo, radikaalisti uudet hahmotukset – kaikki ne yllärit.

Ihan vähän hämmästytti, että nykyhetken poliittis-yhteiskunnallinen todellisuus näkyi niin harvassa – vai onko tämä vain näköharhani.


ESITYSTALTIOINTEJA TARJOLLA

Nachtkritik tarjoaa ison joukon saksalaisia esitystaltiointeja katsottavaksi. Mahtavaa ja ylellistä.

WUNDERKINDER

Stagessa WAUHAUSIN ja Teater 90°:n WunderKinderin valkoisena ja valossa kylpevässä lasiseinällisessä design-officessa happi tuntuu loppuvan. Ei fyysisesti vaan mentaalisti. Esityksen tila Fleminginkatu 10:ssä peilaa umpiota, jossa luovan luokan yrittäjät esittävät itseään tietoisena jokaisesta eleestään, omaan egoonsa uppoutuneina, äärimmäisen itsesäätelyn sisäistäneinä.

Luovan yrittäjyyden zombilandiassa, tietokykykapitalismin ja uusliberalismin kiirastulessa tai helvetissä innovoidaan aineetonta työtä tehden ja toista hyväksikäyttäen. Itseään brändäävä yrittäjä-prekariaatti ei ole mikään demokraattinen yhteisö. Se tarvitsee palvelijansa: likaisen työn tekijänsä ja ruuan tuojansa. (Ehkä saksalainen startup-yritys Foodora ei riistä yhtä paljon kuin Woltti.)

Julma kuva. Ihminen ei enää ole itsensä. Dialogi on irrotettu näyttelijästä. Ihminen on naamio ja sloganeita playbackaava, kuolleita eleitä tuottava kone. Täydellinen kuva vieraantuneisuudesta! Tätä tarkkaan ajoitettua ja hienovireisesti koreografioitua näyttelijäntyön minimalismia voisin katsoa loppumattomiin.

WunderKinder tavoittaa epätodellisen työn ja ihmiskuvan ja nykypolitiikan eetoksen. Harvoin olen kohdannut näin orgaanista, eri ilmaisurekistereillä toimivaa yhteistaideteosta, jonka jokainen osatekijä on loppuun asti ajateltu ja toteutettu.

Tämä on Disrupted teatterissa. DanLyonsin teos Disrupted: My Misadventure in the Start-up Bubble tulee mieleen.

Ohjaaja Anni Kleinin ajattelua WunderKinderistä kesällä 2016 voi lukea TINFO e-Newsista.